Herraskainen salonki, loimuava takka, sateen ropina ikkunassa. Prameasti pukeutunut englantilainen herrasmies tupruttelee paksua sikariaan. Hovimestari kaataa kristallikarahvista tummaa syvänpunaista viiniä gentlemannin lasiin. Rouva vieressä naukkailee makeaa juomaa omasta koristeellisesta pikku lasistaan.
Portviini on mielikuvissamme usein hienosteleva juoma. Ja lähes aina tummanpunainen ja makea. Mutta miten ja miksi portugalilainen viini ja sateisen saaren hienostoväki – ja sittemmin koko maailma – löysivät toisensa? Entä onko portviini aina sitä täyteläistä punaista marjamehua?
Kaikki sai alkunsa1600-luvun lopulla kunEnglanti ja Ranska päättivät olla leikkimättä keskenään. Nokkapokka ajautui siihen pisteeseen, että britit antoivat piutpaut fiineille ranskalaisviineille ja lähtivät viininhimoissaan etsimään toista yhteistyötahoa. Sellainen löytyikin lopulta vanhasta kauppakumppanista, Portugalista. Pohjoisen Douron laakson antimet maistuivat engelsmanneille, ja näitä tuhteja laatuviinejä päätettiin alkaa rahdata meren yli. Siihen maailmanaikaan merimatka kesti kuitenkin tovin, ja hyvät viinit ehtivät mennä piloille ennen perille pääsyään. Joku välkky keksi lisätä viiniin alkoholia kestävyyden lisäämiseksi. Idea toimi, mutta alkoholin vaikutuksesta käyminen kuitenkin keskeytyi, ja jäljelle jäänyt rypälesokeri teki juomasta makean. Ja kas, puolivahingossa uusi viini oli syntynyt!
Juomaa alettiin laivata Englantiin urakalla. Pian Douro-joen varteen perustettiin useita viinivarastoja brittiläisten toimesta. Brittien vaikutus näkyy edelleen useiden viinitalojen nimissä: Taylor’s, Graham’s, Cockburn, Croft, Dow, Offley… Ei ihme, että portviini yhdistetään edelleen usein britteihin.
Herrasväen laseihin juoma päätyi varmasti lähinnä kustannussyistä. Valtaosa väestöstä keskittyi humaltumaan oluella ja etenkin köyhälistö ginillä valtion harjoittaman alkoholipolitiikan vuoksi. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.
Mitä tulee väriin ja makuun, toisin kuin asiaan perehtymättömät usein kuvittelevatkin, portviini ei suinkaan aina ole tummanpunaista ja makeaa. Portviinit voidaan karkeasti jakaa kolmeen luokkaan. Tunnetuin ja ainakin meillä Suomessa yleisin tyyppi on mainittu rubiininpunainen, makean marjainen ruby. Sen lisäksi löytyy tammitynnyreissä kypsytetty tawny ja nimensä mukainen valkoinen portviini white. Näistäkin löytyy vielä lukuisia alaluokkia ja jaotteluja, mutta ei mennä nyt niihin, emmehän itsekään ole asiantuntijoita. Kiinnostuneet löytävät varmasti lisätietoa netistä ja alan kirjoista.
Alkon sivuilla portviinejä kuvaillaan näin:
Ruby
Portviinien arkisimmat ja helpoimmat edustajat tottelevat nimeä ruby. Ne ovat väriltään rubiininpunaisia viinejä, jotka on sekoitettu 2–6 vuoden ikäisistä portviineistä.
Makeiden ja marjaisten ruby-portviinien kanssa nautittavaksi sopivat:
- kovat ja suolaiset juustot
- täyteläiset jälkiruoat tummista marjoista
- riimisuolatut ja kylmäsavustetut lihat.
Tawney
Sana tawny tarkoittaa englannin kielessä nahanväristä, ja tawny-portviinit ovatkin väriltään vaalean rusehtavia. Pitkästä tammitynnyrikypsytyksestä johtuen niiden maussa on pehmeyttä, pähkinää ja kuivattua hedelmää. Colheita on yhden vuosikerran tawny, jota on kypsytetty tynnyrissä vähintään seitsemän vuotta.
Tawny-portviinien kanssa nautittavaksi sopivat:
- kuivatut hedelmät
- pähkinäiset leivonnaiset
- suklaa
- kovat, kypsytetyt juustot.
Täydellinen makupari on esimerkiksi iäkäs tawny ja vanha gouda.
