Pipipipiippiip… Pipipipiippiip… herätyskello piippaa. Verhojen raoista pilkistää valkoista valoa. Voisiko se olla aurinko? Syöksymme ikkunaan tarkastamaan tilanteen. Hmpf, pilvistä… taas. No, ei sentään sada. Kyllä se siitä voi vielä muuttua. Ihan kuin jo vähän kirkastuisi? Pitää vaan olla enemmän.
”Pitää vaan olla enemmän” -sloganista tuli Kanarian-matkamme ehdoton ykköslausahdus. Esteri ei ollut meille suosiollinen, ja sään lisäksi aika moni muukin asia meni matkallamme enemmän tai vähemmän päin prinkkalaa. Silti reissu oli yksi hauskimmista ikinä. Asenne ratkaisi, ja hyvä matkaseura. Piti vain olla enemmän!
On siis vuosi 2004. Olemme ihkaoikealla pakettimatkalla Kanariansaarilla, Gran Canarian Bahía Felizissä! Bahía Feliz on Onnenpyörä-tv-ohjelmasta tuttu, ”kylämäistä yhteishenkeä huokuva lomaparatiisi” saaren eteläosassa. Matkaseurueeseen kuuluu lisäksemme Arnan sisko Iina ja tämän nykyinen vaimo, silloinen tyttöystävä Heli.
Mutta miten ja erityisesti miksi olemme päätyneet Kanariansaarille? No Finnmatkojen Grande Fiestaa juhlimaan tietenkin! On tuoreen Idols-voittaja Hanna Pakarisen keikkaa, Marco Bjuströmin tanssikoulua ja kaikkea muuta mahtavaa ohjelmaa omassa Blue Villagessa! Huikeeta! Siinähän sitä syytä jo kerrakseen, vai mitä? Ja tietysti myös aurinko ja lämpö ovat saaneet meidät karistamaan marraskuisen Suomen tomut jaloistamme ja suuntaamaan tälle vulkaaniselle saariryhmälle Afrikan rannikon tuntumaan. Kuulostaa eksoottiselta, eikö vain?
Palatkaamme valkenevaan päivään. Aurinko kurkkii varovasti pilvenriekaleiden välistä. Aamu on tarpeeksi lämmin, jotta voimme nauttia aamiaisen ulkona parvekkeella. Tästä tulee vielä hieno päivä! Aamiainen ainakin maistuu. Läheisestä minimarketista ostetusta muropaketista löytyy pieni muovinen Joosef-figuuri. Se on mielestämme outoa.
Blue village -tunnari pärähtää soimaan resorttimme päärakennuksessa merkkinä siitä, että jokin hauska ohjelmanumero on juuri alkamassa. Meillä on kuitenkin muut suunnitelmat, olemme nimittäin päättäneet lähteä auringon perässä kuvankauniille valkohiekkaiselle rannalle, josta olemme kuulleet huhuja. Sinne on päästävä.
Kysymme oppaaltamme Tompalta (nimi muutettu) missä tämä upea valkohiekkainen ranta on ja miten sinne pääsee. Tom on steretyyppi Kanarian sankarista. Vaaleat kutrit kehystävät kaakaonväriseksi ruskettuneita kasvoja, joiden keskellä leveä kestohymy paljastaa hohtavan valkoisen hammasrivistön. ”Ah, Playa del Cura!” myhäilee Valkohammas kuin puhuisimme yhteisestä salaisuudestamme. Sinne kannattaa todella mennä. Valkoista hiekkaa ja turkoosia merta – mikä ihana paikka viettää lomapäivä! Aurinko välähtää Tompan hampaista kuin silmää iskien.
Pian hytkymme kohti paratiisirantaa täpötäydessä paikallisbussissa. Kohta päästään valkoiselle rannalle! Ulos linjuriautosta ja rantaan! Askeleemme ovat kevyet ja suumme lurittelevat iloista sävelmää: ”Vamos a la playa, Playa del Cura, Playa del Cura, playa del Cura… Huraa huraa huraa…”
Odotuksiamme pienempi ranta levittäytyy eteemme kivikkoisena ja harmaana. Aurinko piiloutuu häpeissään pilven taa. Tämäkö se nyt sitten on? Valkoinen paratiisiranta? Pikkukivien keskellä pötköttelee muutama sitkeä turisti aurinkotuoleissaan. Harmaan meren harmaat vaahtopäät hakkaavat harmaan rannan harmaisiin kiviin. Hetkeen kukaan ei sano mitään. Meitä ei enää huvita mennä uimaan, saati ottamaan arskaa, mutta päätämme kuitenkin ottaa positiivisen asenteen. Kyllä tämä aina kotiolot voittaa! Pitää vaan olla enemmän! Kolminkertainen hurraa-huuto rannalle! ”Kuraa kuraa kuraa!” Nautimme lounaaksi ryppyperunoita ja mojoa ravintolassa, jonka ainoat asiakkaat olemme. Lounaan jälkeen palaamme takaisin siniseen kyläämme.
