Lensimme Helsingistä Dubrovnikiin, joten vietimme kaupungissa aikaa sekä mennessä että tullessa. Sekoitetaanpa kronologiaa hieman ja aloitetaan matkamme ensimmäisestä päivästä!
Taivas repesi kun saavuimme Dubrovnikin lentokentälle. Sahalaitaiset salamat valaisivat taivaanrantaa körötellessämme pitkin Adrianmeren rannikon hulppeita vuorenrinteitä. Pian huomasimme kaupungin loistavan iltavalaistuksessaan alhaalla kaukaisuudessa. Sade loppui parahultaisesti saapuessamme vanhankaupungin porteille. Oli kutkuttava fiilis, edessä olisi reilun kahden viikon seikkailu Balkanin niemimaalla.
Kaupunki teki heti vaikutuksen kauneudellaan – ja turistimäärällään. Mutta kuten sanottu, oltiin liikkeellä juuri pahimman sesongin aikaan, joten osattiin odottaakin tällaista.
Kansaa parveili erityisesti kaupungin pääkadulla, Stradunilla, ja sen ahtailla sivukujilla. Sekä baareissa, ravintoloissa ja putiikeissa. Ostimmepa mekin pääkadulla sijaitsevasta kirjakaupasta keittokirjan kotiinviemisiksi. Välillä tuntui kuin olisi käyskennellyt jossain vanhassa italialaisessa kaupungissa. Mukulakivikadut, kujien yli roikkuvat pyykkinarut, pizzaa, pastaa ja risottoa tarjoavat ristoran… siis konobat… Italialaiset ikivihreät sävelet soljuivat pitkin kivikujia. Kuljimme hetken päämäärättömästi vanhankaupungin sokkeloissa ja päädyimme lopulta tunnelmalliseen ravintolaan nauttimaan illallista illan pimetessä. Merenherkut, hyvä viini ja taustalla räiskyvät ilotulitukset päättivät ensimmäisen matkapäivän. Tästä olisi hyvä jatkaa matkaa Montenegroon! Dubin aika olisi myöhemmin.
Dubrovnikin pääkatu Stradun eli Placa Ulika
Kaksi viikkoa myöhemmin ja monta kokemusta rikkaampana palasimme Dubrovnikiin. Siinä määrin historiallinen ja kulttuurinen ähky tässä vaiheessa reissua vaivasivat, että päätimme paastota hieman näistä hengenravinnoista. Päätimme keskittyä viimeisinä matkapäivinä nauttimaan ruoasta, juomasta ja joutilaisuudesta ja niin teimmekin.
Lempiruokaamme ostereita ravintolassa, jota emme halua suositella, sillä he oikein kerjäämällä kerjäsivät tippejä useaan otteeseen. Kostoksi jätettiin tippaamatta kokonaan, vaikka hyvästä palvelusta kiittäminen yleensä kuuluukin tapoihimme. Osterit olivat kyllä tuoreita ja hyviä!
Dubrovnikin vanhassakaupungissa on lukematon määrä baareja ja ravintoloita, joiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Hyvän ruoan ystävän kannattaa ottaa etukäteen selvää ravintoloista tai varmistaa vähintään, että ravintolassa on paljon ihmisiä ja annokset näyttävät hyviltä (rohkeasti vain kyttäilemään ihmisten lautasia!). Dalmatino Konobassa saimme ehkä parasta tonnikalaa ikinä! Suussasulava pihvi oli täydellinen ja myös palvelu oli ensiluokkaista. Todellinen suositus! Myös aasialaista ja välimerellistä keittiötä fuusioiva Azur Dubrovnik ansaitsee maininnan. Erityisesti paikan lihapyörykät kookoscurrykastikkeessa olivat suussa sulavia! Azuriin kannattaa varata pöytä – illalliselle varaus on välttämätön – sillä paikka on suosittu.
Azurin maukkaan lihapullat currykastikkeessa
Azuria lähellä on myös muurin merenpuoleisella sivustalla sijaitseva Cafe Buza. Siellä kelpaa paistatella päivää tuopponen kourassa. Ota pyyhe mukaan, baarista voi hypätä ahdin valtakuntaan.