White
White port eli valkoinen portviini valmistetaan valkoisista rypäleistä. Viiniä valmistetaan makeana, puolikuivana sekä kuivana versiona. Valkoinen portviini kannattaa viilentää ennen nauttimista.
Makea valkoinen portviini sopii makeiden jälkiruokien kuten suklaakohokkaan tai viinissä keitetyn päärynän oheen.
Portonic eli tonic-vedellä jatkettu kuiva valkoinen portviini on oiva aperitiivi.
Portossa kannattaa käydä tutustumassa viinitalojen toimintaan, kuten aiemmassa postauksessa jo vinkkasimmekin. Itse vierailimme Ferreiran kellarissa, jonka kierrokseen jouduimme hieman pettymään. Suuren ryhmän kanssa liikuttiin vauhdilla, eikä asioihin perehdytty pintaa syvemmältä. Kellarikierroksen jälkeen meille maistatettiin talon tuotteita, mutta tämäkin osoittautui pettymykseksi, kun huomasimme meille tarjottavan jotain hyvin keskinkertaista litkua. Kukaan ei edes viitsinyt nähdä vaivaa ja kertoa näistä juomista mitään. Luulisi intohimoisen viinivalmistajan haluavan antaa tuotteistaan hyvän kuvan? Olisimme halunneet ostaa kotiin jotain oikein hyvää portia, mutta kun kellarin kauppa jatkoi samalla välinpitämättömällä linjalla, jätimme ostokset tällä kertaa tekemättä. Tiedämme Ferreiralla olevan toki myös laadukkaita viinejä, mutta niitä ei nyt jotain syystä välitetty esitellä meille.
Koko kierros tuntui olevan suunnattu turisteille, joita juoma itsessään ei kovasti kiinnosta, mutta jotka kierroksen jälkeen saattoivat laittaa rastin ruutuun listalla “suoritetut turistinähtävyydet”.
Rutiinikierrokseen pettyneinä painuimme läheiseen portviinikauppaan, jossa pääsimme maistelemaan oikeasti laadukkaita juomia ja nauttimaan innostuneesta ja asiantuntevasta palvelusta. Sieltä lähdimmekin tuliaiset mukana kohti hotellia. Valitettavasti emme panneet tämän kaupan nimeä muistiin, mutta siinä jossain Ferreiran viinikellarin ja sillan välillä se oli…
Ennen matkaamme meillä ei ollut juuri tietoa portviinistä. Asiasta kiinnostuneina amatööreinä heittäydyimme kuitenkin mielenkiinnolla portviinien maailmaan ja maistoimme useampia erilaisia versiota näistä kolmesta päätyypistä matkamme aikana. Suosikiksemme taisi lopulta nousta tawny, joskin jokaiselle sortille löytyy aikansa ja paikkansa. Valkoiseen portiin ihastuimme jo parin vuoden takaisella Lontoon-reissullamme, jolta tuotiin myyjän suosituksesta tuliaisiksi stilton-homejuustoa ja rubyn sijaan valkoista portviiniä. Oli muuten todella toimiva makupari!
Meidät myös yllätti portviinin monikäyttöisyys. Sitä voi käyttää esimerkiksi drinkkien pohjana ja ruuanlaitossa. Kannattaa tsekata vaikka viinikellarien sivuilta drinkkiohjeita, reseptejä, sekä juoman ja ruuan ”paritusvinkkejä”.
Tulimmekin siihen lopputulokseen, että portviinillä on turha maine hienostelevan herrasväen juomana. Sitä ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, tai ainoastaan jouluna jälkiruuan kanssa, vaan se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, eri tavoin nautittuna. Kokeile vaikka portviinisangriaa kuumana kesäpäivänä tai portin ja skumpan yhdistelmää.
Oikeastaan portviinin ainoa huono puoli on viinin kestävyys avaamisen jälkeen. Säilyvyys on usein vain muutamia päiviä, joissain tapauksissa puhutaan tunneista.
Joskin, jos viiniä jää juomatta, onko se edes hyvää?
