Olen pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni jo pitkään, useamman kesän, mutta vasta nyt Seattlessa asuvan tuttavani Facebook-päivitys sai vihdoin näppikseni laulamaan.
”Jumalaisia järvikuvia, auringonlaskuja, utuisia uimareissuja, saunomista, ihania lomatunnelmia koko Feissarin etusivu täynnä. Joka päivä. Iskee selkäytimeen nakutettu, järjetön ikävä suomalaista kesää. Ihana, kamala tunne! Täynnä kaihoa ja ylpeyttä.”
Samaistun. Vaikka elän keskellä suomalaista kesää, jään silti kesästä toiseen paitsi jumalaisista järvimaisemista, utuisista uimareissuista ja siitä tietynlaisesta Suomi-kesäfiiliksestä.
Tiedättehän. Suppailua tyynellä järvenselällä, vilvottelua rantasaunan kuistilla, mökin terassilta avautuva järvimaisema, riippukeinussa lepäävät kesävarpaat, kuumuudessa hikoileva viinilasi taustanaan kesämökin perennapenkit, kuopassa muhiva rosvopaisti, laiturille katettu aamiainen.
Helsingin kantakaupungissa asuvana perheenä, jolla ei ole autoa eikä kesämökkiä, suomalaisten kansallismaisemien äärelle on yllättävän hankalaa päästä. Kaupungissa on ihana asua, ja Helsinki on ihan mahdottoman kiva vuoden ympäri, mutta erityisesti kesäisin tuntuu, että se todellinen Suomi – järvien ja metsien ja kesämökkien ja rantasaunojen Suomi – jää meiltä kokematta.
En vaadi mielestäni paljon.
Tahdon mökille. Aidolle, suomalaiselle kesämökille, en millekään kelohonkaiselle vuokramökille. Mökillä pitää näkyä elämä ja vuosien – kenties vuosikymmenten – mökkeilyhistoria. Ovenpieleen jätetyt ylisuuret Kontiot. Mäntyinen pirttikalusto. Kukalliset ikkunaverhot. Kolhiintuneet eripariastiat, joita ei ole raaskittu heittää pois, koska ne kelpaavat vielä ihan hyvin mökille. Katosta roikkuva kärpäspaperi. Puisen sohvan alalaatikkoon jemmatut ikivanhat Kodin Kuvalehdet ja Aku Ankat, jotka luetaan joka kesä uudelleen ja uudelleen. Itse muurattu grilli, jonka ympärille keräännytään syömään uusia perunoita ja järvestä pari tuntia aiemmin noukittuja ahvenia. Verkkaisesti keinahteleva soutuvene ja mato-onki. Puilla lämpiävä sauna, jonka terassilta avautuu utuinen maisema tyynelle järvelle. Öinen pulahdus viileään järviveteen. Jostain kaukaa kantautuva kuikan huuto.
Kuva mökkirannasta: Rami Rajakallio / Kohteena maailma
Tahdon saaristoon. Tahdon haistaa meren. Antaa tuulen sekoittaa hiukset pörröksi. Ajella lossilla saarelta toiselle. Istua sileällä rantakalliolla syömässä makeita mansikoita. Pysähtyä kalaverkoilla ja vanhoilla ruoreilla sisustettuun saaristolaisravintolaan kermaiselle lohikeitolle. Kauhistella kuinka kylmää merivesi on, mutta pulahtaa sinne silti. Kiivetä majakkaan. Antaa loppukesän auringon paahtaa iho lämpimäksi. Ihailla horisonttiin vaipuvaa aurinkoa kylmä olut kädessä.
Kuva Säpin majakkasaarelta: Saana Jaakkola / Live now – dream later
Tahdon maanteille. Ajaa luotisuoraa maantietä kohti kuumuudestä väreilevää horisonttia. Antaa katseen levätä vasemmalla puolella levittyvässä kirkkaankeltaisessa rypsipellossa ja oikealla puolella lainehtivassa viljameressä. Kuunnella kivien ropinaa auton pohjaan. Pysähtyä satunnaiseen pikkukylään ja sen idylliseen vohvelikahvilaan. Ihmetellä kuinka paljon metsää Suomeen mahtuu. Laskea lehmiä.
Kuva maantiestä Punkaharjulta: Rami Rajakallio / Kohteena maailma
Tahdon luontoon. Keskelle metsää – mäntymetsää, sekametsää, koivumetsää. Tahdon tarpoa taivasta kohti kurkottavien mäntyjen ja askelten alla rasahtelevien varpujen seassa. Antaa katseen pysähtyä kypsiä mustikoita notkuvaan mättääseen. Kiivetä harjun päälle ja ihailla sen laelta avautuvaa kansallismaisemaa. Viritellä tulet nuotioon. Nauttia Trangialla valmistettu teollinen pasta-ateria, joka maistuu maailman parhaalta. Vetäytyä telttaan yöpuulle ja herätä aamulla auringon ensi säteisiin. Hengittää sisääni metsän tuoksua ja kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoo vain puiden vaimea humina.
Kuva Reksaaren luontopolulta: Saana Jaakkola / Live now – dream later
Mikä tässä nyt sitten on niin vaikeaa? Siinähän se kesä-Suomi on, aivan tuossa noin, sen kun vain otan ja menen, vai mitä?
En tiedä, jotenkin vain tuntuu kovin vaivalloiselta. Julkisilla pääsee huonosti mihinkään kivoihin paikkoihin ja omaa autoa ei ole. Vuokra-auto maksaa mansikoita. Meidän perheessä on vain yksi kuski (=minä), enkä ole erityisen innokas autoilija. Reitit pitäisi selvittää, ja pysäköinti, ja ymmärtää varautua kaikenlaisiin autoilun haasteisiin – rengasrikko, akun tyhjeneminen, jarrunesteiden loppuminen, mitä näitä nyt on. Vai pitääkö? En tiedä.
Eikä meillä ole sitä kesämökkiäkään. Eikä kellään niin läheisellä sukulaisella tai kaverilla, että kehtaisi mennä kuokkimaan, ja suomalaisethan ei tunnetusti halua mökilleen vieraita. Painotan vielä, että rakastan kesä-Helsinkiä ja Kivinokan kesämajaa maailman eniten, mutta niiden vastapainoksi kaipaan sitä toisenlaista mökki-Suomea.
Kaikista vaikeinta tuntuu kuitenkin olevan se, että mulla ei ole mitään hajua mihin pitäisi mennä, jotta saisin kokea edellä lueteltuja asioita. Pohjois-Suomeen, Keski-Suomeen, Varsinais-Suomeen, Itä-Suomeen? Paikkojen nimiä, kuntien nimiä, järvien nimiä? Missä on sellaisia maisemia ja sellaisia palveluita, joita kaipaan, joita tuossa edellä kuvailen? Miten niihin paikkoihin pääsee? Voiko niihin mennä pienen lapsen kanssa? Mitä varusteita pitää ottaa mukaan? Mistä voisin löytää vuokralle kivan mökin, joka olisi kuitenkin oikea mökki, eikä mikään lomamökki?
