”Syö aamulla kuin kuningas, päivällä kuin prinssi ja illalla kuin kerjäläinen”, opettaa vanha ja varsin iloton sanonta. Berliinin-matkalla reissari voi kuitenkin huoletta syödä kuin kuningas kolmesti päivässä! Tässä vinkit aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle.
Lindner
Wittenbergplatz 5–6, U-bahn Wittenbergplatz | www.lindner-esskultur.de
Me yritettiin ekana kokonaisena Berliinin-päivänä etsiä aamiaispaikaksi Taunzienstrassella, KaDeWe-tavarataloa vastapäätä sijaitsevaa Lindnerin kahvilaa Travelloverblogin Annikan suosituksesta, mutta ei jostain syystä löydetty sitä. Lindnerin kahviloita löytyy onneksi Berliinistä lukuisia, joten päädyttiin sitten saman ketjun kahvilaan Wittenbergplatzille. Paikka löytyy helposti, kun etsii Wittenbergplatzin metroasemaa ympäröivän aukion laidalta tummansinistä, Lindnerin tutulla logolla varustettua markiisia. Herkkukaupan ja pienen kahvilan yhdistelmä tarjoaa ihan törkeen hyvän aamiaisen!
Lindnerillä on tarjolla muutama erilainen valmis aamiaissetti, mutta runsaasta valikoimasta voi toki tilata vaihtoehtoisesti herkullisen täytetyn leivän, makean leivonnaisen tai tapas-tyylisiä pikkusuolaisia. Mitä ikinä valitsetkaan (tai jos maistat vaikka kaikkia!), voit huuhdella sen alas kupposella kuumaa tai halutessasi vaikka viinilasillisella.
Me valittiin aamiainen, joka sisälsi maukasta, kuohkeaa, rapeaa leipää (siis todella hyvää leipää, ei mitään höttöä!), ensiluokkaisia leikkeleitä ja juustoja, hyvää levitettä (+hillittömän keon voita!) ja kotitekoisen oloista namihilloa. Kahvit piti ostaa erikseen, eikä tämä setti ihan halvaksi tullut muutenkaan, muistaaksemme jotain viidentoista euron pintaan peri nuppi, mutta pakko myös sanoa, että harvoin on tullut syötyä näin hyvää aamiaista missään! Valmiissa aamiaisissa on usein se vika, että osa tarjonnasta on hyvää ja osa keskinkertaista, mutta tässä aamiaisessa jokaikinen suupala oli ihan täyttä timanttia, ja vaikka maha alkoi olla täynnä jo puolessa välissä, kesken ei voinut mitenkään jättää.
Lindnerin aamiaisessakin oli yksi huono puoli. Nälkä pysyi poissa pitkälle alkuiltaan, ja sekös meitä harmitti, sillä olisimme halunneet maistella berliiniläisherkkuja pitkin päivää. Muina aamuina päädyimmekin tästä syystä kevyempään aamiaiseen oman hotellin ravintolassa, vaikka useampiakin suositeltuja aamiais- ja brunssipaikkoja oli kerätty vinkkilistaan.
Tästä aamiaisesta on vaikea pistää paremmaksi.
Viereisen pöydän keski-ikäinen pariskunta nauroi avoimen huvittuneesti meidän fotosessiolle, ja onhan tämä eväiden kuvaaminen kieltämättä aika hupaisaa.
Sucre et Sel
Torstraße 132, U-bahn Rosenthaler Platz | www.sucreetsel.de
Tämä viehättävä ranskalainen bistro löytyi ihan vahingossa. Etsittiin lähtöpäivänä hotellin ympäristöstä lounaspaikkaa, josta olisi syömisen jälkeen nopeaa ja kätevää kipaista matkalaukut hotellin säilytyksestä ja suunnata kohti lentokenttää. Mieli ei lainkaan tehnyt bistroruokaa, mutta tämä paikka näytti niin houkuttelevalta sekä ulkoa että ovesta kurkattuamme myös sisältä, että päätimme jäädä. Ja oh boy, kannatti kyllä! Listan vaihtoehdot eivät meille eksoottisten makujen ja voimakkaiden mausteiden ystäville kuulostaneet järin houkuttelevilta, mutta että voikin ihan tavallisen kuuloinen lihaperunalaatikko olla hyvää. Ja alkuruoaksi tarjoiltu tomaattisoppa oli ehkä parasta mitä ollaan ikinä maistettu – amerikkalaiseen tyyliin ilmaistuna. Tähän päälle vielä maalaisranskalainen miljöö ja superhyvä palvelu, kylläpä oltiin tyytyväisiä!
Perunagratiinia, raikas lisukesalaatti ja lasillinen hyvää ja edullista ranskalaisviiniä.