Buza Cafen hulppeat näkymät
Buzassa asusteleva kissa ei näkymistä piitannut, vaan helpotti helteisenä päivänä oloaan jäälaatikossa.
Dubrovnikin aktiviteetit on syytä tsekata heti aamusta, tai sitten myöhemmin illalla. Päivällä kaupunki täyttyy äärimmilleen turisteista, ja joka paikkaan saa jonottaa. Meidän oli tarkoitus kiertää vanhaakaupunkia ympäröivä parin kilometrin mittainen muuri, mutta valtavat jonot ja yli kymmenen (?) euron pääsymaksu sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa. Päätimmekin viettää kuuman kesäpäivän läheisellä rannalla. Tai oikeastaan kyseessä on syvään kapeaan poukamaan rakennettu uimala. Yhtä kaikki, emme katuneet päätöstä! Oli hienoa päästä vielä polskimaan stressaamatta mistään pakollisista nähtävyyksistä.
Dubin kattonäkymistä voi näyttiä muurille kiipeämättäkin.
Näissä taloissa asuvien pohkeet mahtavat olla teräksisessä kunnossa…
”Olenko minä maailman söpöin kissanruokalaatikossa nukkuva kissa?”
Uimala keskellä kaupunkia
Illalla päätimme käväistä aperitiiveilla valtavasti hehkutetussa D’Vino Wine Barissa. Paikka oli lähes täynnä, kuten odottaa sopi. Paikassa oli kuitenkin vain yksi työntekijä, jonka kontolle jäi niin ruuanlaitto, baari kuin viiniesittelytkin. Lopulta paikalle saatiin useampikin tarjoilija, aina (ilmeisesti) omistajaa myöten. Palvelu pelasi, viini oli hyvää, samoin juustolautanen. Silti mielestämme paikka on yliarvostettu, ainakin tämän yhden käynnin perusteella. Kiva mesta kuitenkin.
D’vino-viinibaari on käymisen arvoinen, varsinkin silloin kun henkilökuntaa on tarpeeksi.
D’vinossa ollaan huumorimäen miehiä.
Löysimme viimeisenä iltana Rokom-kadulta (Ulika za Rokom), tai oikeastaan -kujalta, ihan vasta avatun Dionysus-viinibaarin, jonka tuttavamme olivat pari päivää aikaisemmin hyväksi testanneet. Superystävälliset tarjoilijat olivat intoa täynnä ja kantoivat meille pieniä (ilmaisia!) ruokalistalle suunniteltavia pikkuannoksia edullisten viinilasillistemme kaveriksi.
Dubrovnik on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kaunis ja historiaa pullollaan. Kuten irlantilainen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw sanoi: Jos haluat nähdä taivaan maan päällä, tule Dubrovnikiin.”
Mutta mieti tarkkaan milloin, ellet halua jakaa tätä taivasta liian monen muun kanssa.
Ihanat kissat! 🙂 Kyllä Kroatiaan on vielä päästävä, kun kaikki sitä niin kovasti kehuvat. Mieluiten yrittäisin kuitenkin vältellä pahinta sesonkia.
Ehdottomasti kannattaa matkustaa Kroatiaan, kaunis maa, upeita rantoja ja superhyvää ruokaa, mutta kesä-heinä-elokuuta kannattaa vältellä. Kevät ja syksy lienee parhaat ajankohdat, mutta meillä loma-ajankohta pakotti matkustamaan heinäkuussa. Suosittelemme myös lämpimästi Bosniaa, joka oli meille iso positiivinen yllätys! Ja kiva kun kävit kommentoimassa 🙂
Dubrovnik on ihana <3 Kävimme itse mestoilla muutama vuosi sitten kesäkuun puolessa välissä ja olihan siellä toki turisteja tuolloinkin, mutta ei ruuhkaksi asti. Aivan ylitiö söpöjä nuo kissat laatikoissaan 🙂 -Milla
Dubrovnik on todellakin ihana! Tosiaan, kesäkuu onkin vielä varmaan ihan kohtuu rauhallista aikaa, heinä ja elo taitaa olla ne pahimmat. Kissat on ihan höpsöjä ja niitä on kiva kuvata :).