(Enkä nyt jaksa edes aloittaa siitä, että haluaisin oppia eräjormailemaan, koska se on jo ihan toisen kirjoituksen aihe…)
En tiedä edes mistä lähtisin Suomi-matkan suunnittelussa liikkeelle. Millä hakusanoilla etsisin. Tietoa on hirvittävän huonosti saatavilla, ja se tieto mitä löytyy on suunnattu turisteille. En halua turistipaikkoihin! Haluan aitoja Suomi-kokemuksia! (Pojot kylläkin Retkipaikalle, heillä on itse asiassa nettisivut ja somet täynnä hyvää matskua lähiretkeilyyn liittyen.)
Tai ehkä se ei ole näin vaivalloista. Ehkä tässä olisi peiliin katsomisen paikka? Enkö vain jaksa nähdä yhtä paljon vaivaa kotimaanmatkan suunnitteluun kuin ulkomaanreissun? Tai ehkä minua ei sitten kuitenkaan kiinnosta oma maa mansikka niin paljon kuin muu maa mustikka. Ehkä olen liian vaativa. En kelpuuta mökkiä lomakylässä, kahvitaukoja ABC:llä tai valmiita saaristoristeilyitä, vaan haluan rahoilleni enemmän vastinetta.
Niin, se rahapuoli vielä. Tuntuu, että Suomessa matkaileminen on ihan älyttömän kallista, ja että isolla rahalla saa vain keskinkertaisia palveluita. Pelkästään auton ja mökin vuokraan saisi varata pitkälti toista tonnia, ja siitä puuttuu vielä kaikki elämykset, syömiset ja muut. Ei saisi ajatella, että sillä rahalla pääsisi jo ulkomaille, mutta sitten kun oikein miettii, niin tulee mieleen, että sillä rahallahan pääsisi jo ulkomaille…
Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin, mutta jätän nyt tähän. Ja totean vielä loppuun, että tällä kertaa en pureskellut tätä aihetta perusteellisesti jokaiselta mahdolliselta kantilta, kuten tapanani normaalisti on, vaan annoin vain ryöpytä. Teksti halusi tulla ulos juuri tällaisena ja se suorastaan huutaa kommentteja. Voi olla, että poistan tämän postauksen myöhemmin, jos alkaa tuntua että olipahan turhaa märinää, mutta toisaalta kyllä turhalle märinällekin on aikansa ja paikkansa.
Mutta siis kommenttikenttä on nyt vapaa. Oletko pyöritellyt samoja ajatuksia? Hyvä, kerro se tuohon alle. Oletko täysin eri mieltä? Jes! Sano se ääneen! Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä? Mahtavaa, kerro ne meille!
Olisi nimittäin ihanaa, jos me (vihdoin!) ensi kesänä saataisiin järjestettyä meidän perheelle oikein kunnon Suomi-loma. Sellainen, joka tarjoaisi niitä jumalaisia järvimaisemia, utuisia uintireissuja, saunomista ja ihania lomatunnelmia.
Tulkaa murut tänne Raumalle, niin mää järjestän teille tuon kaiken! <3 Mutta postauksessa on kyllä silti asiaa. Varsinkin jos telttailu, riippumattoilu ja retkikeittimellä kokkailu (eli se eräjormailu) ei kiinnosta, niin jo muutaman päivän Suomi-lomaan saa upotettua pitkän pennin. Ihan käsittämätöntä, miten viikonlopun mökkivuokrasta voi joutua pulittamaan 600 euroa. Eihän siinä ole mitään hemmetin järkeä?
Siitä sitten taas päästään aiheeseen "koska yrittäminen on Suomessa niin kallista". Kyllähän minä sen ymmärrän, ettei yksikään yrittäjä halua palvelujaan tappiolla tarjota, mutta millä kummalla kotimaanmatkailu saadaan oikeasti nousuun jos elämykset paketoidaan ja hinnoitellaan rikkaille aasialaisille? Englannin-sukulaiset haluaisivat Lappiin häämatkalle, mutta lyhyempikin loma (jonka aikana voisi oikeasti kokea opastettuja elämyksiäkin) vie monen kuukauden palkan, eikä pienten lasten velkaisilla vanhemmilla yksinkertaisesti ole sellaiseen varaa näillä hinnoilla.
Ja sitten on se saatavuus. Tänä kesänä on sentään jo useampaan kansallispuistoonkin kokeilumielessä järjestettyjä säännöllisiä bussikuljetuksia, mutta se myös tarkoittaa, että yhteyksien kulkiessa ne kansallispuistot ovat tupaten täynnä. Eikö nyt vähintään kansallispuistojen saatavuutta voisi jollain järkevällä tavalla saada parannettua muutenkin kuin vain koululaisten loma-aikoina? Paljonhan tässä on purnattavaa, mutta mistäs sitä ratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Lähimatkailu on ollut oma ratkaisuni jo pitkään, ja se on tuonut mulle ihan hurjan paljon uutta perspektiiviä ihan omiin kotihoodeihinkin. Mutta ei lähellekään aina ilman autoa pääse – meillä on tosiaan nyt se "hoitomökki" käytössä, mutta kun Daniel on arkisin autolla töissä, niin enhän mää pääse sinne mitenkään. Fillarilla menisi 5 tuntia suuntaansa, eikä juomavettä saa kannettua paikalle fillarilla. Siellä se mökki on nytkin ollut monta viikkoa tyhjillään, kun ei mökin hoitajakaan pääse pelipaikalle kun ei julkiset kulje. Eli ei se saatavilla oleva kesämökkikään onnea tuo, jos se ei ole saavutettavissa.
No tulipa särmää tähänkin kommenttiin, en hio itsekään. Älkää vaa poistako juttua, jään mielenkiinnolla seurailemaan kommentteja.
P.S. Ihan hitsin hienoja kuvia tässä postauksessa, heh! 😉
No sitähän mä tossa aiemmin kesällä kyselinkin sun kesäaikatauluja, että oltais tultu sinne Raumalle sun kierrätettäväksi :D, mutta sitten se suunnittelu tyssäsi siihen kulkemisasiaan. Vuokra-auto tuntui siihen hetkeen ihan hitsin kalliilta, ja monta tuntia bussissa vauvan kanssa ei vain houkutellut tarpeeksi :D. Mutta katsotaanpa ensi kesänä! Tai siis hyvissä ajoin ennen kesää, siinä vaiheessa kun niitä kesäsuunnitelmia ja lomabudjetteja aletaan miettiä.
Mutta nuo hinnat, tosiaan… Tuntuu kyllä todella kalliilta kotimaanmatkailu. Eikä mulla itse asiassa ole ongelmaa maksaa hyvästä tuotteesta/palvelusta, mutta kun mun mielestä Suomessa saa kalliilla rahalla lähinnä keskinkertaisia tuotteita ja palveluita. Voi olla, että tämä on väärä mielikuva, mutta mä kaipaisin Suomeenkin pieniä, persoonallisia vuokramökkejä ja majataloja, niitä söpöjä vohvelikahviloita ja saaristolaiskuppiloita jne., enkä ole valmis maksamaan perushotelleista, perusmökeistä ja perusravintolaruuasta juuri mitään. Jos löytäisin ihanan vuokramökin, joka täyttäisi noi mun luetellut tarpeet, ja jonkun ihanan saaristoreitin jonka varrella olis noita mainitun kaltaisia persoonallisia majapaikkoja ja ravintoloita/kahviloita, ei mulla olis mitään ongelmaa maksaa niistä (kohtuullisesti) ja vuokrata sitä autoa. Mutta onko Suomessa sellaisia? Tuntuu että suomalaiset ei keskimäärin vaadi enempää kuin ihan perusasioita, ja toisaalta taas tuntuu että täällä on väkeä niin vähän, että eritasoisille palveluille ei riitä kysyntää. Ja siksi tarjotaan perustasoa, koska se tyydyttää lähes kaikkia.