Yhtä suurta sinistä perhettä kun olemme, meillä on lupa käyttää naapurihotellin uima-altaita. Suunnistamme siis naapuriin, sillä heidän poolinsa on iso ja fiini, eikä kaikkia aurinkotuoleja ole varattu pyyhkein. Tuuli puree paljasta pintaa ja iho käpristyy kananlihalle. Pitäisikö mennä altaaseen lämmittelemään? Vesi tuntuu vielä kylmemmältä, mutta kerran se vain kirpaisee, joten hyppäämme veteen. Kun lämpötilaan tottuu, altaasta on vaikea nousta.
Olisi kiva saada vähän väriä pintaa, joten asetumme aurinkotuoleihin pötkölleen. Kyllä se tarttuu pilviverhon läpikin, vakuuttelemme toisillemme, pitää vaan olla enemmän! Tuuli riepottelee palmuja. Aurinko pilkahtaa esiin hetkeksi, joten Artosta otetaan kiireen vilkkaa lomakuva, jossa hän nauttii sateenvarjodrinkkiä auringonpaisteessa. Taustalla muovituoli lentää navakan tuulenpuuskan voimasta altaaseen. PITÄÄ VAAN OLLA ENEMMÄN! Joko ollaan ruskettuneita?
Päivät soljuvat nopeasti kun on hyvää seuraa. Sää on vaihtelevan harmaa, mutta aurinkokin näyttäytyy onneksi muutaman kerran. Viikko vierähtää kuitenkin nopeasti, ja nyt on aika sanoa näkemiin – ei vaan hyvästi – Bahía Felizille. ¡Adios!
Matkapakettiimme sisältyy kuljetus hotellilta kentälle. Istumme bussiin haikeina loman loppumisesta. Valkohammas ottaa mikin käteen ja aloittaa: ”Kiitokset kuluneesta viikosta! Vaikka ilma olikin hieman kehnon puoleinen, niin aina voidaan lohduttautua sillä että ensi viikoksi on luvattu aurinkoista ja erittäin lämmintä säätä!”
Tällainen oli ”kuvankaunis, valkohiekkainen Playa del Cura”. Kuva on räpsäisty kännykkäkameralla kotialbumista, jotka vielä tuohon aikaan olivat paperisia, ja joita oli tapana tuunata vitsikkäillä lehtileikkeillä :). Gran Canarialta löytyy muuten ihan oikeastikin kaunis, vaaleahiekkainen ranta, Playa de Amadores nimeltään. Meidän Tomppa se vain muisti hieman väärin.
Lue lisää Tarinoita maailmalta
Hahhahhaa… Aina ei voi onnistua 🙂 Saitte viihdyttävän jutun kerrottavaksi kuitenkin. Sytyin myös tuohon viimeiseen kuvaan 😀
Joo, reissu itsessään oli erityisesti just säiden puolesta aika pliisu, mutta siitä on saatu jälkikäteen niin monet naurut, että kokonaisuutena kannatti kyllä :D.
Ihan loistostoori (vaikkakin osanottoni sään ja Tompan huonon muistin puolesta). Osaan niin hyvin samaistua näihin Kanarian-pakettilomiin, olivathan ne ensimmäiset 12-13 vuotta jokavuotinen osa elämääni, kiitos matkatoimistossa työskennelleen äitini. Lasten kanssahan EI voinut lähteä muualle kuin pakettimatkalle Kanarialle. Kahdestaan iskä ja äiti sitten reissasivatkin ties missä kaukomailla. Epistä. Mun kommentti meni vähän ohi aiheen, mutta hauskoja muistojahan nää on. Ja erittäin viihdyttävää sadepäivän lukemista meille muille.
Kiitos, kiitos! Hyvä reissu oli, vaikka vastoinkäymisiä riittikin :D. Meillä ei ole vankkaa kokemusta Kanarian-lomista, yhdessä ollaan käyty tän yhden kerran ja minä (Arna) olen käynyt lisäksi perheen kanssa Lanzarotella joskus kersana.