Melbournesta 140 km etelään sijaitseva Phillip Island on suosittu retkikohde, ja saaren suosituin nähtävyys on pingviiniparaati, The Penquin Parade. Turistit istuvat tarkoitusta varten rakennetussa katsomossa pällistelemässä kun lauma pikkupingviinejä (Little Penquin on suomeksi sinipingviini, mutta suomennos on meistä niin huono, että me käytetään tässä nyt omaa suomennosta pikkupingviini) palaa merellä vietetyn päivän jälkeen rannalle yöpymispuuhiin. Phillip Islandin retket maksavat sadasta dollarista ylöspäin (per nenä, päivän retki), ja koska meillä oli palanut rahaa tähän mennessä jo ihan liikaa, päätettiin jättää pingviiniretki tällä kertaa väliin. Eikä tuo katsomossa istuskelukaan järin kiinnostanut.
Oltiin kuultu eräältä reissarilta jo Darwinissa, että Melbournessa pikkupingviinejä voi nähdä ihan ilmaiseksikin St Kildan rannalla, joten päätimme ottaa asiasta selvää. Melbournen emäntämme ei ollut kuullut asiasta ja epäili, ettei nyt ollut pingviinisesonki. Päätimme kuitenkin pistäytyä paikan päällä, ihan varmuuden vuoksi. Kävimme St Kildassa ensimmäisen kerran päiväsaikaan ja osuimme sattumalta aallonmurtajalle, jossa pingviiniyhdyskunta asuu. Päivällä pingviinit ovat tietysti merellä kalastelemassa, mutta päätimme palata joku ilta katsomaan, josko pingviinejä sattuisi näkymään auringonlaskun aikaan. Aallonmurtajalla oleva kyltti osasi kertoa, että hyvällä tuurilla vierailija saattaa bongata iltasaikaan pingviinin tai pari.
Oltiin melkein jo luovuttu pingviininbongausajatuksesta, siinä uskossa kun oltiin että sesonki ei ollut juuri nyt, kun sitten kuitenkin palattiin viikonloppuna St Kildaan sunnuntaimarkkinoille. Päivä venyi iltaan ja päätimme pistäytyä pingviinipaikassa, kun nyt kerran huudeilla oltiin. Kun päästiin bongauspaikalle aurinko oli laskenut jo hyvän aikaa sitten, ja vielä mitä, pingviinejähän vilisti jaloissa kuin torakoita Makassarin hotellihuoneessa! Rohkeimmat uskaltautuivat ihan puolen metrin päähän meistä, ei voi muuta sanoa kuin että pikkupingviinit ovat ehkä maailman söpöimpiä pikku otuksia! Ihan mahottoman lutusia!
Olenko minä ehkä maailman söpöin pieni pörröinen pingviini?
Jaksettiin ihmetellä pienten pingviinien toilailuja vaikka kuinka kauan. Paikalla oli jonkin verran muita turisteja, mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti, ja kaikki käyttäytyivät poikkeuksellisen hyvin (kukaan ei huudellut ja naksutellut suuta pingiineille, kukaan ei heitellyt pingviineille ruokaa, kukaan ei käyttänyt salamaa kuvatessa eikä omia taskulamppuja ja muutenkin kaikki kävelivät hiljaa ja rauhallisesti eivätkä mesonneet mennessään). Satuttiin näkemään vilaukselta myös toinen aallonmurtajalla viihtyvä harvinainen laji, nimittäin australianvesirotta (rakali).
Pikkupingviini eli sinipingviini on maailman pienin pingviinilaji. Se kasvaa 33 senttiä korkeaksi ja 40 senttiä pitkäksi ja painaa noin kilon. Lue lisää sinipingviinistä esimerkiksi täältä.
Pikkupingviinit on kyllä niin mahdottoman suloisia! Kuulimme myös, että jossakin Melbournessa pääsisi näitä söpöläisiä ihastemaan, mutta tiedustellessamme paikallisilta katsottiin meitä epäuskoisesti ja sanottiin siihen olevan aivan liian kuuma?? Kuulosti varsin epäillyttävältä, sillä eihän nuo veijarit lähde muuttamaan lämpötilojen mukaan parin kuukauden välein… No aikaa oli vain 4 päivää, eikä Philip Island houkutellut, joten jätettiin etsintä väliin. Ensi kerralla tiedämme mistä luntata, jos paikan nimi vielä unohtuu 😉
Melbourne oli kerrassaan mahtava kaupunki, eikä tarvitse ihmetellä, että teillä siellä hieman vierähti aikaa. Nauttikaa lämpimästä Havaijista ja erityisesti valosta ja auringosta!
Se on kyllä jännä, että paikalliset eivät tiedä mikä ihana pigviiniyhdyskunta heillä on siellä omalla takapihallaan, onneksi me onnistuttiin löytämään se! Tehän onneksi näitte pingviinejä sitten myöhemmin :). Melbourne on ihan mahtava, sinne vois vaikka muuttaa, jos siellä ei olis niin kylmä (ja jos sinne muutto noin yleisesti ottaen olis jotenkin helppoa ja yksinkertaista…).