Ja se on ihan totta, että suomalaisia matkailijoita ei saada liikkeelle aasialaisille suunnatuilla palveluilla. Kohderyhmät ja markkinat on niin erilaiset. Ja se on myös taivahan tosi, että 600 euroa viikonlopun mökkivuokrasta on ihan hitosti. Ja totta myös mitä sanot kansallispuistojen saatavuudesta.
Tää on kyllä niin monitahoinen (en sano ongelma vaan) haaste, että en tiedä miten sitä lähtisi omiakaan ajatuksiaan purkamaan. Aloitin nyt joka tapauksessa tällä postauksella :D.
Tuota noin, annanpa minäkin ryöpytä ilman sen kummempia miettimisiä. Täällä istun luonnon keskellä omassa mökissäni, jossa on siihen malliin neliöitä, että piilosta voi leikkiä ja hävitäkin oikeasti tänne. Kaikki mukavuudet löytyy ja kaikki on vaan enemmän kuin hyvin täällä. Hienoa niin, sillä minusta ei olisi enää kestämään sitä vanhan ajan Suomi-mökkeilyä kärpäspapereineen. Olen siitä onnellisessa asemassa myös, ettei minun tarvitse olla riippuvainen mökin vuokrauksesta meidän mökin takia. Kyllähän sitä kelpaisi tutustua huippumökkeihin eri puolella kaunista Suomea ja istuskella jonkun mökin terassilla olevassa porealtaassa näkymiä ihaillen, mutta se raha, mikä siihen menisi itse maksettuina olisi sellainen, että sillä tosiaankin saisi reissun ulkomaille.
Minusta ei ole lähestymään huippumökkien vuokraajia ja pyytämään ilmaisyötä blogikirjoitusta vastaan, enkä itse asiassa tältä istumalta tunne kovinkaan montaa bloggaajaa, joka olisi maksanut majoituksestaan itse TASOKKAASSA mökissä / luksushotellissa. Suomimatkailussa taitaa monasti ollakin niin, että tämän maan hieman tasokkaammat reissut, joita blogeissa näkyy on melko usein yhteistöitä ja siinäpä pulma. Olisiko noitakaan matkoja Suomeen tehty, jos niitä ei olisi yhteistyönä tehty ja siinäkö on loppujen lopuksi Suomen arvostus? Onko niin, ettei täyttä hintaa omasta tasokkaasta kotimaan matkasta ei bloggaajakaan mielellään maksa?
Kyllä. Suomi on kallis matkailumaa ja minä ainakin vertailen koko ajan hintoja, kun maksan itse matkani. Siinä missä Suomessa saa perushotellin perushuoneen kesäaikaan 100-300 eurolla, voi jo Tallinnassa majoittua mukavasti kunnon sviitissä samaan hintaan.
Toivottavasti saatte paljon vinkkejä ihanaan, teidän näköiseen Suomi-lomaan. Kyllä tämä maa ihan oikeasti on todella kaunis ja valitettavasti vain hintojen takia minultakin on jäänyt monta paikkaa näkemättä, vaikka auto on käytössä ja sillä pystyisi liikkumaan helposti. Ehkä minäkin joskun ymmärrän kotimaan lomailun perään.
Oma kesämökkihän on oiva vaihtoehto, jos sattuu mökkeilystä tykkäämään enemmänkin, mutta meille riittäisi ihan vain se tyyliin viikko kesälomalla :). Ja nimenomaan perinteisessä ja vaatimattomassa mökissä ulkohuusseineen, ei mitään mukavuuksia! 😀 Mutta viihtyisää pitäisi olla ja idylliset maisemat ja ranta ja rantasauna tietenkin. Eli vaatimuksia on paljon, ja tietynlaista tasoakin vaaditaan kyllä, mutta ei tasokkuutta siinä mielessä mitä sinä luultavasti tarkoitat.
Suomen luksustarjonnasta en itse asiassa tiedä sitäkään vähää mitä kotimaanmatkailusta ylipäätään. Luulisi, että tarjolla on myös tasokkaampaa majoitusta ja palveluita, kun kuitenkin aasialaisia ja muunmaalaisiakin turisteja yritetään houkutella?
Toivotaan tosiaan, että saataisiin hyviä vinkkejä ensi kesän mahdollista Suomi-lomaa varten!
Mä olen kasvanut Järvi-Suomessa, mutta ekaa kertaa pääsin mökille Saimaan rannalle silloisen poikaystäväni siivellä vasta joskus parikymppisenä Helsinkiin jo muutettuani – poikaystävän suvulla oli Saimaalla mökki. Olihan se hieno juhannus. Mutta näin siis siitä huolimatta, että mulla on lähes koko aikuisikäni ollut käytössäni auto. Eli auton vielä vuokraa, lainaa tai vaikka sitten ostaa, mutta sellaiset ns. perinteiset mökit ovat vähän hankalampi tapaus ja tosiaan kalliita vuokrata. Neuvoisinkin, että nyt kannattaa kysellä kaikki tutut, tutuntutut ja hyvänpäivän tutut, naapurit ja kumminkaimat, josko jonkun mummonmökki (koska näitähän on!) olisi kesällä jossain vaiheessa tyhjillään ja pääsisitte sinne kokeilemaan mökkeilyä. Väkisin joku tarjokas löytyy! Kokeilkaa somen voimaa! Auton tarvitsette kyllä myös. Muuten ei tule mitään, tai ainakin on ihan liian vaikeaa. Sellainen maa tämä vain on.
Noista mökeistä vielä. Meillä ei ole koskaan perheessä ollut mökkiä, enkä oikeasti ole sellaisen omistamisesta tai edes koko mökkeilystä yhtään millään tavalla kiinnostunut, vaikka toki olikin ihan kiva kokemus tuo mainitsemani jussi Saimaalla ja sittemmin muutama muu jussi jossain muualla möksällä (vuokramäkkejä yleensä). Nimittäin vihaan ihan järjettömyyteen asti hyttysiä, ja niitä toden totta Suomen kesässä (ja syksyssä) riittää. Se ininä ja kutina vie kaiken mielenkiinnon poistua sisätiloista. Sitten on vielä ne puuceet, veden rahtaaminen järvestä, se ettei pääse kunnolliseen suihkuun tai mihinkään suihkuun, kamojen rahtaaminen mökkiin jotain ryteikköä myöten JA se, että mökillä pitäisi vain olla möllöttää… Juu ei kiitos, ei vain ole minua varten. Pidän Helsinkiä ihan yhtä ”oikeana” Suomena kuin mökkeilyä jossain korvessa. Helsinki on ihana! Rehellisesti sanottuna lomailen aina jossain muualla kuin Suomessa. Ihan jo sään takia. Koska let’s face it, yleensä Suomen kesäsää ei todellakaan ole tätä mitä nyt, tällaiset helteet ovat hyvin poikkeuksellisia Suomen mittapuulla. Toisaalta mä näen jonkin verran Suomea joka vuosi muualtakin kuin Helsingistä, koska puolison sukua asuu Pohjois-Karjalassa ja siellä tulee käytyä tasaisin väliajoin. Olen myös ravannut viime vuodet Joensuussa opiskelujen takia, ja omaa sukua ja tuttuja löytyy mm. Keski-Suomesta. Joten Suomi-maisemista pääsee nauttimaan näillä matkoilla. Vaikka no, ihan oikeasti syksystä kevääseen se maisema on niin saakelin ankean harmaa ja pimeä, että mieluummin lentäisin perille tästä ikuisuuteen kuin ajaisin enää kertaakaan Pohjois-Karjalaan sukuloimaan autolla, mutta auto on kuitenkin Suomessa kätevämpi. Ja kesällä voi olla ihan nättiäkin. 🙂
Mä oon ihan unohtanut hyttyset näistä mun romanttisista kesä-Suomifiilistelyistä :D. Ja paarmat ja ampiaiset.
