Ensikertalaisen Koli – elämyksiä sähköpyöräilystä Pielisen-risteilyyn

*PR-matka Break Sokos Hotel Koli & Kolin Kylä ja Kolin Matkailu Oy

Kun sain kutsun Kolille pressireissulle, hihkaisin innostuksesta! Samalla alkoi vähän nolottaa, sillä en ollut koskaan aikaisemmin ollut Kolilla. Kolillahan on se kuuluisa kansallismaisema ja hieno kylpylä ja kaikkihan Kolilla ovat olleet…

Bussimatkalla kohteeseen kävi kuitenkin ilmi, että suurin osa matkaseurueesta oli kaltaisiani ensikertalaisia, joten eiköhän teitä löydy sieltä lukijoistakin?

Päätin siis kirjoittaa päiväkirjamaisen matkareportaasin ensimmäisestä Kolin-matkastani – ja tällaista itse asiassa toivoittekin, kun naputtelin Insta-stooreja reissun päältä.

(Storyt muuten löytyvät edelleen Cocoa etsimässä Instagramista highligtista ”Koli”.)

Täältä siis pesee, tervetuloa Kolille!

Kolin uusi kylähotelli – Break Sokos Hotel Koli Kylä

Saavuimme juna- ja bussimatkan päätteeksi vain rapiat pari kuukautta aikaisemmin avautuneeseen uuteen kylähotelliin, joka virallisesti kantaa nimeä Break Sokos Hotel Koli Kylä. Heti aulassa meitä oli vastassa vaaleaa luonnonpuuta, muhkea viherseinä, kodikkaan tyylikäs kalustus ja uuden tuoksu. Nautimme tervetuliaiskuohuvat hotellinjohtaja Pasi Ripatin kanssa ja saimme ensimaistiaisen pohjoiskarjalaisesta vieraanvaraisuudesta.

Ennen illallista veimme matkatavarat huoneisiin. Huoneessa ilahduttivat hyvän sängyn lisäksi erityisesti puolapuut (venyttelyä ulkoilun jälkeen), kuivauskaappi (märät ulkoilukamppeet saman tien kuivumaan) ja diffuuserilla varustettu hiustenkuivaaja (kiharatukkainen kiittää).

Ravintola Tervaskanto

Tutkailtuamme huoneita hetken palasimme alakertaan illalliselle, joka tarjottiin hotelliravintola Tervaskannossa. Alkupalaksi saimme nauttia paikallisia herkkuja Kylän maistelulautasen muodossa. Sienisalaattia, järvikalamoussea, pestomarinoitua tomaattia, tuoretta mozzarellaa, Polvijärven Liha-aitan makkaraa, dijonmajoneesia ja valkosipulileipää. Voi nam!

Pääruuaksi meille tarjottiin naapurikunnan antimia, eli Puruveden muikkuja perunamuusin ja valkosipulimajoneesin kera. Annos vei kielen mennessään, mutta oli niin valtava, että tällainen hentoinen naisihminen joutui jättämään vähän lautasen reunalle. Jälkkärille piti nimittäin jättää tilaa, ja hyvä että jätin, sillä talon mustikkakukko jäätelöllä oli kirsikka kakun päällä.

Tervaskannon listalta löytyy jokaiselle jotakin: pizzoja, pastoja, leikkeitä, burgereita, salaatteja, kala- ja liha-annoksia, kotiruokaa. Vegaanisia ja kasvisannoksia löytyy vähemmän, mutta pari vaihtoehtoa kuitenkin.

Runsaan illallisen, parin viinilasillisen ja iloisen keskustelun päätteeksi oli mukava vetäytyä hotellihuoneeseen lepäämään seuraavan päivän seikkailuja varten.

Patikkaretki Kaisa Mäkäräisen kanssa

Aamulla heräsin kuin tikanpoika ja riensin alakertaan aamiaiselle. Olen aamuisin normaalisti aika pieniruokainen, mutta aamiaisbuffetista tuli tankattua vähän reilummin päivän urheilusuoritusta silmällä pitäen.

Aamiaisen jälkeen ampumahiihtäjälegenda Kaisa Mäkäräinen odotti meitä hotellin edessä ja lähdimme porukalla reippailemaan kohti Kolin huippua. Mäkäräinen on aloittanut yhteistyön Kolin matkailun kanssa ja vetää muun muassa treeniryhmiä kilpaurheilijoille – sekä toimii oppaana vaikkapa tämänkaltaisilla pressimatkoilla. Mäkäräinen on treenannut Kolin maisemissa koko kilpauransa ajan ja tuntee nämä vaarat kuin omat taskunsa.

