Käveltiin ensimmäisenä päivänä pitkin Centro Históricon katuja ja päädyttiin zócalo-aukiolle, jossa oli täydet hulinat päällä. Päätettiin mennä lähemmäs tutkimaan, mistä oikein on kyse, ja tupsahdettiin keskelle jouluista talviriehaa!
Aukio oli koristeltu massiivisin jouluvaloin, rehottavin joulutähdin (se kukka siis) ja pikkuruisin joulukuusin. Osa lapsista oli pukeutunut tonttulakkeihin ja jonkinlaisiin joulupukin asua etäisesti muistuttaviin vaaleanpunaisiin hörselöihin. Väkeä oli kuin pipoa ja kaikki näyttivät jonottavan kärsivällisesti eri tapahtumapisteisiin. Jonot kiemurtelivat kymmenmetrisinä pitkin aukiota. Mellakkapoliisit pitivät monilukuisina järjestystä yllä.
No mitä niissä tapahtumapisteissä sitten oikein oli? No talvisia aktiviteetteja tietenkin! Yhdessä pisteessä sai muotoilla lumipalloja, toisessa lumiukkoja. Kolmannessa pääsi laskemaan mäkeä joko valtavalla autonrenkaalla tai vaihtoehtoisesti suksilla. Neljännessä pääsi huristelemaan moottorikelkalla ympäri noin 50-metristä rataa! Löytyipä aukiolta vielä täysikoinen luistinratakin, jota jääkone sai kyllä vähän väliä olla huoltamassa, yli 20 asteen lämpötilat kun sulattavat jäätä nopeasti.
Jouluinen talvirieha Mexico Cityn zócalolla eli keskusaukiolla
Lumiukot tehdään Meksikossa muotilla.
”Ollaanko me maailman söpöimpiä pieniä lumiukkoja?”
Mäkeä laskettiin…
Huoltokatkos moottorikelkkaradalla
Moottorikelkalla ajettiin…
Kuvioluisteltiin…
Tuomaan markkinoilla myytiin tacoja, poppareita ja hattaroita.
Cokis oli roudannut paikalle poron, jääkarhun ja hylkeen!
Hulvatonta!
Ja hommahan äityi vielä hulvattomammaksi. Oltiin jo poistumassa aukiolta, kun ihan varovasti kurkattiin, mitä valtavan ihmisjoukkion keskellä tapahtuu. Siinä samassa ihmismassat väistyivät tieltämme, ringin keskeltä paljastui kaksi klovnipukuista meksikaania ja eipä aikaakaan kun me oltiin keskellä ihan kreisin hauskaa espanjankielistä pelle-esitystä. Joka jatkui, ja jatkui… Ja jatkui. Toimittiin pääasiallisena ohjelmanumerona varmaan puolen tunnin ajan, jonka jälkeen uhreiksi napattiin muita pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita, ja me päästiin livistämään pakoon. Meksikossa vitsit tuntuvat muuten pyörivän aika pitkälti yhden aiheen ympärillä… Oli miten oli, hauskaahan tuo oli, vaikka ei aina ymmärrettykään, mille naurettiin, pääasia että nauratti!
Pelle ja meksikolainen mimmi nauravat Arton vehkeelle.
”Jaaha, valitsit sitten sen gringon…”
Jutut pyöri siis aika pitkälti vyön alapuolella.
Shown ”uhrit” ryhmäkuvassa
Muuten Mexico Cityn viisipäiväinen kului kaupungin katuja dallaillessa, tacoja syödessä, blogijuttuja kirjoitellessa ja ennen kaikkea matkajärjestelyjä tehdessä (joulu alkoi uhkaavasti lähestyä, eikä jatkokuvioista ollut vielä mitään hajua!). Käytiin myös tsiigaamassa meksikolaista vapaapainia Lucha Libreä, mutta siitä tulee juttu blogiin joskus myöhemmin. Mexico Cityyn kannattaa ehdottomasti varata ainakin viikko, me ehditty viidessä päivässä kurkata pintaa syvemmälle.
Mexico Cityssä populaa riittää.
Tacojonossa
Herkkutacoja!
Kuplia Mexicossa on ihan älyttömästi. Samoin chihuahuoita. Kuvassa kupla.
Hei, eikö nää jampat ollu vielä toissa kesänä Stockan kulmalla?
Erikoinen rakennus Roman kaupunginosassa
Lihavarras nimeltä el pastor
Lounastacot
Zócalon laitamilla tehtiin perinteisiä parannustaikoja.
Perinnemies myymässä helyjä
Hämärän rajamailla
Kylänraitti Mexico Cityssä
