≡ Menu

”Suomalaiset ja islantilaiset ne on outoa sakkia”

Tarinoita maailmalta

”Suomalaiset ja islantilaiset ovat outoja. En ole tavannut vielä yhtäkään normaalia tapausta,” totesi nuori sveitsiläisneito meille, ja jatkoi vielä keskittyen erityisesti maiden musiikkiin ja kulttuuriin, jotka olivat molemmat kuulemma ”ihan ihmekamaa”. Myös huumorintaju ja tavat kuitattiin ykskantaan erikoisiksi. ”Outoja.” 

Istuimme iltaa Koh Lantalla Thaimaassa, Sanctuary-resortin omassa Bong Baarissa. Aurinko oli juuri laskenut Andamaanienmeren taa, ja Jack Johnsonin kitara ja laulu soivat rennosti taustalla. Tilasimme vielä yhdet Changit. Tämä ilta oli samanlainen kuin jo niin moni ilta kuluneen viikon aikana. Sanctuaryyn oli kerääntynyt paljon samanhenkistä porukkaa, ja vaikka väki vaihtui tiuhaan, muutama tuttu naama ilmestyi baariin ilta toisensa jälkeen.

Tällä kertaa seurueeseemme kuului mainitun sveitsiläismimmin lisäksi norjalaispariskunta, Lars ja Agnethe, joiden kanssa olimme ystävystyneet ja hengailleet yhdessä jo useampana päivänä ja iltana. Sveitsiläinen oli juuri saapunut Lantalle ja Sanctuaryyn, ja oli vasta tutustumassa yhteen hitsautuneeseen porukkaamme. Ja varsin mainion ensivaikutelman mimmi tekikin puheillaan. Annoimme hänen kertoa kaikessa rauhassa varsin pitkää ja polveilevaa tarinaansa suomalaisesta Mikosta (nimi muutettu), ennen kuin kerroimme olevamme myös Suomesta. Puna levisi salamannopeasti hänen kasvoilleen.

”Niinkö? Luulin teidänkin olevan Norjasta!”

Niin, ehkä olimmekin jo niin samalla aaltopituudella Larsin ja Agnethen kanssa, että meidän oli helppo kuvitella kuuluvan samaan porukkaan, vaikka pölötimmekin keskenämme englantia. Sveitsiläinen pahoitteli puheitaan ja imarteli vielä sanomalla olevansa iloinen että tapasi vihdoin mukavia suomalaisia, jotka jopa puhuvat, eivätkä vain jurota jossain nurkassa. Tämäkö on sitä kuuluisaa sveitsiläistä puolueettomuutta?

Ilta jatkui vielä kolmannen (tai neljännen… kuka niitä laskee?) Changin verran, ja pikkutunneilla Lars kaivoi taskustaan kaksi vuosien tummentamaa viiden øren kolikkoa. Hän halusi antaa kolikot meille muistona ystävyydestämme ja yhdessä viettämästämme ajasta sekä tuomaan onnea vasta alussa olevalle seikkailullemme. Toinen kolikko meidän olisi määrä antaa seuraaville mukaville norjalaisille, jotka tapaisimme matkatessamme.

Kolikot kulkivat mukanamme koko vuoden, ja kulkevat itse asiassa edelleen. Kovin moneen norjalaiseen emme olle matkoillamme tutustuneet, ja niiden muutaman harvan kohdalla emme ole olleet valmiita luopumaan kolikosta. Toivotaan, että tulevana vuonna löydämme uuden norjalaisen sydänystävän, ja pääsemme vuoden 2017 joulukalenterissa kertomaan teille mitä kolikoille sittemmin on tapahtunut!

P.S. Tapasimme norjalaiset ystävämme viime talvena uudestaan – ja missäs muualla kuin Thaimaassa! Meillä oli Koh Phanganilla yksi yhteinen ilta, ja kun treffasimme Thong Salassa kahvilassa, juttu lähti luistamaan saman tien aivan kuin edellisestä tapaamisesta ei olisi neljää vuotta vaan pikemminkin pari viikkoa. Illemmalla Agnethe ja Lars veivät meidät salaiseen baariin, jossa juttelimme monta tuntia, kuuntelimme livemusaa ja tutustuimme jälleen uusiin ihmisiin. Oli niin hauskaa! Illan päätteeksi oli haikeaa erota, sillä tiesimme tapaavamme seuraavan kerran ehkä sitten joskus. Vai olisiko vihdoin aika matkustaa naapurimaahan Norjaan, jonne ei ikinä tule lähdettyä, koska se on niin lähellä? Lars ja Agnethe, jos luette tämän jutun… HÖLKYNKÖLKYN!

Sanctuary_BongBar

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

{ 9 comments… add one }
  • Seppo Suomalainen 21.12.2016, 12:00

    Onhan se totta, suomalaiset ovat monen silmissä kummallisia. Tämä johtuu, ei suinkaan nurkassa jurottamisesta, vaan siitä, että meillä suomalaisilla on tapana innostua liikaa jossain tietyssä porukassa. Usein tämä innostus herättää hirveää myötähäpeää. Joku saattaa soittaa jollekin ulkomaalaiselle diggaamansa hevimusiikkiia vaikka tämä ei jaksaisi kuunnella ollenkaan. Joku jaksaa selostaa pitkän kaavan mukaan ralliautoilijoista, joku saattaa esitellä videoita muurinpohjaletun paistosta. Kaikkia yhdistää se, että ei huomata, että toista ei enää kiinnosta. Sitten kun tulisi aika puhua niistä normaaleista asioista niin ei osata puhua mitään. Ei tiedetä mitään vaikka Ranskan vallankumouksesta tai jonkun maan historiasta missä satutaan olemaan. Yleissivistyksen puute, se on se juttu.

