Valitettavasti emme ole palanneet Meksikoon in real life, mutta kyllä näihin rentoihin ja auringonpolttamiin lomafiiliksiin on mukava palata näin pohdintojen, muisteloiden ja valokuvienkin kautta. Ah, nuo hetket, jolloin olimme niin vapaita ja niin onnellisia, jolloin elimme elämämme parasta aikaa! Meksikon-kuvien katselu saa pakostikin kaukokaipuun taas pintaan…
Ystävien kanssa vietetyn aktiivisen ja ehkä hieman kosteahkonkin pariviikkoisen jälkeen teki mieli vain rojahtaa rauhalliselle, kenties valkohiekkaiselle biitsille relaamaan loppuajaksi. Ottamaan talteen viimeiset auringonsäteet ennen ensin talviseen New Yorkiin ja myöhemmin hyiseen Helsinkiin saapumista. Nauttimaan joutilaisuudesta ja auringosta, joita ei tulisi olemaan tyrkyllä taas vähään aikaan. Aikaa olisi kymmenisen päivää, jonka viettäisimme mieluusti yhdessä paikassa.
Otimme matkaopaskirjan ja internetin kauniiseen käteen ja aloimme kartoittaa vaihtoehtoja. Jukatanilta ei pois kannattanut lähteä, sillä Nykin lentomme lähtisi kymmenen päivän päästä Cancúnista. Päädyimme Meksikonlahden puolella sijaitsevaan Isla Holboxiin (lausutaan muuten Olbosh), jota netin keskustelupalstoilla kehuttiin rauhalliseksi ja leppoisaksi saareksi. Ajettiin kavereiden kyydissä ensin Cancúniin ja jatkettiin sieltä bussilla Chiquiláan, josta napattiin botski Holboxin saarelle. Matka oli lyhyt, mutta kesti ihan jumalattoman kauan. Lähdettiin Akumalista aamulla ja saavuttiin Holboxille vasta illalla, näitä pitkiä matkustuspäiviä ei kyllä tule ikävä!
Aamulla Akumalista lähtiessä paistoi aurinko, mutta Cancúnia kohti ilma harmaantui, ja taivas muuttui sitä synkemmäksi mitä lähemmäs Holboxia päästiin. Saarella majoituimme Ida y Vuelta Camping -hostelliin omaan pieneen sympaattiseen cabañaan, ja mökkiin päästyämme kevyt tihkusade muuttui kaatosateeksi. Käperryimme loppuillaksi sängynnurkkaan kirjojemme kanssa ja odottelimme seuraavan päivän toivottavasti aurinkoisena valkenevaa aamua.
Mutta mitä vielä! Sade jatkui illan, yön, aamun, koko seuraavan päivän. Ja vielä seuraavankin. Saaren muutama hassu risteävä hiekkatie hautautui tulvan alle, ja liikenteeseen pääsi ainoastaan paljasjaloin kahlaamalla tai golfkärryllä. Meidän oli päästävä “kaupungille” ruokaostoksille, mutta ei viitsitty vuokrata kärryä mokoman kauppareissun takia, joten eikun paljasta varvasta toisen eteen ja uiden kauppaan. Varmuuden vuoksi nostettiin kuitenkin peukalo pystyyn, ja kuinka ollakaan ensimmäinen liikkeellä oleva paikallinen noukki meidät golfkärrynsä kyytiin, joten päästiin kauppaan suunniteltua vähemmällä kahlaamisella.
Tauoton sade alkoi hieman huolettaa meitä. Yritimme tehdä varasuunnitelmia, jos sade ei näyttäisi loppuvan, sillä aurinkoon tästä oli päästävä, hinnalla millä hyvänsä! Onneksi neljäs päivä valkeni aurinkoisena, ja sitä lajia oli ennusteiden mukaan luvassa tulevatkin päivät, joten saimme kuopata ontuvat varasuunnitelmat. Siitä eteenpäin päivät tulikin vietettyä rannalla. Kiireisin lomasesonki ei ollut vielä alkanut (vai oliko se kenties jo päättynyt?), joten rannan hienoissa hotelleissa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Saatiin päivä toisensa jälkeen leiriytyä ilmaiseksi erään (ruotsalaisomisteisen?) hotellin mukavaakin mukavampiin rantatuoleihin, kunhan huomasimme hyödyntää ravintolan palveluja aina silloin tällöin. Useampi päivä siinä kului lomarusketusta syvennellen, kirjoja lueskellen ja välillä turkooseihin aaltoihin pulahdellen. Sweet!
