[Arna]
Juuri kesäksi taittunut kevät on ollut hektinen. Alkuvuonna yllätyskäänne seurasi toistaan, ja maaliskuun alussa vaihdoin erittäin pikaisella aikataululla päätoimisen opiskelun uusiin haasteisiin työelämässä. Olin suunnitellut jatkavani huoletonta opiskelijaelämää vielä kesän loppuun ja palaavani syksyllä opintovapaalta vanhaan työhöni CIMOssa, mutta kohtalo, sattuma, tuuri tai mikä lie päätti toisin. Tai no, ehkei kohtalo sittenkään, vaan itsehän minä sen tietenkin päätin. Tielleni osui työmahdollisuus, jota ei kertakaikkiaan voinut ohittaa, ja monivaiheisen hakuprosessin jälkeen tulin ilokseni valituksi! Olen viihtynyt hyvin, sillä saan uudessa työssäni sekä hyödyntää aikaisempaa osaamistani ja vahvuuksiani että kehittää niitä taitoja, joissa haluan tulla entistä paremmaksi. Mutta kiirettä on suoraan sanottuna pidellyt.
Rakastan Content Guru -titteliä! Kukapa ei haluaisi tulla tituleeratuksi guruksi, hih!
Koska hyppäys takaisin työelämään tapahtui nopealla aikataululla, menneet kuukaudet ovat vaatineet melko lailla venymistä. Voitte arvata, että päivätyön, sivutyön, opintojen ja arjen pöyrityksen ristipaineessa ei ole paljon tarvinnut vapaa-ajan viettoa miettiä. Ja blogihan se oli joka ensimmäisenä joutui kärsimään. Onneksi meitä on kaksi, Arto on nimittäin pitänyt sekä blogia että kotia pystyssä hurjan multitaskauskevääni ajan. (Aina siihen asti kunnes tapahtui The Polvivamma, joka heitti kesän suunnitelmat kerralla uusiksi, ja jonka jälkeen Arto on saikkulaisena pitänyt blogia pystyssä, mutta kodin pystyssä pitäminen on langennut meikäläiselle…)
Anssi Kela kävi heittämässä yllätyskeikan PINGin lounastauolla. En ole ehkä Kelan musiikin suurin fani, mutta some-vaikuttajana arvostan häntä isosti.
Sitten tuli PING Helsinki.
Tuli ja meni.
Ja voi vitsit että oli kivaa! En ole pitkään aikaan ollut oikein kunnolla rilluttelemassa, joten kyllä teki pieni viiniyliannostus, ihmisten kanssa lörpöttely ja tanssilattialla riekkuminen hyvää! Sinne katosi kiire ja stressi, tilalle latasin akut täyteen positiivisuusenergiaa, inspiraatiota ja ideoita koko vuodeksi ja pidemmällekin.
PINGviini ei talosta loppunut. Ei, vaikka kaikkemme tehtiin.
Niin, hauskanpidon lisäksi imin päivän, illan ja vielä aamunkin aikana pääkoppaani kahmalokaupalla oppia ja ideoita, joita kirjasin ylös muistikirjaani kynä sauhuten. Todettakoon ihan lyhyesti, että PING Helsinki on siis nyt toista kertaa järjestetty sisältömarkkinoinnin festari, joka kokoaa yhteen sosiaalisen median sisällöntuottajat (bloggaajat, instaajat, tubettajat, snäppääjät jne.) ja yritykset pähkäilemään alan ajankohtaisia asioita ja tulevaisuuden näkymiä. En lähde esitysten ja työpajojen sisältöjä sen kummemmin enää tässä vaiheessa erittelemään, sillä kaikki olennainen on mielestäni jo kerrottu lukuisissa tapahtumaa käsittelevissä blogipostauksissa (joita voit käydä selaamassa vaikka PING Helsingin Facebook-ryhmässä). Mutta yhden asian halusin omassa postauksessani nostaa esille.
Yhden tärkeän asian, joka inspiroi itseäni eniten, ja joka johti toimenpiteisiin välittömästi PINGistä kotiuduttuani.