Me aloitimme patikointiurakkamme kylähotellilta Kylän polkua pitkin kohti Ukko-Kolia. Kylän polku on kolmisen kilometriä pitkä yhdensuuntainen reitti, joka nousee Kolin kylän keskustasta Break Sokos Hotel Kolin kautta Ukko-Kolin näköalapaikalle asti. Reittiä kuvaillaan vaativaksi, ja onhan siinä aika paljon ylämäkeä, mutta tällaiselle peruskuntoiselle sohvaperunalle se oli oikein passeli.

Kansallismaisema Ukko-Kolin huipulta

Patikkaretki huipentui Ukko-Kolille, joka on siis se Kolin kuuluisin huippu kansallismaisemineen. Eikä maisema pettänyt – ehei – se oli kuin olikin henkeäsalpaava! Saimme ihailla maisemaa hyvän tovin ilman muita turisteja (mikä on itse asiassa Kolilla varsin harvinaista ja siksikin Kolille kannattaisi matkustaa joskus muulloin kuin kesän kiireisimmän matkailusesongin aikaan) ja kuvautimme itsemme joka kulmasta Mäkäräisen kanssa. Tietenkin. Jos sitä nyt on urheillut itsensä Kaisa Mäkäräisen kanssa, niin onhan siitä toki kuvatodisteita saatava.

Ukko-Kolilta jatkoimme vielä Akka-Kolille ja Paha-Kolille, jotka yhdessä muodostavat Kolin klassikkoreitin Huippujen kierroksen. Paha-Koli on nimensä mukaisesti aika pahis ja voit lukea sen hyytävästä historiasta artikkelista Koli syksyllä – ruskamaisemia ja kylpylänautintoja.

En voi sanoa, että runsaan hotelliaamiaisen jäljiltä olisi vaativasta urheilusuorituksesta huolimatta ollut vieläkään nälkä, mutta nuotiopaikalla tarjottu retkilounas (lohta ja kasviksia chimichurrilla) maistui kyllä mainiosti. Lounastauolla jututin Kaisa Mäkäräistä hänen lempipaikoistaan Kolilla ja tästä on tulossa myöhemmin juttu Pullopostia Cocolta -uutiskirjeeseen (jos et vielä ole tilaaja, linkin kautta voi ja kannattaa tilata!)

Risteily Pielisen upeissa maisemissa

Ulkoilun jälkeen meillä oli ansaittu lepotauko, jonka vietin viihtyisässä hotellihuoneessa Insta-stooreja eetteriin tykitellen. Pikaisen suihkun ja ehostuksen jälkeen hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Kolin satamaan, josta hyppäsimme edelleen järviristeilijän kyytiin.

Meille sattui maisemaristeilylle kertakaikkisen upea keli! Aurinko paistoi ja järvi oli tyyni. Syksy tuntui tuulenvireessä, mutta kesä muistutteli vielä lämmöllään. Maisema oli syyskuun alussa vielä melko vihreä, mutta voin vain kuvitella, kuinka upealta järvellä näyttää ruskan aikaan. Parituntinen hujahti nopeasti valokuvaten, kahvitellen ja jutustellen.

Meille kerrottiin, että Pielisellä järjestetään ruskaristeilyitä aina syyskuun loppuun asti, mutta tämä kannattaa tarkistaa joka vuosi erikseen Kolin matkailun sivuilta.

Illallinen maisemaravintolassa

Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi oli ihana istahtaa Break Sokos Hotel Kolin Grill It! -ravintolan ikkunapöytään, josta avautui – mikäs muukaan – kuin kansallismaisema.

Nautimme viiden ruokalajin Sibelius-menun, joka on saanut inspiraationsa Jean ja Aino Sibeliuksen Kolille vuonna 1892 tekemästä häämatkasta. Kuulkaas tätä:

Porocarpaccio, havumajoneesia, lehtikaalisipsi.

Haudutettua jättikatkaravunpyrstöä, wasabimajoneesia, pikkelöityä keltajuurta.

Sokerisuolattua lohta, Maalahden limppua, tillikreemiä ja mätiä.

Poronpaistia, Västerbotten-perunakakkua, portviinikastiketta.

Mustikka-valkosuklaamoussea, mustikkaa ja kauracrumblea.

Ei varmaankaan tarvitse edes sanoa, että jokainen suupala maistui. Paremmin kuin hyvin. Illallisen aikana kansallismaisema haihtui ensin hämärän hyssyyn ja katosi sitten pimeyteen. Ilmestyäkseen sieltä taas uuden aamun myötä meitä ilahduttamaan.