Mutta joo.
Kuten yritin tuossa tekstissäkin painottaa, Helsinki on mun mielestä ihana ja paras ja todellakin mulle sitä ”oikeinta” Suomea. Mutta se on myös mun koti, jossa olen viettänyt sekä arkeni että ison osan lomistani jo 40 vuotta. Joten ihanan kesä-Helsingin vastapainoksi kaipaisin viikon tai parin verran oleskelua mökkimaisemissa ja/tai luonnossa, oikeastaan siitä samasta syystä kuin matkustan ulkomaillekin, eli jotta näkisin millaista muualla on, ja kokisin uusia asioita. Ja kyllä sitä mieli rauhoittuu eri lailla metsässä samoillen tai järvenselkää tuijotellen. Mähän en myöskään ole varsinaisesti mökki-ihmisiä, eli omaa mökkiä en missään nimessä halua, mutta viikon akkujenlataamisloma jollain ihanalla mummonmökillä kelpaisi kyllä – ilman niitä hyttysiä tosin! Hyvä vinkki tuo, että kannattaa kysellä tutut ja tutuntutut läpi, että joutaisiko heidän mökkinsä tyhjillään ollessaan lainaan/vuokralle.
Mutta luulenpa, että mullakin yksi iso syy tälle Suomi-lomasaamattomuudelle on se, että kaipaan vain ulkomaille enemmän. Rakastan aurinkoa ja lämpöä, vieraita kieliä, uusia ruokia ja kaikenlaista eksotiikkaa (vaikka se olisi vain eri tuotteet ruokakaupassa!) niin paljon, että lomilla veri vetää kaikista vahvimmin ulkomaille.
Heh, otsikon luettuani tuli sellanen olo, että jaahas…nyt pitää antaa palaa. Sitten tekstin luettuani huomasin olevani suurimmasta osasta samaa mieltä.
Aloitetaan tästä kalleudesta. Joo kallista on ja sama kyl koskee kaikkia Pohjoismaita. Jopa leirintäalueet on monin paikoin 30€ yö (ainakin asuntoautoille). Sit kuitenkin tämä, että samalla rahalla pääsee ulkomaille. Joo niin pääsee mut sit taas jos ei ole kotimaassa matkaillut niin onko se ulkomaa automaattisesti parempi? Mut kuitenkin pitää vielä mainita, et Suomen sisäiset lennot on ihan kauheen hintaisia. Todellakin sillä samalla rahalla, joka menee vaikka Turusta Helsinkiin lentämiseen, pääsis suoraan Välimerelle.
Mitäs sitten, joo niin toi mökkeily. Oon sen suhteen hyvässä asemassa, että suurimman osan elämääni on ollut aina mökki minne mennä. Lapsena se oli järven rannalla, missä oli just esim noi Kuikat. Nykyään taas meren rannalla, jossa sitten taas muita kivoja juttuja.
Autottomana Suomi on todella hankala ja siks tää nykyinen päättäjien autoilun hankaloittaminen ottaa erityisesti päähän. Olen kuitenkin nyt lomalla ja verisuoni päässä alkaa pullistua, jos tota ja tosta alkaa enempi kirjoitella, joten ei tällä kertaa.
Suomi on kaunis maa ja vaikka Turku, Helsinki ja Tamperekin (köh köh 😊) on kesällä hirmu nättejä, niin kyllä se kesän varsinainen kauneus löytyy luonnosta, maaseudulta tai vaikka saaristosta. Tämän lisäksi Suomi on pitkä maa ja siihen mahtuu hirmu erilaista maisemaa. Etelä-Suomen viljapellot, Itä-Suomen metsät, Saaristo (etenkin Turun) losseineen ja punaisine teineen, Keski-Suomen järvimaisemat, Pohjanmaan lakeus ja suomaisemat sekä Lapin täysin erilainen ja karuhko maisema. Eli se, että on nähnyt jonkun nurkan Suomesta, tarkoittaa vaan yhtä osaa. Johonkin toiseen nurkkaan meno voi olla yhtä häikäisevä kuin ulkomaanreissukin.
Tästä tuli yllättävän pitkä kommentti, eikä taida olla kovin hyvin jäsenneltykään. Mutta näitähän te juuri toivoitte.
Mut mennääs vielä tähän teidän pulmaanne. Miten päästä Suomessa liikkumaan kun ei ole omaa autoa? Olen useampaan otteeseen miettinyt road trippien tuottamista palveluna mut sit olisinkin yhtäkkiä matkailuyrittäjä enkä sisällöntuottaja. Toisaalta taas tämä taksilain muutos mahdollistaisi sen, et joku vois tarjota taksimaisena kiinteähintaista kyyditystä jonkun valmiiksi pureskellun reitin läpi. En usko, et se mitään sikahalpaa olis mut autottomille tois yhden mahdollisuuden.
Tämmösiä ajatuksia tästä näin yömyöhään.
Kiitos hyvästä kommentista! Siinä tulikin monta asiaa, jotka kaikki toivat uutta kulmaa tähän dilemmaan.
Mä en sinänsä kritisoi hintoja, olen kyllä valmis maksamaan, jos saan rahoilleni sitä vastinetta mitä odotan. Suomi on kallis maa ja täällä yrittäminen on kallista (itsekin yrittäjänä tiedän sen hyvin), mikä näkyy luonnollisesti myös palveluiden hinnoissa. Mutta en haluaisi maksaa keskinkertaisesta, ja mielikuvani mukaan (voin olla väärässäkin) Suomessa tarjotaan aika paljon keskinkertaista.
Suomen rikkaus on mielestäni juuri tuo, että täällä on paljon erilaisia maisemia ja kulttuureita. Niihin haluaisin tutustua paremmin, kun olen kuitenkin koko ikäni katsonut asioita vain täältä Helsingistä käsin. Suomi on paljon muutakin kuin Helsinki ja pk-seutu (tai muut kaupunkiseudut, joihin olen jossain määrin tutustunut). Äitini puolen suku on Pohjanmaalta, ja sinne voisin kyllä lähteä vaikka sukuloimaan.
Nuo road trip -palvelut voisivat olla hyvä idea, joskin itse en usko olevani kohderyhmää, sillä haluan yleensä järjestää matkani itse ja päättää itse aikatauluistani ja reiteistäni. Sen sijaan joku sellainen palvelu, joka ehdottaisi valmiita reittejä ja esittelisi niiden varrella olevia kohteita voisi olla hyödyllinen. Tämän pitäisi olla nimenomaan kotimaanmatkailijoille suunnattu, ulkkareille tarjonta on sitten jo vähän erilaista.