SEO eli hakukoneoptimointi ei olekaan niin vaikeaa kuin miltä se vaikuttaa. Kiitokset tästä kuuluvat Kaukokaipuu-blogin Nellalle, joka veti ihanan selkokielisen SEO-työpajan.
Tiedättehän Tuomo Meretniemen? Sen kaverin, joka lähti viikko sitten vaimonsa ja kolmen alle kouluikäisen lapsensa kanssa kuusi vuotta kestävälle maailmanympäripurjehdukselle?
Tunnen Tuomoa jonkin verran. Olen seilannut hänen purjeveneellään Turkin rannikolla, sillä samalla veneellä, jolla Meretniemet ovat juuri lähteneet valloittamaan maailmaa. Viime syksynä sain nimittäin ilon ja kunnian osallistua blogimatkalle, jossa minä ja kasa muita some-vaikuttajia pääsimme tutustumaan Tuomon alulle panemaan Sail for Good -hankkeeseen. Tuomo on aivan mahtava tyyppi – positiivinen, energinen, idearikas, rohkea, aikaansaava ja hauska – ja olen oppinut häneltä viimeisen reilun puolen vuoden aikana paljon.
Esimerkiksi tämän:
”Pitää vain päättää ja laittaa päivä kalenteriin.”
Olen kuullut kyseisen sitaatin Tuomon suusta monesti. Viimeksi PING Helsingissä, jossa Tuomo toimi toisena tapahtuman juontajista ja kertoi Sail for Good -proggiksen syntyvaiheista. Pitää vain päättää ja laittaa päivä kalenteriin.
Niin, ei kai se sen kummempaa ole.
Iso kiitos järjestäjäporukalle huikean hyvästä ja hauskasta tapahtumasta!
Me ollaan haaveiltu uudesta maailmanympärimatkasta aina siitä asti kun palattiin vuoden mittaiselta reissultamme helmikuussa 2013. Monta kiehtovaa kohdetta jäi tuolloin väliin, ja muutenkin tuntui että eka kerta meni tavallaan harjoitellessa. Kakkoskierroksella osaisi tehdä monta asiaa toisin, paremmin. Uudesta pitkästä reissusta on nyt siis puhuttu puolileikillään noin kolmisen vuotta.
Sitten tuli PING Helsinki, jossa Tuomo Meretniemi totesi puheenvuorossaan kuin sanansa suoraan minulle osoittaen: ”Pitää vain päättää ja laittaa päivä kalenteriin.”
Tulin kotiin ja kerroin Artolle kaikesta kokemastani, näkemästäni ja kuulemastani. Päätin polveilevan festariraporttini Tuomon vaikutuksen tehneeseen sitaattiin, johon Arto vastasi:
”27.10.2018.”
Nyt se on siis päätetty ja laitettu kalenteriin.
Tuomo, parin vuoden päästä nähdään!
Tästä porukasta, jonka kanssa seilattiin viime syksynä Turkin rannikolla, on tullut minulle tosi rakas. Katja Pantzaria lukuun ottamatta olimme kaikki PINGissä, ja yhteiskuvahan siitä oli saatava. Kuvasta kiitokset Rosemary’s-blogin Katarina Kirvesmäelle. Samaa kuvaa on käytetty myös jutun artikkelikuvana.
Lue lisää PING Helsingistä:
Walleni.us-blogin Sanna listasi 10 asiaa, jotka oppi PING Helsingissä. Yhteenveto vastaa pitkälti omia ajatuksiani. Reason for a Season -blogin Mirka taas kirjoitti osuvasti ja koskettavasti inhimillisyydestä, sen puutteesta ja paluusta some-maailmaan. Jutussa on myös vedetty onnistuneesti yhteen tapahtuman sisältöä. Jo mainitussa Rosemary’s-blogissa on aivan mahtava kuvapläjäys, joka toistaa tapahtuman fiilikset juuri tismalleen niin kuin ne kuukausi takaperin koin.
