Hippien jalanjäljissä Byron Bayssa

Tilannehan on nyt se, että todellisuudessa me istutaan tätä kirjoittaessa jo hotellihuoneessamme Havaijilla, mutta blogi laahaa surkeasti puolentoista kuukauden takaisissa tunnelmissa. Tämä on tietysti huutava vääryys blogin lukijoita kohtaan, mutta myös aikamoinen stressitekijä meille, sillä blogi-ideoita syntyy koko ajan, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei ole (ollut). Ollaan kuluneen puolentoista kuukauden aikana sinkoiltu kokemuksesta toiseen aropupujen lailla, ja raportoitavaa on niin perhanasti, mutta blogille ei ole ollut aikaa uhrata ajatusta ihmeempää. Mutta nyt viisipäiväisen Havaijin löhöloman aikana me luvataan suoltaa blogijuttua eetteriin niin paljon kuin surffailulta ja ananasdrinkkien siemailulta suinkin ehditään!

Siirrytäänpä ensin lokakuun viimeiseen päivään ja Byron Bayhin.

Hippivankkureita, paljaita jalkoja, kukkia hiuksissa… San Francisco 60-luvulla? Juuh, luonnollisesti, mutta myös Byron Bay reilut 50 vuotta myöhemmin. Byron Bay on entinen hippikylä, joka on sittemmin kasvanut hippimaustetuksi turistikyläksi. Opaskirjassa varoiteltiin, että tulija saattaa aluksi vierastaa tai jopa vähän kavahtaa hipahtavaa meininkiä ja paljain jaloin tepsuttelevia tyyppejä, mutta päivien myötä leppoisaan tunnelmaan valuu itsekin mukaan kuin huomaamatta. Meille kävi juuri näin. Saavuttiin Byron Bayhin pitkän ja uuvuttavan bussimatkan päätteeksi, ja vastassa oli juurikin näitä paljasjalkaisia haaremihousuihin pukeutuneita rastapäitä. Mitä lie erikoisuudentavoittelijoita, tuumasimme uupuneina seuratessamme yhden ylienergisen neitokaisen kiipeilyä puussa. Heti perään meitä vastaan rullasi vanhempi herrasmies pienellä muovisella skeittilaudalla, paljain jaloin tottakai. Tämä osoittautui hyvin muodikkaaksi tavaksi liikkua, ja lautoja löytyikin joka toisesta keskustan liikkeestä. Melkein ostettiin mekin sellaiset.

Meille oli toitotettu joka välissä kuinka mahtava paikka Byron Bay on, ja kuinka tulisimme ihastumaan siihen, jopa rakastumaan! Sää oli kuitenkin mälsä, tuuli ja satoi, eikä tullut mieleenkään lähteä paljon kehutulle rannalle. Artolla oli vieläpä ärhäkkä nuha, joka ei ainakaan nostanut fiiliksiä. Kylän kaupat pursusivat kalliita desingtavaroita ja -vaatteita. Rennot reppureissaribaarit ja -kahvilat loistivat poissaolollaan. Näinköhän täällä paria päivää kauempaa jaksetaan olla, mietittiin. Mutta sitten pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa. Karvaturrit muuttuivat silmissämme sympaattisiksi ja mukaviksi jampoiksi. Great Northern hotellin terassilta oli mukava bongailla ihmisiä ja The Breweryssa tsekkailla hyvää livemusaa huurteisen äärellä. Välillä hyökättiin rannalle ja telmittiin jättimäisissä aalloissa. Elämä hymyili taas! Miksei tänne voisi jäädä vähän pidemmäksikin aikaa…

Byron Bayn kadut vilisivät näitä Volkswagenin legendaarisia hippivankkureita.

Rentoutumishetki riippukeinussa

”There’s a lady who’s sure, all that glitters is gold. And she’s buying…”

”Joskus” reissarin on saatava jotain muutakin kuin pussinuudelia.

Oluen ääressä ihmettelemässä ohikulkijoita. Laskettiin että yhden pienen tuopin aikana ohi käveli ainakin 25 paljasjalkaista luonnonlasta.

Paljasjalkainen luonnonlapsi

Tämä pikkukaveri tuli ihmettelemään vieraita. Eikä paljon pelännyt.

Katutaidetta Byronin sivukujalla

Kaveri oli päättänyt pistää menopelinsä myyntiin. Huomaa paljaat jalat!

Belongil Beach

Main Beach Byron Bayn keskustan edustalla.

Surffaus on Byronin ykkösaktiviteetti.

Tämä valtava lohikäärme (Eastern water dragon) hyppäsi yhtäkkiä eteen polulla. Eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen pois tieltä.

Byron Bayn majakka

Komeita maisemia majakan ympäristössä. Kallioilta voi hyvällä onnella nähdä valaita, delfiinejä ja merikilpikonnia. Me onnistuttiin bongaamaan iso parvi suuria rauskuja!

Turistiposeeraus

Manner-Australian itäisin kolkka. Mutta mikä on koko Australian? Nopein vastaaja saattaa saada yllätyspalkinnon!