(Tuohon autoilun poltiikkaan en taida nyt mennä – itsehän kannatan ”autoilun hankaloittamista” etenkin täällä kaupunkien keskustoissa. Mutta en tietenkään taajamien ulkopuolella, missä ei ilman autoa pääse liikkumaan.)
Suomen järjettömien hintojen takia lähden kesäisin aina Viroon.
Mekin suunniteltiin tälle kesälle pienimuotoista Viron-matkaa (tai vielähän sitä ehtisi!), mutta meille se ei korvaa tätä Suomi-matkailun tarvetta. Suomi on myös kokonsa ansiosta huomattavasti monipuolisempi matkailulohde, täällä kun on paljon erilaisia maisemia järvistä tuntureihin ja Pohjanmaan lakeuksista loputtomiin metsiin.
Mutta kieltämättä jos vaakakupissa on tonnin Viron-matka ja kahden tonnin kotimaanmatka niin vaaka saattaa kallistua halvemman puolelle, semminkin jos sillä Viroon pistetyllä rahalla tietä saavansa mieluisan loman.
Hyvää pohdintaa. Itse olen mietiskellyt kotimaanmatkailua tällä länsirannikon roadtripillämme, joka on nyt päättymässä tänne Ouluun. Paljon ollaan kivoja paikkoja nähty, mutta olipa vaikea motivoida itseään kotimaan reissuun, kun etsittiin majoituksia. Ihan sympaattisia pihamökkejä yms ollaan koettu, mutta budjettimatkailija saa kyllä ulkomailla usein niin paljon enemmän vastinetta rahoilleen. Onneksi ollaan sopeutuvaisia, eikä vähästä valiteta, vaikka ötökät vähän valvottaisivatkin😉 Hillitön hyönteisten määrä kyllä on kyllä Suomen ihanan maaseudun varjopuolia.
Vertailin tätä reissua myös viime kesän Lapin ja Pohjois-Norjan kierrokseen ja niissä maisemissa jo ajaminen tuottaa elämyksiä ja meillä oli todella onnea, kun löydettiin kivoja majapaikkoja, joissa oli kaikki mukavuudet, tyyliä ja kohtuullinen hinta, ainakin Suomen puolella😉 Ehkä lännessä on vähemmän kokemusta ja kilpailua, en tiedä. Tai ehkä vaan oltiin liian myöhään varaamassa. Tien varren ruokatarjontakin on enemmän abc:tä, Lapissa kohdattiin hyviä lähiruokaa tarjoavia paikkoja. Mutta täällä on upea rannikko eli sen puolesta matka on kannattanut eikä tällä kertaa tarvinnut lentää mihinkään. Ilman autoa olisi kyllä parhaat paikat jääneet näkemättä.
Kansallispuistoista olen miettinyt, että niihin pitäisi olla joku kyytivälityspalvelu, että autottomatkin pääsisivät retkelle. Varmasti monen retkeilijän autoon mahtuisi vielä muutama ylimääräinen tyyppi mukaan🙂
Kiitos kommentistasi! Mä olen ihan unohtanut näissä fiilistelyissä ötökät 😂. Ne osaa olla kyllä todella raivostuttavia. Ehkä saaristomökki puuttomalla ja hieman tuulisella paikalla olisi meidän juttu, sellaisessa on ehkä hyttysiä vähemmän (amppareita ja paarmoja tosin enemmän).
Just tuo on yksi mun keskeisimmistä ongelmista kotimaanmatkailun suhteen. Että vaikka maisemat olis kuinka kivoja niin jos taukopaikat ovat ABC:tä ja majapaikat jotain keskinkertaisia hotelleja tai mökkikyliä niin ne kyllä pilaa herkästi koko loman. Ja tästä päästäänkin siihen, että jos rahasummalla tietää saavansa ulkomailla varmasti kivan loman, mutta kotimaassa mahdollisesti vain keskinkertaisen loman, vaakakuppi kallistuu helposti sinne ulkomaanmatkan puolelle. Harmillista kyllä.
Itsehän reissaan sekä työ- että vapaa-ajalla todella paljon Suomessa ja parhaillaankin lomareissulla kotimaassa. Auto on aika pitkälle välttämätön, junalla pääsee hyvin kaupunkikohteisiin. Mun mielestä majoitukset eivät kotimaassa ole kalliita, ja erilaisia kampanjoita on todella paljon -> viime tingassa lähdöt majoitusten puolesta jopa edullisempia Suomessa kuin esim. Euroopassa mihin moni äkkilähtö on kaatunut. Tietenkin kaikki tapahtumaviikonloput ovat kalliita, mutta niin on muuallakin.
Mutta, se mikä Suomessa reissatessa on kallista, niin on keskinkertainen ruoka ja alkoholi (ihan kaikki). Fine dining on hinta/laatu -suhteessa ihan vertailukertaista, mutta keskitason ruoka järkyttävän kallista. Itselle ravintolakokemukset ovat tärkeitä reissulla, niin nostavat kyllä reissun hintoja kohtuuttomaksi. Just viikko Pohjanmaalla, niin todettiin, että olisi Euroopassa mennyt viikko huomattavasti halvemmalla. Mutta olihan Pohjanmaalla mukavaa ja varsin onnistunut loma!
Luontonähtävyydet ovat Suomessa pääsääntöisesti ilmaisia, mutta silti ne ravintolakokemukset nostaa hinnat pilviin. Itse kun olen sellainen kermaperse, että haluan päiväpatikoinnin jälkeen syödä muiden tekemää ruokaa. Oli helppo taas todeta, että pari viikkoa vielä lomaa ja sitten on kerättävä rahaa taas vuosi kotimaan elämyksiin…
Tuo mitä sanot keskinkertaisen ruuan ja juoman kalleudesta on niin totta! Sitä mä just meinaan tuolla ”liian kalliilla”, että voin toki maksaa kallista hintaa ihanasta, mutta en keskinkertaisesta. Koski se sitten ruokaa, juomaa, majoitusta tai elämystä. Hyvästä olen valmis maksamaan, enkä tarkoita hyvällä luksusta, vaan persoonallista ja mietittyä. Mutta joo, me ollaan tota samaa kermapersejengiä, että halutaan lomalla syödä muiden tekemää ruokaa, mutta sen pitäisi olla ERITYISEN HYVÄÄ ruokaa, ei sellaista, jota tekisi itse paremmin.
Kaupunkireissujahan me ollaan jonkin verran tehty ihan kotimaassakin, viimeksi Poriin, ja nehän toimii oikein hyvin sekä julkisten liikennevälineiden että majoitusten suhteen. Mutta se mitä tässä postauksessa esimerkiksi majoitusten osalta ajan takaa, ei ole ”vain” majoitus, vaan IHANA majoitus. Ehkä Airbnb, jota tämänkin postauksen tiimoilta on ehdotettu, voisi olla ratkaisu. Pääsisi jonkun perheen omaan, aitoon kesämökkiin viettämään sitä mökkilomaa, eikä mihinkään geneeriseen mökkikylään.
Luontonähtävyydet tosiaan on ilmaisia, ja niin pitää ollakin, mutta enää pitäis vain tietää missä niitä luontonähtävyyksiä ja upeita maisemia on, ja miten niihin pääsee :). Ja mitkä niistä vastaa sitä omaa tarvetta ja omaa sopeutumiskykyä just tässä elämäntilanteessa ja näillä eräilytaidoilla.