Oi ihanaa, että teillä on tuollaisia suunnitelmia pitkästä reissusta. Itse pyörittelen päässäni myös joko pidempää reissua tai toiseen maahan muuttamista, mutta en ole tullut mihinkään tulokseen. Niinhän se on, että pitää vaan päättää ja laittaa kalenteriin. Liian monet elävät sellaista ”sitten joskus” -elämää, eikä se joskus koskaan tapahdu. Kiitos linkkauksesta, Ping oli kyllä varsinainen inspiraatio :).
Mekin ollaan tätä asiaa nyt tosissaan se kolmisen vuotta pyöritelty, ja on tässä välissä mietitty ulkomaille muuttoakin. Mutta nyt aika oli valmis päätökselle, ei sitä kai kannata pakottaakaan :). Eiköhän sullakin sydän sano sitten jossain vaiheessa että mitä pitää tehdä ja milloin :).-Arna
Oikein! Kuulostaa aivan huipulle!!! 🙂 Rehellisyyden nimissä, kyllä meilläkin jossain horisontissa siintää se toinen maailmanympärimatka <3 Se että millä se tehdään ja milloin, niin jään innolla seuraamaan Tuomon perheen esimerkkiä. Ja jossain vaiheessa sitten se päivämääräkin iskeytyneen kalenteriin 🙂
Vitsit miten siistiä :)))
Maailmanympäripurjehdus!?! Mutta siis hienoa että tekin ootte miettineet samaa, uutta rundia siis, ja kyllä se päivämäärä sieltä jossain vaiheessa putkahtaa! 🙂 -Arna
Huippua! Ja nyt kun se päivämäärä on tänne julkisesti blogiinkin kirjoitettu, siitä on pakko pitää kiinni. 😀 Olen kai vähän poikkeava, kun en varsinaisesti haaveile uudesta maailmanympärimatkasta. Tai siis voisin mielelläni lähteä, mutten enää reppureissulle pienellä budjetilla, eikä sellaista isoa budjettia taida olla näkyvissä vähään aikaan…
Sepä se, nyt ei voi enää perua kun asia on internettiin kirjoitettu :). Mulla on sellainen kuva, että useimmat maailmanympärimatkan tehneet ei enää haaveile toisesta, vaan että se on niitä asioita että kun se on kerran tehty niin se on tehty. Me ei itse asiassa tehty edellistäkään reissua ihan minibudjetilla eikä aiota tehdä tätä seuraavaakaan, vaan säästetään nyt pari vuotta ahkerasti rahaa, ja mietitään reissun päälle jotain työkuvioita myös. -Arna
Aivan mahtavaa! Mä olenkin jo odotellut, että milloin joku maailmanympärireissun heittäneistä suosikkiblogeistani lähtee toteuttamaan uutta matkaa! Itseä kutkuttaa samainen ajatus, joten todennäköisesti tämä on vielä joskus edessä omallakin tontilla. Tuo teidän lähtöpäivämäärä muuten tulee vastaan ennemmin kuin huomaattekaan. 🙂
Jesss, ei muuta kuin päivä kalenteriin! :))) Ja näinhän se on, pari vuotta hujahtaa niin ettei ehdi huomatakaan :). -Arna
Mahtavaa, Arna ja Arto! Ihan mielettömän huippua! 🙂 Mun on ihan pakko kysyä miten päädyitte tuohon päivään? Päätittekö vaan, että about kahden vuoden päästä lähdetään, ja arvoitte sitten randomilla jonkun päivämäärän, vai oliko tuohon tiettyyn päivään jokin tietty syy? En ole utelias, mutta olen sittenkin! 😉
Päivä on kyllä ihan randomisti heitetty :). Tai no, vuosi valikoitui sen perusteella, että täytetään tuolloin molemmat pyöreitä, ja syksy lähtöajankohdaksi siksi, että halutaan pois talveksi. Mutta Artolta nyt tämän tarkemmin tiedustelematta sanoisin, että kyllä toi on ihan hatusta vedetty =D. -Arna
Haha, kiitos tästä infosta! 😀 Mut silti, ihan huippua. Ehkä piiloudun matkalaukkuun?