Portviini ei ole oikein mun juttu ollut, mutta esim. sangriassa voisi kyllä toimia. Ei ole tullut mieleen kokeilla. Enpä tiennyt, että portviini on syntynyt vahingossa, mutta niin on kyllä yllättävän moni hyvä ruoka/juoma/keksintökin. 😀
Toimi oikein hyvin! Netti pursuaa muitakin houkuttelevalta kuulostavia portdrinkkejä, joita joutuu ehkä kokeilemaan. =D
Voihan. Teidän olisi kyllä pitänyt pyytää ennakkoon joku spessumpi kierros tuolta Ferreiralta. Tuolla en ole käynyt, mutta ylipäätään viinimatkoilla olen huomannut, että isojen viinitalojen ongelmana on se, että kun he yrittävät rakentaa kierroksen isolle massalle, en saa niistä itse juurikaan irti.
Port-viini on kyllä hyvää paikassaan (tuo sangria on kyllä hyvä vinkki), mutta pullollista en saisi kyllä kulutettua oli se sitten miten hyvää tahansa 😀 Pitäisi olla kyllä niin iso seurue, että pullosta tulisi se yksi lasillinen kaikille 🙂
Kovin näyttävät jakaantuvan arviot tuosta Ferreiran kierroksesta. Osan mielestä on aivan upea ja toiset lyttäävät maanrakoon. Ehkä meillä kävi vain huono tuuri oppaan kanssa tms.? Me ollaan myös käyty aika monella viinitilakierroksella ja on aivan totta että usein isot tekijät rakentavat ohjelman liiaksi massan tai sen kuuluisan keskivertoasiakkaan mieleiseksi.
Mahtava tietopläjäys! Portossa tosiaan tuntui olevan portviiniä tarjolla joka puolella, mutta maistelut jäi vähiin, kun lapset oli mukana, blääh. Pitäisiköhän tehdä uusi reissu, sellainen aikuisten hurvittelureissu, hmmmm….
Eiku suunnittelemaan!=) Eipä mekään päästy pintaa syvemmälle tuohon kiehtovaan portviinin maailmaan, joten ehkä meidänkin on syytä aloittaa uuden reissun suunnittelu.=D
Valkoisten viinien ystävänä yleensäkin valitsen valkoisen silloin kun sitä on tarjolla myös portviineissä. Aika harvoin tosin siihen nykyisin törmää, kun emme sitä kotiin tapaa hankkia ja erilaisia edustustilaisuuksia on tiukentuvien kulukuurien maailmassa entistä harvemmin 🙂
Näinpä… ja jos jotain on tarjolla, harvemmmin portviiniä – varsinkaan valkoista. Eikä oman alkoholimonopolimme tarjontakaan ole kovin monipuolinen mitä tulee valkoisiin portviineihin.
Olen kyllä suuri portviinin ystävä enkä koe, että se on mitenkään hienostelua. Euroopassa on viinikulttuurilla niin pitkät perinteet, että kaikenlaisia mielikuvia on ehtinyt syntyä. Meillä saattaa port- tai jokin muu viinipullo avautua ihan vaan raskaan työpäivän jälkeen ilman sen kummempaa syytä. Saatan maistella lasillisen ruoan päälle, tai vaikka blogia kirjoittaessa 🙂 Tai sitten yhdessä vieraiden kanssa kun sellaisia on. Usein käytän sitten jämäpulloja kokkailuun kun emme koko pulloa juo kerralla, eli se siitä hienostelusta. Viini on meillä molempia, ihan arkinen mutta myös juhlallinen asia.
Portugaliin vielä pitäisi joskus päästä viinejä maistelemaan.
Ei se meistäkään ole hienostelua.=) Täälläkin viinipullo aukeaa usein ilman varsinaista syytä, puhtaasta nautiskelun halusta.=) Harvemmin portviini kylläkään. Viimeksi taisi tulla maisteltua lasillinen jalkapalloa katsellessa. Eli se siitä hienostelusta myös meidän osaltamme.=D Taustatyötä tehdessä ja aiempaan kokemukseen perustaen tällainen mielikuva hienostelusta kuitenkin nousee usein esiin kun tulee puhetta portviinistä. Vaikea sanoa miksi. Hieno juoma joka tapauksessa.
En ole minäkään mikään portviinifani, koska en ole tippaakaan makean ystävä, mutta en tiennytkään, että sitä saisi myös kuivana versiona. Hmm… pitänee laittaa testiin. Sangrían suuri kannattaja kylläkin olen, ja se on yksi mun ehdottomista kesälemppareista (kunhan se ei ole liian makeaa). Vaikka olenkin aikoinaan ravintolakoulut käynyt, en tiennytkään, että engelsmanneilla oli näppinsä pelissä tämän(kin) kanssa. Hauska historiapläjäys! 😀
Portviiniä tosiaan löytyy joka lähtöön. Maistettiin sellaisiakin versioita, joita tällaiset amatöörit eivät olisi ikinä portviiniksi tunnistaneet.=)
Myös meille tuli yllätyksenä tämä brittien mukanaolo.