Autoasia on helpoin ratkaista, jos on noi muut palikat kunnossa. Siinä vaiheessa kun tietää mitkä ne ihanat paikat on mihin tahtoo mennä niin sitten ei muuta kuin vuokra-auto alle.
Me ollaan tänä kesänä matkailtu yllättävän paljon ympäri Suomea. Ei siis oikeasti paljon, mutta pari eri viikonloppua Suomen rannikolla on jo paljon meille. Halusin tänä kesänä nähdä vähän muutakin kuin pk-seutua ja mökin ja se on onneksi jo toteutunut. Ilman autoa ei olisi kyllä onnistunut nuo reissut. Tai kyllä esimerkiksi Pienen rengastien voi fillarillakin kiertää, mutta ei se etenemisvauhti olisi meidän aikatauluun mahtunut.
Mitä taas tulee mökkeilyyn tai luontoon pääsemiseen, huomaan olleeni onnellisessa asemassa, koska perheellä on aina ollut joko mökki tai vene, minne kesällä lähteä. Autolla tottakai. Samoin mulle luonnossa tai metsässä liikkuminen lukuisia kertoja viikossa on ihan elinehto ja siksi mulla on auto. Koska eihän sinne muuten pääse! Mutta Tuusulassa muuten alkaa ihan Tuusulantien varrestam bussipysäkin vierestä metsäntutkimuslaitoksen metsät, josta löytyy kivat, vaihtelevat maastot kätevästi julkisten ulottuvillakin. 🙂 Järvi sieltä metsän luota kyllä puuttuu.
Autohan on siinä vaiheessa helppo järjestää kun tietää mihin haluaa mennä ja mitä tehdä :). Jos auton joutuisi vuokraamaan tosi usein, se tulisi kohtuuttoman kalliiksi, mutta kyllä sitä nyt kerran kesälomassa voisi lähteä autoilemaan, kun vain tietäisi minne :). Eli suurimmat haasteet on siinä, että me ei tiedetä missä olisi niitä meidän kaipaamia Suomi-elämyksiä ja mistä me saatais vuokrattua semmonen ihana, söpö, idyllinen mökki, joka ei olisi vain mökki, vaan ihana mökki.
Mutta mahtavaa, että tätä postausta on kommentoitu näin paljon ja näin ajatuksella! Mekin ollaan saatu jo monta hyvää ideaa jatkojalostettavaksi – muutamista mökkikutsuista nyt puhumattakaan. Ehkä me saadaan ensi kesäksi järjestettyä kunnon Suomi-loma.
Autottomana ja ajokortittomana on aika mielenkiintoista asua Keski-Suomessa. Rajoittaa hieman tulemista ja menemistä, koska joukkoliikenne ei ole samaa luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Toki tämä on ihan oma vika ja saa joskus ihmiset hämilleen (”Siis sulla ei ole ajokorttia? Ollenkaan?” ”Miten te pärjäätte ilman autoa?!”). Oon ollut parissa työpaikassa ainut ihminen, joka tulee töihin bussilla. Nuorena ei tullut hommattua korttia, vaikka ukki sen olisi maksanutkin, koska perheessä ei ollut autoa millä ajella, eikä oman auton ostaminen tullut kysymykseen. En usko, että siitä olisi seurannut mitään hyvää, että olisin ajanut erittäin satunnaisesti muiden autoilla. Meillä ei ikinä ollut omaa mökkiä, joskis ollessani pieni kävimme tuttujen mökillä tai vuokramökeillä silloin tällöin. Muistan, miten teini-iän kynnyksellä vihasin mökkeilyä. Ajomatkoja, puuhastelua (tuntuu, kuin olisi pakko tehdä koko ajan jotain hommia), huussia, marjastamista… En edelleenkään ole sitä mieltä, että mökin kuuluu olla joku stressin aiheuttaja ja työleiri, mutta nyt olisi ihana päästä mökille. Mua melkein itkettää, kun kuuntelen muiden juttuja rauhallisista mökkiviikonlopuista uimisineen ja grillauksineen. Periaatteessa asun hyvinkin lähellä monia ”mökkikuntia”, mutta asiat tuntuvat silti haastavilta. Raha nostaa päätään tässäkin kohtaa. Olemme mieheni kanssa sen verran pienituloisia, että lomailu Suomessa tuntuu oikeasti todella kalliilta. Hänellä on ajokortti, mutta mikään innokas kuski hän ei ole. Saa töissä ajaa kuulemma riittävästi. Eli pitäisi vuokrata auto ja hänen ajaa koko ajan. Toki bussejakin kulkee lähikuntiin, mutta jotenkin sinne mökillekin pitäisi päästä, ellei se sijaitse ihan bussipysäkin läheisyydessä. Sitten pitäisi vielä vuokrata mökki ja ostaa ruuat yms. Väkisin tulee mieleen, et kauankos tällä rahalla olisi Aasiassa palmun alla. Oon muutenkin matkustellut Suomessa todella vähän ja se harmittaa. Pakko myöntää, että raha ja auton puute on syy siihen. Joku varmaan nyt miettii, että teen asioista turhan vaikeita ja voihan sitä mennä vaikka telttailemaan ja muuten eräilemään. Tai ainahan lähipiiristä löytyy joku, jolla on auto ja mökki. No, meillä ei löydy. Tai toki lähipiirissä monellakin on auto, mutta moni tarvitseekin sitä sitten päivittäin. Muiden mökeille en viitsi tunkea, ellei erikseen pyydetä… 🙂
Olet just tän asian ytimessä! Näin se just on. Periaatteessa helppo homma, senkun otat ja menet, vuokraat jostain mökin ja lainaat jostain auton ja menet, mutta kun kyllä se vain on loppupeleissä aika vaivalloista.
Ja sitten kun ajattelee, että pistäisi sen pari tonnia mökkilomaan vs. pistäisi sen pari tonnia lomaviikkoon jossain Keski-Euroopan lämmössä – Aasiasta nyt puhumattakaan, niin kyllä se helposti kallistuu ulkomaille.
Me ollaan nyt iloksemme saatu tämän postauksen myötä muutama mökkikutsu ja paljon hyviä vinkkejä hyvistä kesänviettopaikoista, joten ehkä teidänkin kannattaa omassa lähipiirissä alkaa vain jutella ääneen, kuinka tekisi mieli mennä mökille, niin tiedä vaikka saisitte kutsun? Siinä täytyy vain muistaa, että ei mene reteesti kuokkimaan toisten lomanviettoon, vaan muistaa tarjoutua apuun jos mökillä on jotain hommia, ja vähintäänkin nyt tajuta viedä ruuat ja juomat mukanaan ja luvata laittaa pöperöt isäntäväellekin.
