≡ Menu

Kambodža 2008 – veneellä Battambangista Siem Reapiin

Tarinoita maailmalta

Tapaninpäivän aamu oli kuulas. Edellisen päivän kuumuuden jälkeen ilma tuntui jopa hieman viileältä. Nouseva aurinko lakaisi usvan rippeet tieltään ja povasi upeaa päivää. Odottelimme reippaina reput selässä matkaan lähtöä. Pyhien jälkeisistä välipäivistä huolimatta jouluisesta tunnelmasta ei ollut tietoakaan.

Olimme vasta paria päivää aiemmin viettäneet joulupukin synttäreitä Battambangissa, illastaen vaatimattomassa muovituolipaikassa, jossa Arto antoi Arnalle ikimuistoisen joululahjan. Nyt suuntanamme oli Siem Reap ja sen läheisyydessä sijaitseva tarunhohtoinen Angkorin rauniokaupunki. Sieltä jatkaisimme vielä uudenvuodenviettoon Phnom Penhiin. Lähipäivinä oli siis tiedossa paljon nähtävää ja koettavaa.

Paljon odotimme tältä reissupäivältäkin. Olimme päättäneet matkustaa Battambangista Siem Reapiin vesiteitse bussin sijaan, sillä vaikka matka kesti pidempään, se vaikutti mielenkiintoisemmalta. Arvioitu matka-aika oli 7–9 tuntia, siinä missä linja-autolla saman matkan huristelisi noin kolmessa tunnissa. Venekyyti maksoikin hieman enemmän, mutta ajattelimme että veneestä käsin olisi mukava katsella ohi lipuvia maisemia. Mihinkäs meillä kiire olisi.

Kiipesimme veneen katolle ja teimme olomme mukavaksi. Perän kaltevaa lattiaa vasten oli hyvä heittäytyä makuulle ja kaivaa eväsrepusta vähän aamiaispurtavaa ennen liikkeelle lähtöä.

Pelkäsimme veneen täyttyvän äärilaitojaan myöten, kuten niin usein matkoillamme olemme nähneet, mutta lisäksemme botskiin ei tullut kuin muutama kanssamatkustaja.

Vain pienen viivästyksen jälkeen lähdimme matkaan. Veneemme lipui hitaasti pitkin kapeaa jokea. Rantojen reunamilla sijaitsevissa, pääosin hyvin rähjäisissä pihapiireissä oli aamutoimet jo täydessä vauhdissa. Lapsia juoksi taloista rantatörmälle vilkuttamaan ja huutamaan ”hello” ohittaville turisteille. Matka jatkui, ja aina jostain ilmestyi uusi lapsikatras tervehtimään matkalaisia. Majesteettisen tervehdyksen ylenpalttisen käytön myötä käsi väsyi jossain vaiheessa niin, ettemme enää jaksaneet heilutella rannalla oleville mukuloille. Yksi äkäinen tervehdyksen toisto – ”Hello!” repivällä äänellä suloisen lapsukaisen suusta – sai meidät takaisin ruotuun ja jatkoimme uudella innolla vilkuttamista.

Pian joki leveni ja rannan talonrähjät muuttuivat kelluviksi asumuksiksi. Veneitä oli yhä enemmän, ja lopulta ohitimme kokonaisia kelluvia kyliä. Pysähdyimme kelluvan kyläkaupan äärelle ostamaan välipalaa ja juotavaa. Muutama muksu polski vedessä parin kekseliäämmän lähestyessä venettämme saavissa meloen – kenties aikeissa ansaita muutama roponen kerjäämällä. Ihmisiä parveili joka puolella ympärillämme, kuten vilkkaalla kylänraitilla usein on tapana, tällä kertaa kyläläiset vain olivat liikkeellä pikkuruisilla veneillä. Jopa kokonainen kirkko oli pystytetty kellukkeiden varaan. Tämä yhteisö todella eli vedessä.

Matkamme jatkui ja jätimme kalastajakylän taaksemme. Edessä häämötti metsä, sekin vedessä. Lähempänä huomasimme puiden lomitse vievän reitin. Se oli niin ahdas, että veneemme näytti hädin tuskin mahtuvan sinne. Puiden oksat tuntuivatkin hapuilevan meitä luisevilla käsillään, ja jouduimme siirtymään keskemmälle paattia, etteivät oksat olisi repineet meitä. Osa meistä matkaajista makasi lattialla oksien viistäessä yläpuolella. Hetken matkaa puiden oksisto oli meitä alempana, ja tuntui kuin olisimme purjehtineet metsän latvustossa. Erikoinen tunnelma.

Tästä fantasiamaisemasta siirryimme hyvin nopeasti seuraavaan. Saavuimme vesimetsän reunaan ja puut jäivät taaksemme. Valtava Tonle Sap -järvi levittäytyi koko komeudessaan ympärillemme. Taivas loisti sinisenä, järven pinnasta heijastuivat pilvet ja viipyilevä usva hämärsivät ääriviivat ja rantakaistaleet niin, että tuntui kuin olisimme siirtyneet seilaamaan pilvien keskelle.

Äkkiä palasimme takaisin maan pinnalle. Kaukana kajasti Siem Reap, jonka päällekäyvät tuktuk-kuskit odottivat vesi kielellä pahaa aavistamattomia matkalaisia.

Oli aika aloittaa uusi seikkailu.

Luukku7_Veneretki_Arto
{ 0 comments… add one }

Leave a Comment