Nyt kun päivämäärä on päätetty, niin sen jälkeen kaikki on helpompaa 🙂
Oli huippuhauskaa ja huippuinspiroivaa Pingissä!
Näin on! Ja niin oli! Harmi ettei ehditty jutella PINGissä enempää, mutta tuleehan näitä :). -Arna
Mahtavaa! Juuri näin se pitääkin toteuttaa. On niin helppoa jäädä kiinni rottaralliin ja ’sitten joskus’ -ajatteluun. Maailmanympärimatka on meilläkin haaveissa. Ensi vuonna olisi kolmisen kuukautta aikaa, mutta ollaan pohdittu että se on kyllä vähän lyhyt maailmanympärireissulle.
Kolme kuukautta on itse asiassa oikeinkin sopiva aika! Tai ei siinä tietty hirveän monessa eri kohteessa ehdi käydä, mutta meidän kokemuksen mukaan vuosi on vähän turhan pitkä aika, koska siinä ajassa ehtii vähän jo turtua nähtävyyksiin ja elämyksiin. Tulee sitten vain olla möllötettyä, mikä on siistiä tietysti sekin. Ideaalitilanne olisi se, että voisi reissata kolme kuukautta joka vuosi =D. -Arna
Ihanaa! Juuri noin se kuuluukin mennä. Päätös ja merkintä kalenteriin. Joskus sitten -ajankohtaa ei muuten koskaan tule.
Näin on. Onhan tätä asiaa tässä palloteltu jo monta vuotta, mutta ajankohdan päättäminen teki asian nyt niin paljon konkreettisemmaksi. -Arna
Kuulostaa mahtavalle päivälle! Aina välillä tarvii sitä inspiraatiota ja motivaattoria, sitten taas jaksaa innostua ihan erilailla. Oma inspiroijani aina sanoo: ” Ympäröi itsesi ihmisillä joiden kaltaiseksi haluat tulla”. Ja kun sitä oikein miettii, niin sellaisista ihmisistä aina ammentaa voimaa.
Onnea uudelle päivämäärälle!
Hienosti sanottu! Inspiroijasi on fiksu ja eittämättä positiivinen tyyppi, allekirjoitan tuon elämänohjeen täysin. Ja lisäisin siihen vielä että ”ja jotka antavat sinulle energiaa” :). -Arna
Jos uusi, selvästikin mieluisa, työpaikkasi on vakituiseksi tarkoitettu, niin toivottavasti työnantajasi ei lue blogianne turhan tarkkaan 🙂 Aikoinaan kun itse päädyin pitämään ”vain” puoli vuotta vapaata, niin kyllä sitä monella suunnalla tulkittiin vähän siihen tyyliin, että nyt taitavat jo ambitiot olla muualla kuin töissä (kuten tietysti olivatkin, mutta eläkeiän jo häämöttäessä sillä ei enää ollut niin väliä).
Mutta, niin totta tuo että haaveet muuttuvat suunnitelmiksi, kun ne pistää kalenteriin, joten varmasti tuo teidän osaltanne toteutuukin! Ja toteutuu varmasti hienosti, kun jo kokemusta yhdestä irtiotosta on.
Työpaikkani on määräaikainen, eli työnantajan suhtautumisesta ei tarvitse olla huolissaan :). Mutta toteanpa kuitenkin, että minusta on kyllä työntantajilta erittäin vanhanaikaista ajatella, että lyhyt breikki työelämästä tarkoittaisi sitä, että työntekijän ambitiot ovat pysyvästi siirtyneet johonkin muuhun kuin työhön. Oman kokemuksen perusteella irtiotto ainostaan parantaa motivaatiota ja tuo uusia ideoita työhön, mistä on etua sekä työntekijälle että työnantajalle, ja mahdolliselle sijaisellekin. Voi se toki johtaa työpaikan tai uran vaihtoonkin, mutta siinäkin tapauksessa se on sekä kaikkien osapuolten kannalta oikea lopputulos.