Itse pähkäilin tuota samaa asiaa, että miten täällä Suomessa tai missä päin maailmaa vaan kannattaisi matkailla. Monet hyvät kohteet ja aktiviteetit menevät ohi ja saavutettavissa vain autoillen. Senpä vuoksi perustin Road Trip from HEL -sivuston johon olen alkanut keräämään paikkoja missä kannattaa pysähtyä matkan varrella. Pian siihen liikenee myös enemmän aikaani, joten toivottaasti löydät sivuilta ensi vuonna paljon kaikkea Suomessa matkailuun. Aivan näin kuluttajakyselynä, kiinnostaisiko sinua ostaa valmiiksi tehty Suomi road trip -matka, johon kuuluisi auto, majoitus ja pari aktiviteettia. Aikataulu olisi aktiviteettien suhteen melko joustava, koska eihän road tripillä saa olla kiire muualle kuin lähtevään laivaan. 🙂
Onpa hyvä idea! Täytyypä pistää sivusto seurantaan. Sellaisen vinkin antaisin, että älä kerää sivustolle vinkkejä sellaisista paikoista, jotka löytyvät jo jostain muulta vinkkilistalta, tai jotka kaikki tietävät jo muutenkin, vaan kerää sinne erityisen ihania ja poikkeuksellisen persoonallisia vinkkejä. Eli keskinkertaisen sijaan kannattaa panostaa persoonalliseen.
Olen niin henkeen ja vereen omatoimimatkailija, että luultavasti en ostaisi valmista road trip -matkaa. Etenkään jos se sisältäisi ”vain” auton, majoituksen ja pari aktiviteettia, koska tällainen paketti on helppo järjestää itse (hah, just olen valittanut Suomi-matkailun vaivalloisuutta!). Ehkä selitän hieman: Tässäkin peräänkuulutan sitä persoonallisuutta ja erityisyyttä, eli jos pakettiin kuuluisi vaikka kuljetukset punaisella Saab 900:lla, jonka takapeilissä roikkuisi kuusentuoksuinen wunderbaumi ja jonka kuljettaja vääntäisi savonmurteella kaskuja kotiseuduiltaan, alkaisin lämmetä. Välillä pysähdyttäisiin maatilalle, jossa olisi tarjolla lehmienlypsyä ja traktoriajelua tilusten ympäri, sitten käytäisiin syömässä lettuja mansikkahillolla naapuritilan Sirkan pirttipöydän ääressä ja illalla saunottaisiin järven rannalla, paistettaisiin makkaraa avotulella ja päivän päätteeksi kivuttaisiin aitan ylisille yöksi. Tässä olisi kunnon Suomi-tunnelmaa, eikö? Ja tällainen paketti myös tarjoaisi jotain enemmän kuin itse järjestetty matka.
En nyt sano, että haluaisin ostaa juuri tuonkaltaisen paketin, mutta siis ymmärtänet pointin. En siis ostaisi keskinkertaista, mutta saattaisin ostaa tarkkaan mietityn ja hyvin järjestetyn konseptin, jos sen hinta ei olisi liian korkea. (Nyt oli kyllä niin hyvä idea, vaikka itse sanonkin, että pitäisiköhän sitä ryhtyä matkailupalveluyrittäjäksi :D)
Mutta onnea palvelun kehittämiseen, idea on hyvä! Ja kiitos kun kävit vinkkaamassa siitä.
Olen kanssasi samaa mieltä vaikka meiltä tuo suuri helpotus auto löytyykin. Ei sitä tule lähdettyä kovin pitkälle silti – koska aika ja raha. Mutta ollaan kuitenkin miehen kanssa viime vuosina tutustuttu todella paljon kotiseutuun ja kunnostauduttu lähiseutumatkailussa. Ei sitä aina tartte lähteä niin pitkälle tai pitkäksi aikaa kun ihan lähinurkiltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Tosin siinäkin suurena apuna tuo auto. Mutta hei vedetään vähän kotiin päin ja pieni oodi omalle kotiseudulle, eli Loviisalle. Tulkaa siis meille Loviisaan! Loviisaan pääsee helposti bussilla Helsingistä noin 1,5h, mikä sopii ihan päiväretkikohteeksikin jos ei yöksi tahdo jäädä. Täällä teitä odottaa verkas pieni merenrantakaupunki, joka auttamatta jää palveluiltaan ja turistimääriltään niin hyvässä kuin pahassa Porvoon varjoon mutta kyllä täältäkin löytyy aika arkkitehtuurisesti kivan näköinen keskusta putiikkeineen, vanhakaupunki vanhoine puutaloineen sekä laivasilta vanhoine suola-aittoineen! Ja löytyypä meiltä Loviisasta myös vanhat maalinnoitukset Bastion Ungern ja Rosen sekä Suomenlinnan vaatimaton pikkusisko Svartholman merilinnoitus, jonne pääsee kesäaikoina vuoroliikenne aluksella (tahdon saaristoon)! Loviisan kunta vuokraa edullisesti sähköautojaan varsinkin virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuisin niin sillä voitte sitten körötellä menemään ympäri pitäjää (tahdon maanteille) vaikka n. 25km päähän Ruotsinpyhtään Ruukkiin, mistä löytyy upea vanha ruukki-alue ja muun muassa 8km pituinen Kukuljärven vaellusreitti tai Pyhtäälle Valkmusan Kansallispuistoon missä n. 2km pituinen pitkospuureitti suoaluella (tahdon luontoon). Uimaan kannattaa pulahtaa siellä Kukuljärvellä tai sitten Loviisan Plagen uimarannalla (löytyy ihanat vanhat uimakopit kuten Hangossa!) tai sitten köröttelette sillä vuokra-autolla läpi keski-aikaisen Pernajan Backstenstrand – kallioiselle merenrannalle. Jos tahdotte yöpyä Loviisan lähistöllä voin suositella Pyhtäällä (n.20km Loviisasta Kotkaan päin) Erikasmäen Torppaa (kts. Airbnb). Kyseessä vanha mummonmökki jonka sisällä voi aistia vanhan-ajan tunnelman, yöpyä vinttikamareissa ja vaikka rantaa ei mökillä olekkaan ulkosauna lämmitetään vieraille (tahdon mökille) jokatapauksessa! Oodi siis Loviisalle ja omalle kotiseudulleni Ruotsinpyhtäälle, jotka mielestäni ansaitsevat enemmän huomiota 🙂
Kiitos, olet ihana, juuri tällaisia vinkkejä kaipasinkin! Tässähän on ihan valmis setti, joka kuulostaa juuri meidännäköiseltä lomalta.
Ja täältäkin pisteet lähiseutu-/kotiseutumatkailulle. Me ollaan pari kolme kesää keskitytty nyt vain Helsingissä ja sen ympäristössä ”matkailuun” ja ollaan löydetty kivoja, uusiakin juttuja. Mutta joskus sitä mieli halajaa kotiympyröiden ulkopuolelle, ja esimerkiksi just nyt alkoi menojalka vipattaa Loviisan ja Ruotsinpyhtään suuntaan! Kiitos vielä!
Matkailun ammattilaisena kommentoin sen verran, että myös ulkomaille matkustaessa pääsemme helposti ns turistikohteisiin mutta niihin namupaloihin pitää maailmallakin nähdä vaivaa.
Hinnoittelu seuraa kysyntää.
Jos kaikki on helppoa, ne uniikit paikat eivät kohta enää ole niin uniikkeja.
Ne kuvat, ne ovat tarkasti rajattuja. Sellaisia saa esim. Jyväskylän seudulta minkä tahansa järven rannalta.
Idylli ei ole pelkkä sitä miltä kuvissa näyttää. Monesti niihin parhaimpiin paikkoihin on kuvien saamiseksi rämmitty avohakkiuaukkojen läpi. On itikkaa, paarmaa, kärpästä ja käärmettä. On autioita kyliä, jotak eivät pelkillä ”viikko mökillä” vierailla pysy asuttuina, on vuotavia kattoja ja on vuotavia veneitä.
