[Arna]
Kuka olisi arvannut otsikon lauseen lipsahtavan meikäläisen suusta?
Niinpä. Minä ja talvi ei olla koskaan tultu erityisen hyvin juttuun. Erimielisyytemme ovat koskeneet lähinnä lämpötilaa, ilmankosteutta, lumen määrää, valon määrää ja pukeutumista, emmekä ole satunnaisista lähentymisyrityksistä huolimatta päässeet asioista yhteisymmärrykseen. Mitä järkeä pakkasessa joka syväjäädyttää ihmisen sormenpäistä luihin ja ytimiin asti? Mitä järkeä puuskatuulessa, joka vaihtaa suuntaa kymmenen kertaa minuutissa ja viskoo märkiä rättejä silmät suut täyteen? Mitä järkeä kahdenkymmenen tunnin pimeydessä ja parin tunnin valonpilkahduksessa juuri silloin kun ihmisen on oltava työpaikalla? En ole koskaan oppinut ymmärtämään neljän vuodenajan hienoutta, enkä varsinkaan sen yhden pimeän ja kylmän vuodenajan tarkoitusta.
Mutta sitten tapahtui jotain.
Tuli tammikuu. Ja tuli NBE eli Nordic Bloggers’ Experience, johon onnistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kampanjaviikolle osui mitä talvisin keli, mistä kanssahostajaajani tuntuivat olevan innoissaan – minä olin kauhuissani. Yli 20 astetta pakkasta, kinoksittain lunta ja viikon ohjelma täynnä ulkoaktiviteetteja tuntui mahdottomalta yhtälöltä. Miten sellaiseen keliin edes pukeudutaan? Lainasin siskolta toppahousut ja puin muuten tavallisia vaatteita monta kerrosta päällekkäin. Toivoin ennen kaikkea selviäväni hengissä, ja pieni positiivari minussa uskalsi jopa toivoa, että en kärsisi ainakaan ihan koko ajan.
Mutta mitä vielä!
Minä menin ja minä selvisin. Ja minä hitto vieköön nautin! Nautin kävelyistä talvisessa kaupungissa. Nautin rämpimisestä lumihangessa – alati sankkenevassa lumisateessa – valkoiseen vaippaan hautautuneessa kansallispuistossa. Nautin jäiseen avantoon pulahtamisesta. Nautin maisemista, joissa kultaiset auringonsäteet taikoivat hohtavanvalkoisen hangen jalokivimereksi. Nautin kirpeästä talvi-ilmasta, joka tunkeutui virkistävänä jokaiseen huokoseeni. Nautin metsään uppoutumisesta, jota saimme kokeilla Nuuksion kansallispuistossa, hämärtyvässä metsässä, upottavassa lumihangessa seisten.
Että tiedättekö, minä olen nyt virallisesti kääntänyt kelkkani. Kyllä pohjolan talvi osaa olla kaunis!
Katsokaa nyt näitä kuvia!
Itämerellä matkalla Helsingistä Tukholmaan
Ruotsi, Gamla Linköping
Ruotsissa, matkalla Linköpingistä Norrköpingiin, lossia odotellessa
Nuuksiossa, Suomen luontokeskus Haltiassa
Virossa, Lahemaan kansallispuistossa. Tänne suunnittelin palaavani jo kesällä Arton kanssa, mutta eräs polvi-insidentti siirsi suunnitelman ensi kesälle.
Tallinnan Raatihuoneentori muuttuu lumen myötä talviseksi satukaupungiksi!
Tallinna, näkymä Toompean mäeltä
Tulevalle talvellekin on jo suunnitelmia. Ensinnäkin aion ostaa oikeita talvivaatteita ja toisekseen aion myös ulkoiluttaa niitä. Vakaa aikomus on myös kokeilla hiihtämistä – vanhaa kunnon murtsikkaa!
Ja paljastettakoon nyt, että olen laittanut hakemuksen vetämään myös ensi vuoden NBE:iin, ja jännitän täällä nyt sormet ja varpaat ristissä huolitaanko minut toistekin mukaan… Yllätin muuten ihan itsenikin ilmoittaessani mielenkiinnonkohteikseni luonnon ja ulkoilun!
Matkat Ruotsiin, Viroon ja Nuuksioon olivat osa Nordic Bloggers’ Experience -kampanjaa, jossa toimin tammikuussa 2016 isäntäbloggajana kansainvälisille bloggaajille.
