Tuoreessa muistissa ovat ne vuodentakaiset jännityksen-, odotuksen- ja innostuksensekaiset fiilikset, kun istuimme Helsinki-Vantaalla Oak Barrelissa skumppalasit kädessä, valmiina elämämme seikkailuun. Tuolloin tuntemukset olivat pelkästään positiivisia, pientä perheestä ja ystävistä eroamisen ja kodista luopumisen aiheuttamaa haikeutta lukuunottamatta, mutta kotiin palatessa fiilikset ovat ristiriitaisemmat.
Ollaan oltu koti-Suomessa nyt muutama päivä, lennettiin New Yorkista Helsinkiin viime sunnuntaina. Paluupäivään liittyi suuria tunteita kun näimme perhettä pitkästä aikaa. Erityisen tunteikasta oli nähdä kymmenen päivää aikaisemmin syntynyt tuore perheenjäsen ensimmäistä kertaa.
Kotiinpaluu ei kuitenkaan tuntunut yksinomaan kivalta, itse asiassa päinvastoin. Haikeus vuoden mittaisen irtioton ja elämämme seikkailun päättymisestä oli pinnalla. Kylmä ilmasto kalvoi luita ja ytimiä. Kotiinpaluuseen liittyvät käytännön asiat alkoivat pyöriä mielessä. Suomalaisuus näyttäytyi yrmynaamaisena, harmaana, takapajuisena ja alkoholisoituneena (missään ei ole juoppoja niin paljon kuin Suomessa!) junttilana.
Lähtöporttia lähestymässä / Approaching departure gate
Laskeutuminen Helsinkiin. Kapteenin sanoin: ”Ilma on mukava, pilviä on.” / Landing in Helsinki. Repeating captains words, ”The weather is nice, cloudy.”.
Muutaman päivän asiaa sulateltuamme ajatukseen normaalista arjesta alkaa tottua. Työasiat näyttävät lupaavilta (Arna palaa töihin jo tulevana maanantaina!), asumisjärjestelyt ovat hoidossa ainakin kesään asti, perheen ja ystävien näkeminen vuoden jälkeen piristää ja ilostuttaa mieltä, eikä tämä tämä ilmastokaan pöllömpi ole (tai on se, mutta yritetään suhtautua positiivisesti!). Suomalaisuuteen liittyy yrmeyden lisäksi myös positiivisia ominaisuuksia kuten aitous, rehellisyys ja maanläheisyys. Täällä on myös ihanan hiljaista! Juomavettä saa hanasta! Kaupasta saa muutakin kuin sokeroituja tuotteita! Että kyllä tää tästä.
Aurinkoinen talvimaisema väliaikaiskodin (=Arnan siskon kämppä) parvekkeelta. / Sunny winter view from the balcony of our temporary home (=Arna’s sister’s flat).
Ruisleipä maistui mielikuvissa paremmalta, mutta HK:n herkkumaksamakkara täytti odotukset! / We remembered that real rye bread tasted better, but liverwurst totally met our expectations!
Blogi ei pääty tähän, se tulee säilymään hengissä ja päivittymään vielä niin kauan kun juttuideoita reissusta riittää. Työstetään tässä ensin valmiiksi jutut loppureissun kohteista Meksikosta ja New Yorkista, ja kaivetaan sen jälkeen naftaliinista pitkin matkaa korvan taakse laitettuja juttuideoita (niitä kyllä riittää!). Blogin pitäminen on osoittautunut erittäin palkitsevaksi, joskin yllättävän työlääksi harrastukseksi, jota jatkamme kyllä mielellämme. Nähtäväksi jää, jatketaanko tässä blogissa myös tulevien matkojen osalta, perustetaanko uusi matkablogi uusia reissuja varten vai pidetäänkö tulevat matkat vain omana tietonamme, saa nähdä.
Blogi on ennen kaikkea aivan korvaamaton matkamuisto itselle, mutta yli 33 000 lukukertaa osoittaa, että blogista on ehkä ollut iloa ja hyötyä muillekin, huikeeta! Kiitos kaikille lukijoille, että olette olleet matkassamme mukana, kiitokset myös kommenteista ja matkavinkeistä!
Juttuaiheitahan saa toki myös ehdottaa! Mistä sinä haluaisit tässä blogissa lukea?
Tervetuloa takaisin kotiin. Mahtava reissu takana teillä!
Tervetuloa Suomeen! Monet tuntemuksistanne on niin tuttuja 😀 Hirvittää tämä vuodenaika kyllä teidän puolesta. Nauttikaahan siitä positiivisesta ja rennosta mielenlaadusta, jonka toitte mukananne. Yrmyilystä ja kiireen tunteesta ehtii nautiskelemaan kyllä sitten myöhemminkin! -Milla
Hah! Tuo kotiinpaluu-ilme kertoo kaiken 😀 Niin tuttu tunne, varsinkin keskellä talvea…