Ja kyllä, matka alkoi heti tuntua konkreettisemmalta, kun siitä kirjoitti tänne julkiseen internettiin! Ja mekin ollaan sitä mieltä, että nyt kun on yksi pitkä reissu alla, niin uusintapainoksesta ei voi tulla kuin astetta onnistuneempi :). -Arna
Mä olen hidas syttymään ja vasta linkkien tullessa eteen rupesin iskemään vähän kipinää. Siltikään minä en ole sellainen, joka tottelee, kun mulle annetaan käskyjä. En yksinkertaisesti pysty. Siksi sana ”työelämä” hirvittää. ”Fomo” on tuttu homma, mä oon elämässäni missannut niin paljon kaikkea, että oon kutsunut itseäni Miss Suomeksi. Työelämästä olen missannut sen työn kokonaan tai jos harvoin on ollut se työ, niin olen missannut elämää.
Päivämäärän asettaminen on hyvä, ken päivämäärää tarvitsee. Minulle toimi Madventuresin käsky ”lähde meneen”. Aina pitää mennä, ei sillä väliä, miten tai minne.
Mitä tulee somen ystävällisyyteen, niin minulla on aina ankat ja ankkaikä mielessä. Ankat on aina kiinni hetkessä. Se on zen tai tao. Jesse sanoi, että tulkaa lasten kaltaisiksi. Lapset ihmettelevät, lapset on spontaaneja, lapset on uteliaita, lapsi haluaa silittää, lapsi ei pelkää ilmaista tunteitaan, lapsi elää hetkessä. Pienin on tärkein. Lapselle ei status merkitse mitään, eikä ego. Riisu kaikki toi kuori pois ja ole aito. Parempi elää päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana. En vaahtoa enää, löydät kuitenkin omat polkusi.
Olen lukenut tämän kommentin nyt monta kertaa, enkä ole ollenkaan varma ymmärränkö mitä yrität sanoa. Olen haistavinani kritiikkiä minua ja elämänvalintojani kohtaan, mitä pidän asiattomana ja epäreiluna, mutta koska en ole varma, tyydyn vain toteamaan että kiitos kommentista. Kai.
Tai oikeastaan takerrun vielä kommentin viimeiseen kappaleeseen. Viittaatko sanoilla ”status”, ”ego”, ”kuori”, ”aito”, ”oma polkusi” kenties minuun? Jos viittaat, totean vain, ettet tunne minua lainkaan. Toivon myös, ettet sinä tai kukaan muukaan tee minusta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän blogin tai tämän blogikirjoituksen perusteella. Tämä on matkablogi, ei täydellinen dokumentaatio elämästäni, näkemyksistäni tai arvoistani. Kaikki tässä blogissa on totta ja aitoa, mutta se ei esittele koko elämääni (=meidän elämäämme).
Eikä ne Madventuresin pojatkaan ihan tuosta vain ”lähteny meneen”, kyllä sielläkin oli aika paljon työtä ja suunnittelua takana.
Voi olla että ymmärsin kommenttisi aivan väärin, ja jos näin on, pyydän anteeksi virheellisiä tulkintojani.
-Arna
Joo, en viitannut sinuun kommentissani lainkaan, vaan ne olivat ihan yleisiä elämänpohdintoja liittyen blogipostaukseen. Madventuresista sen verran, että Rikuhan oli jo lapsena Intiassa, joten hän oli lähtenyt meneen ennen kuin hän itse pystyi siitä päättämään.
No hyvä sitten :), siinä tapaukseessa ymmärsin alkuperäisen kommentin väärin ja pyydän anteeksi avautumistani :).
Hassua, että joku tämänkin halusi nähdä negatiivisessa valossa. 😁 Huippua, että päämäärä on nyt tiedossa! Päivämäärällä ehkä on jokin tarina, mutta se kuulostaa ihanan kamalalta syksyn päivältä, jolloin on hyvä lähteä kohti valoa.