Jutun kuvat on otettu Canon EOS 6D -kameralla ja 24-70/2.8-objektiivilla, jotka sain lainaan NBE-kampanjan yhteistyökumppanilta Canonilta. Täytyy muuten sanoa, että kyllä kameroilla on eroa! Meidän EOS60D vaihtuu täyskennoiseen heti kun finanssit antavat myöden, 6D oli nimittäin silkkaa lovee <3 (Markia ei varmaan uskalla testatakaan…)
Voi kyllä! Talvi <3
Mieki hoksasin vasta aikuisena, että olen paljon paljon enempi talvi-ihminen. Nämä kuvat muistuttelee hyvin miten ihanaa onkaan, että kohta tulee taas lumet ja varsinkin, oih, pakkaset!
Mä olen kyllä ehdottomasti enempi kesäihminen (auringonpaiste ja +35 astetta on hyvä), mutta on ihana huomata, että talvi ei ole mulle enää silkkaa kärsimystä, vaan siitä alkaa löytää jo enemmänkin hyviä puolia :D. -Arna
Mä en ole koskaan ollut talvi-ihminen, mutta annoit mulle toivoa tällä kirjoituksella! Ja olihan noi kuvat mielettömän kauniita ja talvi on kaunis toki. Erityisesti toi Tallinna, vau.
Mäkin taidan hommata kunnon talvivaatteet tälle talvelle, viime vuonna ostin jo kunnolliset kengät pihamaalla seisoskeluun kuopuksen kanssa, se jo helpotti. Ennen kaikkeahan kyse on omasta asenteesta ja pukeutumisesta… 🙂
Iloista viikonloppua!
Kiitos Jenny kommentista ja toivottavasti viikonloppusi sujui mukavissa merkeissä!
Pakko myöntää, että ehkä tässä postauksessa on hitunen itsesuggestiota mukana, mutta sehän ei haittaa jos se kerran toimii :D. Osut naulan kantaan siinä, että kyse on asenteesta ja pukeutumisesta. Mä päätin antaa talvelle mahdollisuuden ja se selvästi toimi. Se voi toimia sullakin!
Nyt tarttis vaan hankkia ne kunnon kamppeet, koska kyllä se niin taitaa olla (vaikka vuosia vastustin tätä viisautta muka omaan kokemukseen perustuen), että ei ole huonoja kelejä vaan on vain huonoja varusteita. Nyt tarttis enää tietää, millaiset varusteet sitä pitäis hankkia? -Arna
Mä en ole koskaan inhonnut talvea, mutta kun kiipeilyharrastuksen myötä tutustuin vuosia sitten ekaa kertaa kunnollisiin (=kalliisiin) talvivaatteisiin, ja lopulta jopa hommasin niitä, talvesta ja kylmyydestä tuli varsinainen nautinnon kohde! Kulunut sanonta ”ei ole huonoa säätä, on vain väärää pukeutumista” pitää todellakin paikkansa! 😉
Taidat olla oikeassa… Mä vastustin tuota sanontaa pitkään ja väitin, että mua ei mitkään valtakunnan varusteet riitä pitämään lämpimänä, mutta nyt voin jo myöntää, että väärässä olin. Ei muuta kuin talvivaatekaupoille niin muuttuvat talvetkin hirveen paljon siedettävämmeksi, ilmeisesti jopa miellyttäviksi :).
(Ne siskon toppahousut mulla on edelleen lainassa, toivottavasti se ei karhua niitä takaisin…)
-Arna
Kauniita kuvia! Kaunis, valkea talvi on ajatuksena ihan kiva. Mutta sitten mieleeni tulee tämän vuoden tammikuu. Melkein koko kuukauden oli lähemmäs 30 astetta pakkasta tällä Itä-Suomessa. Ihan hirveää. Pisin reissu minkä olen ulkomaille tehnyt, on kuukauden. Olen vasta pääsemässä matkustelun makuun. Niinpä olen enemmän kuin innoissani päästessäni tulevana talvena kolmeksi kuukaudeksi reissuun. 🙂
Kiitos Jenni kommentista ja kehuista :). Pakko myöntää, että ajattelen/ajattelin pitkälti kuten sinä. Ajatuksena aurinkoinen talvipäivä viiden asteen pakkasella on kaunis, mutta todellisuus on useimmiten jotain ihan muuta. Toisessa ääripäässä on 30 asteen pureva pakkanen jossa ei pysty olemaan ja toisessa taas harmaa loskakeli, ja näissä on molemmissa kyllä kestämistä… Mutta tänä vuonna aion yrittää positiivista lähestymistapaa ja laitan ne varusteet kuntoon, katsotaan kuinka pitkälle näillä pärjää!
Meillä oli ennen maailmanympärimatkaa tapana pitää neljän viikon loma keskellä talvea ja lähdettiin aina koko ajaksi johonkin lämpimään. Sittemmin ei olla onnistuttu järkkäämään niin pitkiä lomia talvelle, eikä olla myöskään haluttu luopua pitkästä kesälomasta, mutta ne oli kyllä hyviä reissuja! Sullekin tulee varmasti mahtavaa, mihin olet lähdössä?
-Arna