Me bongattiin Panun blogista hauska mies-/vaimohaaste, jossa Panun vaimo kertoo, millainen mies se Panu oikein on. Meitä ei heitetty haasteella, eikä me herräntähen olla edes naimisissa, mutta tää kuulosti niin lystiltä, että me ei yksinkertaisesti pystytty olemaan tarttumatta!
Kysymykset on poimittu suoraan sieltä Panun jutusta, ja me ollaan siis vastattu näihin toinen toisistamme. Hauska huomata muuten, että kun yhteistä taivalta on takana 11 vuotta ja risat, näihin tällaisiin on jotenkin vain aika helppoa vastata.
No millaisia me sitten oikein ollaan, toistemme silmin?
Jos hän katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?
Arto Arnasta: Joku randomruokaohjelma, Henkka ja Niki Amerikassa tai MasterChef Australia/USA/Suomi/Puola/Madagaskar… Tai Anthony Bourdain. Ja Satuhäät!
Arna Artosta: Futista (eli Mestarien liigaa vai mitä liigaa se nyt oli) tai katkaravunpyyntiohjelma the Deadliest Catch (ja Arto aina korjaa, että ne on kuningasrapuja, heh).
Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Arto Arnasta: Oliiviöljyä ja paljon vaaleaa balsamicoa.
Arna Artosta: Oliivöljyä ja balsamicoa.
Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Arto Arnasta: Kaikki maistuu, paitsi karjalanpaisti. Se ei ole NAM, se on YÖK.
Arna Artosta: Kesäkeitto. Siskonmakkarakeitto oli inhokkiruoka aina siihen asti kun Arto maistoi mun Maailman Parasta Siskonmakkarakeittoa! Ehkä mun pitäis tehdä Artolle Maailman Parasta Kesäkeittoa?
Maailmanpyöräselfie. Korkattiin Finnair Sky Wheel kevään korvalla eräältä jätskikiskalta edellisenä kesänä saamillamme vapareilla.
Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Arto Arnasta: Skumppaa ja ostereita.
Arna Artosta: Täyteläistä punaviiniä ja jotain hitaasti kypsytettyä possua. Esim. tätä balilaista herkkupossua.
Mikä on hänen kengänkokonsa?
Arto Arnasta: Ööö… 39?
Arna Artosta: 43
Jos hän keräilisi jotain, mitä se olisi?
Arto Arnasta: Huiveja, keittiöpyyhkeitä, saippuoita, matkoilta kangasmerkkejä. Ja keräileekin.
Arna Artosta: Arto on kerännyt vuosia lasinalusia. Ja matkoilta kangasmerkkejä. Niitä lasinalusia on hirveä säkillinen! Ja pelipaitoja pitää myös hamstrata joka maasta.
Käytiin kummitytön kanssa alkukesästä todistamassa, kun Viikin kotieläintilan lehmät päästettiin laitumelle. Napattiin siinä ohessa pieni laidunselfie.
Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Arto Arnasta: Penangilaista laksaa.
Arna Artosta: Elämää kovempaa ruisleipää (eli jälkiuunipaloja). Pitkään ja hartaasti kypsytettyä possua. Sellaista, josta Anthony Bourdain sanois että ”wau”.
Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Arto Arnasta: Kaikenlaista, mutta Ismo Alanko on jumala. Ja kyllähän siellä rinnassa pieni metallisydänkin sykkii, eniten varmaankin Amorphikselle.
Arna Artosta: Arto kuuntelee oikeesti kaikenlaista musiikkia. Paitsi ei räppiä. Metallia, rockia, poppia, iskelmää, maailmanmusiikkia. Arto on musiikkimiehiä henkeen ja vereen, ja myös tekee musiikkia. Ja laulaa. Paljon ja koko ajan :).
Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Arto Arnasta: Hyvistä draamoista, joissa on kunnon tarina. Sellaisista jotka laittavat ajattelemaan ja joissa on selkeä loppu. Tyyliin Kaunis mieli, American History X, Sademies, Untouchables. Lempileffa on kuitenkin Dirty Dancing, joka mielestäni ei täytä mitään aiemmin mainittuja kriteerejä.=D
Arna Artosta: Kaikenlaisista oikeestaan. Älykkäistä draamoista. Hyvistä sotaleffoista, ei sellaisista joissa on pelkkää räiskintää. Vaikka joku Apocalypse Now. Tykkää myös vähän taiteellisimmista pätkistä, joita mä en aina tajua. Ja silloin Arto selittää. Lempileffa on the Crow.