Il Casolare
Grimmstrasse 30, Kreuzberg | Il Casolare Facebookissa
Hotellin henkilökunta suositteli tätä Berliinin parhaaksi pizzeriaksi tituleerattua kreuzbergiläisravintolaa, joten pitihän se käydä testaamassa. Ja kyllä, pizzat olivat erinomaisia, täytevaihtoehdot suomalaisiin pizzalistoihin tottuneelle todella kekseliäitä ja ruokalista monipuolisen runsas. Listalla oli pizzojen lisäksi salaatteja, pastaa ja muita suussasulavia italialaisherkkuja jälkkäreitä unohtamatta. Meininki oli ihanan aitoitalialaista henkilökunnan juostessa hirveällä kiireellä pitkin tiiviisti sisutettua ravintolasalia naamat perutympeillä lukemilla. Aina välillä leppoisan puheensorinan katkaisi tarjoilijoiden keskenään käymä kiivas italiankielinen keskustelu, jota korviahuumaava äänenvoimakkuus ja huutoa tukevat käsieleet säestivät. Ihan kuin meidän kantapaikassa italialaisessa Greve in Chiantin kylässä muutama kesä taaksepäin!
Ravintolasali on melko pieni ja paikka todella suosittu, joten pöytävaraus on suositeltava. Me oltiin liikenteessä sen verran aikaisin, että saatiin pöytä jonottamatta, kunhan luvattiin syödä puolessatoista tunnissa ennen seuraavaa pöytävarausta. Me jaettiin neljän hengen pöytämme lopulta kahden muun illallistajan kanssa, mutta meiltä jopa kysyttiin ensin, onko tämä ok. Ja olihan se.
Kaikki ravintolan sisällä otetut kuvat häippäsivät valitettavasti pöllityn kännykän mukana, mutta tältä Il Casolare näyttää ulkoapäin. Kesäaikaan oven vasemmalle puolelle nousee terassi.
Aasialaisen ruoan ystävän kannattaa kurkata myös taannoin julkaisemamme postaus kolmesta erinomaisesta aasialaisesta ravintolasta Berliinissä.
Voi vitsit, jos olen ohjeistanut väärin. Mutta miten minusta tuntuu, että paikkakaan ei olisi sama. Omasta Berliinistäni on nyt aikaa, mutta kun minusta ”minun paikassani” oli vain muutama pystypöytä, ei tuollaisia ruokapöytiä ollenkaan, ja nuo aamiaissetitkin tuntuvat vieraalta. Oli niin tai näin, annoksenne vaikuttaa aivan huimalta!
Me yritettiin niin silmä kovana katsoa noita sun kuvia ja etsiä samannäköistä paikkaa, mutta eksyttiin sit vissiin saman ketjun toiseen paikkaan :D. Tiski näyttää joka tapauksessa samalta, ketju on sama ja molempien aamiaiset on epäilemättä olleet onnistuneita, joten samapa tuo onko se kahvila ihan just precis sama. Käytiin äsken vielä Lindnerin sivuilla syynäämässä heidän karttaansa ja nyt näyttäisi siltä, että tämän ”meidän paikan” osoite on kuin onkin Wittenbergplatz 5–6, eli täytyypä vähän korjata tuota juttua. Taunzienstrasselta ei muuten heidän omien nettisivujensa mukaan löydy kahvilaa, mutta epäilemättä siellä sellainen on :).
Ja siis olet ohjeistanut ihan oikein, me ei vaan ymmärretty ohjeita :D.
Kaikesta huolimatta taas voimme todeta matkablogien voiman: minä sain erinomaisen aamiaisen, te lähditte etsimään sitä ja saitte nautiskella kuin kuninkaat – vaikkapa ehkä eri paikassa. 🙂
No just näin! Ja nyt muilla lukijoilla on mahikset löytää ja nauttia KAKSI huippuaamiaista .
Ihania nämä teidän ruokapostaukset! Ja voin suorastaan nähdä silmissäni tuon tilanteen kun naapuripöydästä on naureskeltu 😀 Siksi onkin hyvin vapauttavaa olla joskus jollakin bloggaajaporukalla liikenteessä ja kuvata koko jengin voimin annoksia niin paljon kuin sielu sietää.
Kiitti! Me niin tykätään syömisestä, joten näitä ruokapostauksia tulee herkästi rustailtua :). Seuraavaksi kyllä jo muihin aiheisiin. Mut siis joo, toi kuvaustilanne oli kyllä hämmentävä, se pariskunta ei lainkaan peitellyt huvittuneisuuttaan =D.
Tulin vaan huikkaamaan, että haastoin teidät ”kymmenen matkakuvaa” postausta tekemään. Eli jos vielä ei ole haastettu, niin nyt on 🙂
Hei mahtavaa, haaste otettu vastaan! 🙂
Isoissa aamiaisissa juuri tuo on se huonoin puoli, että sitten jää helposti lounas väliin, eikä pystykään herkuttelemaan sen enempää. 😉 Ah, kun nämä vinkit olisin löytänyt jo viime syksynä, kun olin lähdössä Berliiniin!
Just näin, kyllä lounas pitää jaksaa syödä, muuten jää hyvä herkuttelumahdollisuus hyödyntämättä :).
Toivottavasti pääset pian uudelleen Berliiniin ja testaamaan näitä vinkkejä!