Ja kyllä, jotta se kaikki olisikin kunnossa, se vaatii rahaa ja siksi se hinta on kova verrattuna vaikkapa etelön matkaan, jossa kenties yövytään majapaikassa jossa käy reppureissaajia koko vuoden ympäri joka puoleta maailmaa. Suomessa ei.
Kotimaan matkailun hinta tarkoittaa kuitenkin muutakin. Se on työtä muuallakin kuon pk seudulla, se on elävämpää maaseutua, koko Suomi asuttuna. Se on pienempi hiilijalanjälki, kun ei lennetä. Se on hikeä, työtä ja tuskaa ja päälle se sauna tyynen järven rannalla ilta-auringossa. Sillä on nykytilanteessa arvoisensa hintalappu.
Kiitos kommentista ja hyvistä pointeista.
Mun mielikuvat ei onneksi perustu vain some-kuviin, vaan omiin lapsuuden ja nuoruuden (ja osittain aikuisuudenkin) kokemuksiin sukulaisten/tuttavien/kavereiden mökeiltä ja landeilta. Eli luulen kyllä tietäväni mitä sinne some-kuvien ulkopuolelle rajautuu, vaikka myönnänkin, että tässä postauksessa Suomi-kuvaukseni on hyvin nostalginen ja romanttinen.
Mutta sitten siihen pointtiin. Eli voin kyllä nähdä hieman vaivaa ja maksaa hieman rahaakin päästäkseni niihin namupaloihin, mutta ensin mun pitäisi tietää mitkä niitä namupaloja on! En kaipaa ”turistikohteisiin”, vaan aitoihin Suomi-paikkoihin, joihin valtaosa suomalaisista löytää omien mökkikuntiensa/kesätraditioidensa kautta, mutta meille joilla ei ole omaa mökkiä/maalaisserkkua, jonkun pitää kertoa niistä ihanista paikoista :).
Mutta sitten siihen hintatasoon vielä. Olen tässä jo muutamaan muuhunkin kommenttiin vastannut, että minulla ei ole ongelmaa maksaa käypää hintaa hyvistä palveluista / hyvästä palvelusta, mutta mulla on jotenkin sellainen mielikuva, että Suomessa matkailupalvelut ovat pääosin keskinkertaisia. En siis kaipaa mitään luksusta, en todellakaan, mutta tusinamökin sijaan haluaisin persoonallisen mökin, raakapakastekorvapuustin sijaan haluaisin kotona leivotun korvapuustin, ABC-aseman wieninleikkeen sijaan haluaisin lohikeiton saaristolaismökissä ja tympeän naaman sijaan haluaisin hymyilevän naaman. Ensin mainituista en ole valmis maksamaan mitään, jälkimmäisistä olen valmis maksamaan sopivan hinnan.
Tää on niin kiinnostava aihe, että tekisi mieli pohtia enemmänkin! Saa nähdä jos vaikka saisin jatkojutun aikaiseksi näihin kommenttien herättämiin ajatuksiin perustuen…
Mä myönnän ihan suoraan, että olisin stressaantunut hermoraunio, jos vanhempani eivät asuisi Tampereen kainalossa lähellä järveä. Sinne pääsee arkea karkuun, saa juoda aamukahvia terassilla, käydä iltaunnilla ja lenkkeillä metsässä. Soratiellä vastaan tulee traktori ja jonkun kissa. Musta tuntuu, ettei noita kokemuksia jotenkin edes voisi vuokrata.
Mutta mökki, siitä oon haaveillut pienen ikäni, koska omilla vanhemmillaan tällainen 30-vuotias kakara ei kehtaa olla kuin hetken, vaikka kuinka auttaa puutarhatöissä ja muissa 🙂
Kuulostaapa ihanalta tuollainen Tampere-ratkaisu! Ja oot oikeassa, ei noita voi vuokrata. Luulenpa jopa, että vanhempasi eivät tykkää yhtään kyttyrää että käyt heidän nurkissaan luuhaamassa, päinvastoin :).
Toivottavasti mökkihaaveesi toteutuu! Me ei haaveilla omasta mökistä, mutta viikko kesässä jonkun muun mökillä kelpaisi :D.
Jos vaikka minulla on x – määrä rahaa käytettävänä, x – verran päiviä tuhlattavaksi lomamatkaan johonkin aikaan vuodesta, mitä teen? Tietysti haluan tehdä jotain, mistä saan potentiaalisesti eniten iloa ja elämyksiä. Empiirinen tutkimus on osoittanut, että lomabudjetti näyttää paremmalta, kun poistuu Suomesta.
Näin se on meilläkin tähän asti mennyt, mutta onko se ikä vai mikä kun on alkanut Suomi-lomailukin kiinnostaa enemmän. Mutta sitä iloa ja elämyksiä olisi meilläkin tilauksessa, ei sadetta ja itikoita. Ja mieluiten ei ainakaan kalliimpaan hintaan kuin ulkomaanlomalla.
En nyt lukenut kaikkia kommentteja läpi, joten en tiedä onko Airbnb jo mainittu, mutta sieltä kyllä löytyy aika hyvin nykyään monenlaista vaihtoehtoa. Meillä oli keväällä myös mökki hakusessa kun saimme espanjalaisia vieraita Tampereelle… Myös autottomina halusimme silti päästä vähän maalle; julkisilla, saunoa ja näyttää suomalaista luontoa.
Airbnb’n kautta löysimme mahtavan vanhan maalaistorpan Nokialta, jonne pääsi bussilla ja lyhyen matkan taksilla. Siellä oli kaikki mitä halusimme, mahdollisuus kävellä metsässä ja maalaismaisemissa, saunoa, grillata ja esitellä vanhaa suomalaista asumismutoa.
Täytyy myöntää että hakemiseen meni aikaa, ja meidänkin mielestä muu tarjonta netissä oli aika alkeellista. Tuon torpan hinnan jaoimme kuudelle hengelle joten ehkä se oli siksi meille rahallisesti ok.
Muuten olen ehkä itse sen verran onnellisessa asemassa että vaikka ei ole omaa mökkiä eikä autoa, olen aina helposti päässyt jonkun muun mökille, saanut äidiltä autoa lainaan, tai Tampereella ainakin järvimaisemat löytyvät kaupunginkin keskeltä niin helposti että yöuinteja, kalastusta, melontaa yms saa kyllä tosi helposti.
Jep, Airbnb:tä on vilauteltu, ja sen puoleen voisimme mekin kääntyä. Täällä ko. pulju tuskin on saanut niin paljon hallaa aikaiseksi vuokramarkkinoille ym. kuin tuolla isossa maailmassa, joten se voisi olla jopa ihan vastuullinen vaihtoehto. Kannustavaa kuulla, että löysitte mieleisenne mökin pienellä vaivannäöllä! Kun minunkin mielikuvissani tarjonta on noin yleisesti ottaen aika kehnoa, tai ei ainakaan millään lailla meikäläistä puhuttelevaa. Me ei myöskään etsitä halpaa vaan ennen kaikkea hyvää, joten jos hyvä löytyy niin ollaan siitä valmiita maksamaan asianmukainen summa.
Tampere tuntuu olevan kuin yksi iso kesämökki, edellinenkin kommentoija nimittäin kehui samaa :).