Skumppaselfie Juttiksessa. Oltiin hetkeä aiemmin solmittu asuntokaupat.
Minkä väriset silmät hänellä on?
Arto Arnasta: Siniset.
Arna Artosta: Vaikea sanoa. Harmahtavan vihertävät. Vihertävän harmahtavat. Sanon vihreän-harmaat!
Kuka on hänen paras ystävänsä?
Arto Arnasta: Minä.
Arna Artosta: Minä.
(Meillä on paljon ystäviä ja kavereita, eikä haluta laittaa heitä tärkeysjärjestykseen. Kaikki ovat tärkeitä.)
Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Arto: Jätän perkeleen tumput eli patahanskat lojumaan pöydälle sen jälkeen kun ruoka on otettu uunista.
Arna: Sädetän eli riisun vaatteet illalla lattialle myttyyn. Vaatekasa näyttää siltä, että olisin sädettänyt itseni niiden sisältä pois ja vaatteet olisivat pudonneet suoraan mun päältä lattialle. Mun mielestä vaatteita voi säilyttää ihan yhtä hyvin lattialla kuin jossain muuallakin, mutta Arto tuppaa olemaan eri mieltä. Artolla on muuten tosi särmät vaatepinot omassa kaapissaan.
Missä hän on syntynyt?
Arto Arnasta: Stadissa. Tölikässä.
Arna Artosta: Stadissa. Etelä-Haagassa.
Huhtikuinen campnouselfie. #iwasthere
Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Arto Arnasta: Voileipäkakku.
Arna Artosta: Chili-suklaakakku.
Minkä parissa hän viettää mielellään monta tuntia?
Arto Arnasta: Bloggaamisen ja somettamisen. Kirjoittamisen.
Arna Artosta: Musahommien.
Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Arto Arnasta: Arna osaa hoitaa asian kuin asian heti kuntoon – toisin kuin minä. Arna on myös loistokokki! Ja kirjoitushommat on tietty hallussa.
Arna Artosta: Laulaa, piirtää, leipoa maailman parasta pizzaa, selittää asioita rautalangasta vääntäen (ja jopa rauhallisuutensa ja malttinsa säilyttäen!) niin että yksinkertaisempikin ymmärtää.
Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?
Arto Arnasta: Kesäkeitto. Huom! Katsohan meikäläisen inhokkiruoka.
Arna Artosta: Artolla ei ole mitään outoja syömätottumuksia. Vaikka se on kyllä vähän outoa, että Arto saattaa laittaa leivän päälle ensin juuston ja sitten kinkun, vaikka mun mielestä juuston pitää olla päällimmäisenä.
Mitkä kolme asiaa hänellä on aina mukana?
Arto Arnasta: Hmm, tosi vaikea sanoa… naisten käsilaukussa voi olla mitä vain.=) Ainakin muistikirjoja, Cocoa etsimässä -käyntikortteja ja hammaslankaa!
Arna Artosta: Korvakuulokkeet. Passi (henkkarina). Kännykän sellanen usb-laturi (tai semmonen, mikähän se nyt on) sen varalta että multa loppuu akku, mikä herrasmies!
(Päätettiin yhdessä tuumin, että jätetään tästä pois itsestäänselvyydet kuten kotiavaimet, lompakko ja kännykkä.)
Lissabonselfie, jossa meidän välistä pilkottaa Pyhän Yrjön linna.
Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Arto Arnasta: Piittaamattomuus kanssaihmisistä. Huonot käytöstavat, jotka yleensä juontuvat ihmisten itsekkyydestä.
Arna Artosta: Vedättäjät. Tämä korostuu matkoilla, joissa vedätystä tapahtuu useammin kuin Suomessa. Artolla palaa vedättäjien kanssa välittömästi käämi, vaikka muuten kovin rauhallinen ja kärsivällinen tyyppi onkin. Arto jaksaa vieläkin jauhaa yhdestä roomalaisesta taksikuskista neljän vuoden takaa.
Entä piristymään?
Arto Arnasta: Kummityttö sekä Stockan edessä xylofonia/pulloja soittava tyyppi.
Arna Artosta: Pienet juhlahetket keskellä arkista aherrusta, erityisesti jos ne on ylläreitä!
Ketä julkisuuden henkilöitä hän ihailee (tulkitsimme tämän ”fanittamisena”)?
Arto Arnasta: Ismo Alanko, Michael Jackson, Elvis.