En edes tiennyt tuosta hienostelevasta maineesta. Meille portviini on tuttu herkku, mutta opin tästä silti paljon uutta. Tawny on suosikki ja sitä ollaan melkein aina ostettu, joskus myös rubya. Valkoista en ole varma ollaanko edes kokeiltu, täytyy ottaa se seuraavalla kerralla testiin!
Tawny on myös meidän suosikki. Mutta kuten sanottu, kaikille löytyy aikansa ja paikkansa – eli ei muuta kuin kokeilemaan valkoista!=)
Kumma kun rupesi yhtäkkiä tekemään mieli portviiniä…;)
Harmi juttu, että kierros oli vasemmalla kädellä huitaistu pettymys. Ihan ärsyttää, kun ei tajuta, että jos avataan ovet vieraille, niin kyllähän niille sitten kannattaisi antaa mielenkiintoinen ja ikimuistoinen kokemus!
En ole kovinkaan suuri portviinin ystävä, mutta portviinisangria kuulostaa kokeilemisen arvoiselta! 🙂
Aivan! Jos jokin ärsyttää niin mitäänsanomaton toteutus – missä tahansa asiassa.=) Eihän kierros ollut varsinaisesti huono, se oli vain kovin yhdentekevä. No, aina ei voi onnistua.=D
Olipas mielenkiintoista ja opin paljon uutta postauksen ansiosta, kiitos! Todella amatööri viinien suhteen täällä ruudun toisella puolen kirjoittelee, mutta jostainhan se on aloitettava. 🙂
Ole hyvä! Aikamoisia amatöörejä mekin ollaan portin suhteen… Mutta tällaisena vasta-alkajana onkin mukava heittäytyä uuteen ja kiehtovaan makujen maailmaan.
Hyvä infopaketti portviinistä, josta en tiennyt aiemmin MITÄÄN. En ole edes maistanut. Aukko sivistyksessä…
Mä niin tykkään kaikista opastetuista kierroksista ja viininmaisteluista ynnä muista, mutta ärsyttävintä ikinä on se, jos se on tehty juuri hutaisemalla ja rahankiilto silmissä. Harmi että te jouduitte tuolla pettymään. 🙁
No niin, ei muuta kuin maistelemaan! Ainahan tuollaiset pettymykset harmittaa, mutta onneksi aika ja hyvä portviini parantaa haavat.=D
Yhdistän portviinin enemmän jouluun. Kun saa syödä mahtavia juustoja ”luvan kanssa” ;D ja nauttia muutaman lasin herkullista porttia. Sangriassa voisi kyllä olla kyllä mielenkiintoinen! Pitääkin testata. Haaveissa on jo jonkin aikaa siintänyt matka Portviinin synnyintiloille, sitten sen ehkä yhdistää taas enemmän lämpöön. Kiva postaus 🙂
Juustot ja portviini toimii! Törmättiin muuten jossain mielenkiintoiseen jouluherkkuun. Isoon homejuustorenkaaseen koverretaan reikä johon portviinipullo tökätään pystyyn. Juusto imee viinin itseensä ja kas, portviinihomejuusto on valmis nautittavaksi!
Porto ja portviinit paikan päällä on kokematta. Jonkin verran portviinejä on tullut maisteltua, ja itse tykkään niistä varsin pieninä annoksina. Hyvä jälkiruokaviini itselle 🙂
Meilläkin lähinnä ollut jälkkärin kanssa nautittava herkku ja satunnaisesti siemailtava drinkki. Ehkä laajennamme käyttöä juoman tultua nyt hieman tutummaksi. Ja Portoa voimme totisesti suositella! Hieno kaupunki ja kaupungilla hieno viini!=)
Ehkä saatoit jo arvata, että tä postaus oli mielenkiintoinen mulle;) Portviinistä oppimisen sijaan fanitan kuitenkin teidän sanavalintoja, kuten Englannin ja Ranskan keskenään leikkimästä tai piupaun antamista fiineille viineille 😀
Heh, onneksi bloggarilla on vapaus käyttää hieman värikkäämpiä ilmauksia… Esimerkiksi virallisessa opetusmateriaalissa nuo sanavalinnat saattaisivat aiheuttaa jonkin asteista pahennusta.=D