Hemmottelua Koli Relax Spassa

Ilta ei suinkaan päättynyt illalliseen, vaan vatsat pullollaan ja päät viinistä hilpeinä jatkoimme vielä kylpylään! Meille kylpylöinnin ajankohta oli tietenkin matka-aikataulun sanelema pakko, mutta ei itse asiassa ollut yhtään pöllömpää köllötellä yömyöhään ulkoporeammeessa tähtiä ihaillen ja alkoholitonta karpalokuohua siemaillen. Olen suuri kuohuviinin ystävä ja meilläkin oli kuohuviiniä tarjolla suorastaan runsaskätisesti, mutta halusin varjella yöunia ja seuraavan aamun pyöräretkeä, joten päätin suuressa itsekurin kuohussa kokeilla holitonta vaihtoehtoa. Toimi aivan hyvin!

Tunti oli vähän lyhyt aika kylpyläelämykselle, mutta ehdin kokeilla kaikki altaat, saunat ja elämyssuihkut sekä unohtua vähän liian pitkäksi aikaa ulkoporealtaan nauravaiseen seurueeseen. Tänne olisi ihana palata oman rakkaan kanssa romanttiselle kylpylälomalle. Pariskuntia kylpylässä olikin enimmäkseen.

Sähköpyöräretki Räsävaaran huipulle

Seuraavana aamuna osa porukasta jäi puuhailemaan omiaan ja me loput hyppäsimme Polar Adventuresin opastamana leveärenkaisten sähköpyörien selkään (e-fatbike on raskas taivutettava ja l-sanaa en suostu käyttämään…) Kolin kansallispuistossa on pyöräily kielletty, sillä kansallispuiston luontoa halutaan suojella, joten suuntasimme läheisen Räsävaaran huipulle. Tällä reissulla ekat kerrat näköjään seurasivat toisiaan, sillä en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut myöskään sähköpyörää.

Ja voi vitsit, miten boost-nappula boostasikin ajoa kivasti, etenkin ylämäissä! Itse ei tarvinnut kuin vähän pyörittää polkimia ja pyörä eteni melkein kuin itsestään. Samalla ehti nauttia maisemista ja vauhdin hurmasta.

Pyöräilyreitti vei maalaismaisemien halki Räsävaaran juurelle, jonne jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme loppumatkan vaaran huipulle kävellen. Siellä pääsimme kapuamaan vielä vähän ylemmäs näkötorniin, josta saimme taas kerran ihailla upeita näkymiä Ukko-Kolille, Pielisen rannoille ja yli metsien.

Suosittelen sähköpyöräretkeä lämpimästi, se oli huisin hauskaa! Polar Adventures järjestää sähköpyöräretkiä ja heiltä saa myös vuokrata pyöriä, jos haluaa fillaroida omatoimisesti.

Lounas ravintola Tervaskannossa

Vielä ennen kotimatkaa nautimme lounaan jo tutuksi tulleessa ravintola Tervaskannossa. Tällä kertaa valitsin listalta kala-annoksen, joka piti sisällään voissa paistettua Pielisen kuhaa, antiboisekastiketta ja paahdettua perunaa, ja voin sanoa, että tämä annos oli tajunnanräjäyttävä! Lempeän tulinen antiboisekastike toi annokseen juuri sopivaa potkua, jota yleensä vaalean kalan kanssa vältellään, ettei kalan aito maku peittyisi. Mutta olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä kala tai mikään muukaan raaka-aine itsessään ei maistu juuri miltään, joten kyllä kuhaakin maustaa saa. Esimerkiksi muikean herkullisella antiboisekastikkeella.

Annos oli taas valtava – osa noin 12 paahdetusta perunasta jäi syömättä – mutta ymmärrän, että ulkoilu- ja retkeilykohteessa annosten pitää olla sen kokoisia, että myös raavaat urheilevat miehet saavat vatsansa täyteen.

Vatsat täynnä pakkauduimme bussiin ja lähdimme kotimatkalle.

Miten Kolille pääsee?

Kolille pääsee kätevästi julkisilla ainakin Helsingistä: ensin junalla Joensuuhun ja siitä loppumatka Kolille bussilla. Jouhevia yhteyksiä ei ole ihan päivittäin, joten aikataulut kannattaa tarkistaa VR:n ja bussiyhtiöiden sivuilta matkaa suunnitellessa.

Kolilla pärjää ilman autoa, jos pysyttelee Kolin kylän ja Break Sokos Hotel Kolin nurkilla.

Lue myös

Koli syksyllä – ruskamaisemia ja kylpylänautintoja