Päivämäärällä ei itse asiassa ole sen ihmeellisempää tarinaa, muuta kuin että se on syksyllä ja sinä vuonna kuin me molemmat täytetään pyöreitä :). Saa nähdä toteutuuko lähtö suuri tuona päivämääränä, mutta sitä kohti nyt ainakin mennään =D.
Oi jes, ihan huippujuttu! Just noin. Se lähteminen, tai oikeestaan minkä tahansa aloittaminen, on aina kauheen vaikeeta. ”Sitten joskus” tulee sanottua aivan liian usein.
PING oli kyllä kaikin puolin todella inspiroiva!
Niinpä. Aivan liian monta kertaa sitä on itsekin jättänyt asioita tekemättä, kun ei ole vain tullut tehneeksi. Nyt on päämäärä ja tavoite, unelma, jota kohti kuljetaan määrätietoisesti!
PING oli ihana!
Varmasti upea reissu tulossa! Kyllä se vaan niin on, että elämässä kannattaa tehdä sitä mitä haluaa. Tietenkään ihan kaikki eivät ole kiakille mahdollisia, mutta moni asia on. Liian usein tulee jossiteltua ja mutkuteltua, kun vaan pitäisi päättää ja antaa mennä. Olen itsekin mielenkiinnolla seurannut Meretniemen perheen suunnitelmia ja tulen heidän taivaltaan seuraamaan myös. Hattua nostan heille. Itse emme ole lainkaan noin suurta hyppyä tuntemattomaan tehneet, mutta olen ylpeä siitä, että uskalsimme muuttaa lasten kanssa toiseen maahan. Ja esimerkilläni haluan valaa uskallusta myös muihin. http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/29/millaista-on-muuttaa-ulkomaille-lasten-kanssa/
Olen samaa mieltä siitä, että vaikka aivan kaikki asiat eivät ole aivan kaikille mahdollisia, niin todella moni asia on. Ja monet esteet ovat vain tekosyitä. Mekin ajateltiin pitkään, että vuoden irtiotto ei ole meille mahdollinen, koska ei ole rahaa eikä voi jäädä töistä pois ja on se omistusasuntokin ym., mutta niin ne kaikki olivat lopulta vain järjestelykysymyksiä. Muutto ulkomaille, vieläpä lasten kanssa, on kyllä iso hyppy sekin, onnittellut siitä! Ja kun on tehnyt yhden rohkean hypyn, uskaltaa tehdä toisenkin :).
Oottepa rohkeita! Ehkä mie heitän miehelle saman sitaatin ja perään myös sen päivämäärän. Ei ehkä maailmanympärimatkalle, mutta jollekin mulle vähintään yhtä sykähdyttävälle oravanpyörästä irtautumiselle 🙂
Heitä pois, siitä se sitten konkretisoituu, oli se sitten maailmanympärimatka tai joku muu heittäytyminen :).
Siis 27.10 kahden vuoden päästä alkaa uusi maailmanympäriseikkailu?? NIIN MAHTAVAA!! Tuo on hyvä motto! 🙂
Ja onnea uusista työkuvioista!
Just näin :). Ja onhan se kyllä aika mahtavaa!
Hyva te, jee!! Niinhan se menee, etta kun on paiva kalenterissa, suunnitelma jotenkin konkretisoituu ja siten on helpompi alkaa suunnittelemaan kaytannon juttuja. Ja se fiilis, minka suunnittelusta saa, ahh!! Pitaisi itsekin laittaa jokin paiva kalenteriin, tehda suunnitelma ja ottaa fiilis etta nyt se onnistuu. Matkan osalta, ja sama juttu tyokuvioiden kanssa (joskus omana pomona oleminen on vahan haastavaa taman osalta:D).