    • Cocoa etsimässä 3.1.2017, 12:56

      Kyllähän tässäkin saattaa piillä totuuden siementä… Mutta ollaan me ehkä siinä mielessä vähän jurottaviakin, ettei yleensä ihan ihan suuna päänä heittäydytä polveilevaan keskusteluun vieraiden kanssa.

  • Stacy Siivonen 25.12.2016, 15:15

    Olenkin tämän jo kertonut, mutta isäni, joka on varsin tumma, käveli holtittomassa paahteessa Kyproksella pitkin maantien reunaa ruokakauppaan, koska ruoka oli halvempaa kuin hotellissa. No, hän sai sitten liftin takaisin ihan liftaamatta ja kuski arveli hänen olleen suomalainen, koska mitkään muut eivät kävele sellaisella helteellä.

    Ehkä suomalaisissa omituista on, tuollaisten asioiden lisäksi, omanlaisensa huumori. Minä pidän itseäni elämäntapakoomikkona. Silti minulla on tuttavia, jotka pitivät minua lähinnä omituisena ennen kuin ne ymmärsivät, että minulla on tapana viljellä ironiaa ja sarkasmia. Saatan tokaista, että nykyään pitää ottaa matkavakuutuksen lisäksi henkivakuutus, jos sattuu saamaan liftin salafistaavan Krampuksen kuorkkariin.

    Joku Juice voi jäädä sellaiseksi, ettei lämmitä, kun ulkomaalaiset eivät ymmärrä laulujen nerokkaita lyriikoita.

    Minä olen kuullut lähinnä vain että hollantilaiset ovat outoja. Mene tiedä, minusta japanilaiset ovat outoja. Kerranpa Porkkalan kärjessä oli puolijoukkueteltta ja sinne piti tulla eräs jaappanilainen. No, ilta pimeni. Sitten yksi hokasi, että tuoltahan se jo tulee. Minä ihmettelin, että miten tämä hokasi sen. No, muiden valo on alhaalla, sen valo on ylhäällä. Silloin vain jaappanilaisilla oli otsalamput ja kaikilla muilla taskulamput.

  • Sateenmuru 26.12.2016, 14:07

    Taas kerran kiva juttu lukea! ^_^ Tuo kolikoiden anto oli hieno teko – toivottavasti saatte ne luovutettua ensi vuonna takaisin kiertoon! En muuten muista tavanneeni ainuttakaan norjalaista matkoillani tai ”kansainvälisissä” töissäni… pitääkin alkaa pitää tätä tilannetta silmällä…!

  • Maria Maunula 26.12.2016, 16:14

    En yhtään ihmettele miten meitä pidetään maailmalla kummallisina, ihan kajahtanutta sakkiahan me Suomalaiset ollaan mutta onneksi osataan nauraa myös itsellemme 🙂
    Salainen baari kuulostaa jännältä, en uskonut Thaimaan saarikulttuureilla paljon moista esiintyvän!

  • Heidi/Himomatkaajan Turinoita 26.12.2016, 17:26

    Mukava tarina! 🙂 Reissatessa turinointi ja yleinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, se vasta parasta ”kulttuurikasvatusta” on, puolin ja toisin.

  • Lotta | Watia.fi 29.12.2016, 03:45

    Ihania tarinoita oli tässä joulukalenterissa, oli mukava seurata! Toivottavasti kolikko pääsee jatkamaan matkaa tulevana reissuvuonna. Hyvää uutta vuotta ja kivoja reissuja! 🙂

  • Katja / Lähtöselvitetty 30.12.2016, 17:29

    Meitä luullaan ulkomailla useimmiten saksalaisiksi, en tiedä miksi. Kun sitten sanomme olevamme Suomesta, kasvoille leviää yleensä tyhjä ilme. Tuntuu, että suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei edelleenkään ole mitään käsitystä Suomesta – tai edes että sellainen on olemassa. Yleensä onkin sitten virkistävää, kun jollain on joku oikea kokemus Suomesta tai suomalaisista. En muuten muista minäkään törmänneeni mukaviin norjalaisiin.

  • Sari | sarikoo.fi 31.12.2016, 14:08

    Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun ollaan kuultu sama lause. Suurin osa pitää meitä outoina siksi, kun ollaan hiljaa. Tosin monet ovat olleet yllättyneitä, että ollaan Suomesta, kun ei ollakaan ujoja/juroja. En tiedä onko se kohteliaisuus, kun moni on luullut jenkeiksi. Ehkä Frendien katselusta syntyneellä aksentilla on jotain tekemistä sen kanssa 😆 Islantilaisia muuten tapaa aika harvoin reissuillaan, itse olen tutustunut yhteen kundiin Uppsalassa ja hän on ainut.

Leave a Comment