Arna Artosta: Jari Litmanen, Lionel Messi, Clint Eastwood, Jim Morrison.
Millainen hän on miehenä/naisena?
Arto Arnasta: Itsenäinen, joskin välillä joissain asioissa avuttomaksi heittäytyvä. Feministi. Ei naura sukupuolistereotypiavitseille.
Arna Artosta: Tasa-arvoinen kumppani. Huomaavainen ja kohtelias herrasmies: avaa ovet, nostaa lastenvaunut, kantaa kauppakassit.
Porton silta ja auringonlaskuselfie viime heinäkuussa.
Milloin hän tapasi vanhempasi?
Arto: Äiti ei ole tavattavissa, isän vuonna 2004 kun oltiin alettu styylata.
Arna: Vuonna 2004. Arto kävi faijan kanssa saunomassa.
Mikä on hänen uusin villityksensä?
Arto Arnasta: Tuorepuurot. Valokuvaaminen.
Arna Artosta: Portviini ja fado.
Millainen on hänen kotilookinsa?
Arto Arnasta: Arna pukeutuu himassa samoihin vaatteisiin kuin muutenkin.
Arna Artosta: Joogahousut ja ns. Dexter-tappajapaita. Vaihtaa kyllä farkkuihin vaikka menis vain roskapussia viemään.
No olipa hauska! Onko muut matkabloggaajat tarttuneet tähän tai huvittaisko tarttua?
Tämä oli hauska! Luin aikanaan myös sen Panun postauksen, joka myös oli tällainen hyvänmielenpostaus eli mukavaa luettavaa. Mua nauratti tässä teidän jutussa erityisesti tuo roomalaisen vedättäjätaksikuskin muisteleminen vielä vuosien jälkeen. Epäilemättä tulen itsekin muistelemaan vielä vuosikausia viime syksynä Bangkokissa meitä vedättänyttä tuk tuk -kuskia, argh! Hemmon antipatiat Vietnamia kohtaan eivät myöskään ole ainakaan hälvenemään päin, kun taas itselläni alkaa jo aika kullata muistoja Vietnamin osalta (vaan ei varmaan ikinä Bangkokin!).
Tätä oli myös erittäin hauska tehdä, että suosittelemme lämpimästi kyllä teillekin :D. Ja juu, noita vedättäjäkuskitarinoita löytyy runsain mitoin eri puolilta palloa (säännöllisesti muistellaan mm. Barcelonan, Bangkokin, Mumbaiin ja Hua Hinin vastaavia), mutta toi Rooma on onnistunut kasvamaan ihan älyttömiin mittasuhteisiin :). Meidän antipatiat Vietnamia kohtaan eivät osoita hälvenemisen merkkejä vieläkään, vaikka viimeisimmästä vierailusta on jo kolme vuotta. Bangkokiin taas voitais lähteä vaikka heti.
Hauskaa, että tartuitte tähän! Mielenkiintoinen sukellus maailmaanne.
Ja hah, meillä minä olen se, jonka mielestä vaatteita voi säilyttää lattialla. Vaimo on kovin eri mieltä asiasta. 😀
Kiitokset vain juttuvinkistä, ja kommentista tietty myös!
Kun yhteistä taivalta on toistakymmentä vuotta, on jännä, miten isot asiat ovat ihan selviä, mutta kengänkoot ja muut trivialiteetit tuppaavat olemaan utopiaa. Toisen tavoille (ja omillekin) voi jo naureskella, vaikka keoksi jääville vaatteille, vaikka ihan hulluna ärsyttääkin. Kun ei toista oikein muuttaakaan voi. Saatan raottaa omaa yksityisyyteni verhoa myös. Sohvannurkassa taitaa syntyä paljastuksia.
Ihan totta muuten tuo, että isot asiat on selviä mutta pienet asiat saattaa olla hyvinkin epäselviä. Esim. Artolla meni toi kengänkoon arvaaminen vähän metsään :). Kyllä sitä yksityisyyden verhoa kannattaa hieman raottaa, jäämme innolla odottamaan paljastuksia!
Tää on kyllä tosi kiva haaste! Tuli niin hyvälle mielelle kyllä tätä lukiessa 🙂 Nauratti tuo Dexter-tappajapaita! Hehh.
Kiitokset! 🙂
Hauska hyvän mielen postaus, kertakaikkisen mainio tapa kertoa henkilöstä blogin takana!
Kiva että tykkäsit :).