Bali Eco Cyckling Tour 360 000 rp (31 e) / hlö
Ubudissa järjestetään paljon pyöräilyreissuja, mutta me oltiin kuultu niin paljon hyvää Bali Eco Cyckling Tourista, ettei edes harkittu muita. Koko päivän retken hinta oli 360 000 rp per nuppi, jossa ei näin high seasonilla ollut tippaakaan tinkivaraa, mutta low seasonilla retken voi saada reilusti alle kolmensadan tonnin (ainakin pigviinimatkalaisten tinkimistaidoilla).
Retki alkoi aamulla automatkalla Kintamaniin erääseen näköalaravintolaan, jossa oli tarkoitus ihailla upeita tulivuori-järvimaisemia samalla aamiaista nauttien. Keli sattui kuitenkin olemaan kylmä (no okei, parinkymmenen asteen päälle, mutta hupparille olisi ollut käyttöä…) ja sumuinen, joten näköala jäi näkemättä ja aamiainenkin oli vain ok. Itse ravintola oli muuten aikamoinen turistirysä, jonne paukkasi pyöräretkiryhmää toisensa perään, ja tässä vaiheessa pelotti vähän, että onkohan tämä kuitenkin taas sellainen retki. Ollaan vissiin joskus mainittukin, että me ei olla sitten alkuunkaan retki-ihmisiä. Ei tykätä liikkua ryhmässä eikä pysähdellä kaiken maailman käsityöpajoihin pakko-ostamaan tarpeettomia matkamuistoja tai näköalapaikoille ottamaan pakollisia lomakuvia. Yleensä siis mennään omatoimisesti tai ostetaan kuski tai opas vain meille kahdelle, tai jos kumpikaan ei onnistu niin jätetään mieluummin menemättä. Mutta tällä kertaa haluttiin kokeilla pyöräretkeä kun oltiin kuultu siitä niin paljon kehuja.
Damn good coffee. Ja taustalla komea tulivuori ja kaunis järvi, kuten näette.
Aamiaisen jälkeen pysähdyttiin läheiselle plantaasille ja saatiin perehdytys paikallisiin kahvilaatuihin, mausteisiin ja hedelmiin. Päästiin maistamaan paria entuudestaan vierasta hedelmää ja mikä parasta, kopi luwakia eli kissankakkakahvia. Kokeilu ei ollut ensimmäinen (oltiin käyty eräällä toisella plantaasilla matkalla Mundukista Ubudiin), mutta tällä kertaa kahvi oli todellakin erityisen pehmeän ja täyteläisen makuista. Kissankakkakahvia valmistetaan siten, että sivettikissoille syötetään kahvipapuja, joita niiden elimistö ei pysty sulattamaan, ja kun ne lopulta tulevat toisesta päästä ulos, papanat kerätään talteen, pestään huolellisesti ja lopulta pavut paahdetaan kahviksi. Sivettikissan ruoansulatuselimistön entsyymit antavat kahville aivan spessun aromin, ja olihan se aika hyvää, pakko myöntää, vaikka ällöltä kuulostaakin.
Muokattu 18.8.2015: Emme tuolloin kolme vuotta sitten osanneet kyseenalaistaa kopi luwakin tuotannon eettisyyttä, mutta tämänhetkisten tietojemme mukaan emme enää joisi sitä. Kissankakkakahvin eettisyydestä on ristiriitaisia tietoja, mutta ilmeisesti suurin osa tuotantoeläimistä joutuu elämään pienissä ja virikkeettömissä häkeissä ja niille pakkosyötetään kahvipapuja, tällaista toimintaa emme kannata.
Plantaasin jälkeen oli aika lähteä fillaroimaan. Tie oli alamäkeä tai tasaista lähes koko 25 kilometrin matkan, eli urheilusuorituksesta ei ollut kyse. Vauhti oli aika hidas, sillä meidän ryhmässä perää piti lapsiperhe, joten siinä hissukseen sotkiessa ehti hyvin ihailla hienoja maalaismaisemia.
Balilaisen compoundin portilla. Opas Putu selostaa portin pielessä olevan osoitelapun/asukasluettelon toimintaperiaatetta.