Me ollaan puhuttu tästä reissusta jo vuosia, mutta saman tien kun tuli tämä juttu julkaistua, matka konkretisoitui ihan toisella tavalla. Tuli sellanen fiilis, että ei hitto, me ollaan lähdössä maailmanympärimatkalle! Ja nyt niitä suunnitelmia tulee pyöriteltyä mielessä jos ei nyt ihan päivittäin sentään kun tässä on niin paljon aikaa vielä, mutta säännöllisesti kuitenkin. Suosittelen!
Hienoa, nyt se on sitten päätettynä! 🙂 Muutenkin tästä postauksesta tuli tosi inspiroiva fiilis ja voin vaan kuvitella minkälainen fiilis tuollaisen tapahtuman jälkeen olisi. Täytyykin alkaa kaivamaan omaa kalenteria esiin.. 😉
Hienoa, että onnistuimme inspiroimaan! Se on tämän blogin tarkoituskin :). Eli ei muuta kuin kalenteri esille!
Mahtavaa inspiroitumista ja härkää sarvista tarttumista! Toi on kyllä hyvä sitaatti. Niin yksinkertainen, mutta samalla monimutkainen. Pätee aika moneen muuhunkin asiaan elämässä kuin matkustamiseen.
Näin on. Ensimmäisestä maailmanympärimatkasta oppi sen, että jos jostain haaveilee niin sitä kannattaa vain ruveta tavoittelemaan, eikä tyytyä pitämään haavetta juuri hitusen liian pitkän välimatkan päässä. Se pitää houkutella tartuntaetäisyydelle ja sitten vain napata kiinni.
Tää on niin totta!! Meilläkin tää iso roadtrip lähti siitä, että katottiin vaan kalenterista kivannäköinen päivä. Ja enää pari kk lähtöön! 🙂
Se on oikein! Vitsi, teidän matka on jo niin lähellä, iik!
Itse olen organisointifriikki ja sovin itseni (sekä välillä myös perheeni) kanssa päivämääriä, jolloin lähdetään elämässä seuraavaan kohteeseen (tai mitä sitten onkaan tarkoitus tehdä). Tuomon tunnen myös itse ja kaveri voisi pärjätä hyvin Suomen positiivisin mies-kilpailussa 😉
Päivämäärät toimii erittäin hyvinä kannustimina, työssä ja vapaalla, ihan kaikessa oikeastaan :). Ja samaa mieltä Tuomosta, ehdottomasti!
Tuohan kuullostaa hyvältä idealta, itsellä on niin monta asiaa mitkä roikkuvat ns. odottamassa ihmettä, mitäpä jos todella laittaisi niiden asioiden yhteyteen päivämäärän! Alkaisikohan sitten tapahtua?
Uskaltaisinpa väittää että alkaisi :). Asiat harvoin tapahtuu itsekseen ja jos niitä vain odottaa tapahtuvaksi niin monesti saa odottaa aika kauan. Kokeilepa päivämäärää!
PING on kyllä kaikista postauksista paatellen ollut tosi onnistunut tapahtuma 🙂 Yaiks, tuo on kyllä suuri paatos – oletteko viela paattaneet, kuinka pitkan reissun talla kertaa teette?
PING oli sekä inspiroiva että hauska, oikein onnistunut siis todellakin! Ei olla vielä päätetty reissun kestoa, se kun riippuu niin monesta asiasta (ei vähiten rahasta!) mutta todennäköisesti se ei ole kuutta kuukautta pidempi, mutta kuitenkin varmaankin vähintään 3 kk…
Kääks mun edellinen kommentti uusimpaan postaukseen vain hävisi… kai. Mutta siis voi että tää on ihana juttu! Wau tuo Arton vastaus sun ”valaistumiseen” Pingissä, en kestä ihana! <3 Just näin!
Ja tsemppiä selkäprojektiin! Itsellä pitää aloittaa vähän samanlainen juttu. We can do it! =)
Kyllä se tuli perille! Meillä menee kaikki kommentit moderoinnin kautta, mutta luulis, että siitä joku maininta tulis näkyviin siinä vaiheessa kun kommentin jättää…? Mutta joo, kiitos tsempeistä ja isot tsempit sinnekin! Hoidetaan homma kotiin!