Pysähdyttiin matkan varrella balilaisessa kylässä ja päästiin vierailemaan balilaiseen kotiin. Opas kertoi seikkaperäisesti paikallisten asumisjärjestelyistä ja arjesta kylässä, ja saimmekin päivän aikana aimo annoksen informaatiota balilaisesta kulttuurista. Myöhemmin pysähdyttiin vielä riisipellolla, jossa saatiin tietoa riisinviljelyksestä, sekä taas yhden pyhän banyan-puun luona, joka oli, noh, iso puu.
Nämä riisit taitavat olla jo kypsiä.
Balilla on heinä–elokuussa hautajaissesonki. Törmättiin matkalla hautajaissaattueeseen.
Tällaiselta näyttää ison banyan-puun sisällä.
Jossain vaiheessa opas äkkäsi tien varren puussa ison hämähäkin, jota pysähdyttiin tietenkin ihmettelemään. Opas nappasi sen käteen ja kysyi josko joku muukin haluaisi pitää sitä. Me kaksi ja toinen ryhmän lapsista oltiin ainoat rohkeat vapaaehtoiset, muut olivat kauhuissaan. Hirveetä vauhtia kipittävä hämppy tuntui kädellä aika jännältä ja se pukkasi siinä käsivartta pitkin painellessaan tosi vahvan oloista seittiäkin. Tilanne ei ollut ollenkaan arveluttava, opas kun oli kertonut, että kyseessä on harmiton puuhämähäkki. Jännä veijari. Päästettiin hämis takaisin puuhun jatkamaan seitinkutomishommia ja jatkettiin matkaa.
Pyöräilyosuuden päätyttyä halukkailla oli mahdollisuus fillaroida vielä vihoviimeinen kahdeksan kilometrin pätkä lähestulkoon yhtäjaksoista ylämäkeä, mutta me ei haluttu hankkia hikeä pintaan juuri ennen lounasravintolaan menoa, joten taitettiin matka autolla kuten suurin osa ryhmästä. Oltiin kuultu lounaasta aika paljon etukäteishehkutusta ja se olikin kyllä todella hyvä ja runsas. Savustettua ankkaa ja kanaa, gado-gadoa eli höyrytettyjä kasviksia pähkinäkastikkeessa, herkullista paistettua nuudelia ja vaikka mitä. Hyvä päätös hyvälle päivälle.
Lounasravintolassa oli kaunis Buddha-patsas.
Oltiin tosi tyytyväisiä retkeen, päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Plantaasivierailu olisi voinut meidän puolestamme jäädä pois, nimittäin plantaasin yhteydessä sijaitseva myymälä, johon kävijöitä kehotettiin tutustumaan, toi hommaan pakkomyynnin makua. Myöskään myyntiesitteen lupaukset aivan ainutlaatuisesta retkestä normaalien turistireittien ulkopuolella eivät aivan täyttyneet, meidän kanssa kun samaa reittiä ja samaan tahtiin oli liikkeellä useita muitakin pyöräilyryhmiä (osa saman firman, osa muiden firmojen). Mutta kaiken kaikkiaan retki oli sisällöltään ja hintaansa nähden oikein kiva, suosittelemme!
Tulee ihan hirmuinen haikeus kun näitä juttuja vastaavista kokemuksista lueskelee :/ Mukava kuulla, että nautitte retkestä. Emme myöskään harrasta suuremmin retkeilyä ryhmässä, mutta tuolla retkellä saimme taatusti enemmän tietoa Balin kulttuurista kuin mitenkään muuten olisimme voineet siinä lyhyessä ajassa minkä siellä vietimme. Hämähäkki temppu näyttää olevan vakio kamaa sekin 😀
Kaiken kaikkiaan kaikki juttunne täällä aina riemulla luetaan ja fiilistellään! Mahtavissa mestoissa olette käyneet ja upeita elämän kokemuksia hankkineet. Turvallista matkan jatkoa ja elämää suurempia elämyksiä toivottaen!
Kiitos, kiitos, kylläpä on mukava kuulla, että juttuja siellä ruudun toisella puolella lueskellaan ja fiilistellään :). Antoisaa NYC:in matkaa muuten teille, mehän tullaan päättämään oma reissumme helmikuussa sinne, eli jäämme innolla odottelemaan juttuja, kuvia ja vinkkejä :).