Leijalautailu näytti olevan suosittua harraste Isla Holboxilla.
Tätä vajaassa vuodessa kehittynyttä lomarusketusta on ikävä!
Tällaisia lautasen kokoisia öttiäisiä (horseshoe crab) Holboxia ympäröivä meri on sakeanaan, tyhjiä kuoria ajautui rannalle tuon tuosta.
Auringonlasku biitsillä. Lasissa michelada eli olutta tulisella salsakastikkeella.
Holboxilla oli tosi runsaasti koiria, ja nimenomaan tällaisia kaulapannoitettuja lemmikkikoiria eikä kulkukoiria.
Meksikolaiset chihuhahuat on suomalaisia serkkujaan selvästi suurempia.
”Olenko minä maailman söpöin pieni golfkärryssä nukkuva chihuahua?”
Tyypillinen holboxilaismaisema: hiljainen kylänraitti, parit golfkärryt ja Fifi.
Ida y Vuelta -hostellin oleskelualue riippukeinuineen
Tämä veijari yritti aina meille sisälle, kun ovi vähänkin raottui. Se tykkäsi myös kovasti olla rapsuteltavana.
Kokkailtiin Holboxilla aika usein itse, kaupasta ostettu ruoka oli nimittäin halpaa kuin saippua, ja ravintolatarjonta taas oli suunnattu lähinnä paksummille lompakoille. Tässä bravuuriksi muodostunut chorizopasta.
Turkooseista aalloista puheen ollen, Holboxin vesiin sekoittuu Meksikonlahdelta sameampaa vettä, joten uimavedet eivät ole aivan yhtä kristallinkirkkaat ja kauniin turkoosit kuin Karibianmeren puolella. Tämä ei kyllä meitä pahemmin haitannut, plussapuolella kun painoi saaren rauhallisuus ja leppoisa meno, vastaavaa saa nimittäin Karibianmeren puoleisista turistikeskuksista hakea. Ja kuten kuvista näkyy, ei rantsut ollenkaan huonoja olleet!
Hieman meitä oli kuitenkin jäänyt kaihertamaan turkooseistakin turkoosimmat aallot ja valkoistakin valkoisemmat hiekkarannat Cancúnin lähellä sijaitsevalla Isla Mujeresin saarella, jossa piipahdimme päiväretkellä Aleksandran ja Veskun kanssa muutamaa viikkoa aikaisemmin. Jotta asia ei jäisi enempää vaivaamaan, päätettiin sitten kuitenkin paukata Mujeresille vielä pariksi päiväksi ennen Cancúnissa vietettävää viimeistä yötä. Holboxillekin oli nimittäin taas luvassa sadetta, ja myönnettäköön, että saaren rauhallisuus alkoi jo ehkä hieman kyllästyttää.
Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi ehkä kannattanut. Vedet ja rannat olivat kyllä mielikuviemme mukaisesti postikorttimaisen kauniit, mutta muuten meininki oli jotenkin ihan käsittämätöntä. Holboxilta käsin varaamamme hotellin kanssa oli vääntöä (jonka johdosta muutettiin lopulta toiseen, saman omistajan hieman parempitasoiseen hotelliin), rantatuoleista sai maksaa itsensä kipeäksi, kaupustelijat ahdistelivat niin rannalla kuin “kaupungillakin”, saaren pääraitin ravintoloissa poppi raikasi iloisesti aina aamuyöhön asti, jonka jälkeen känniset turistit hoilottelivat omiaan matkalla hotelleihinsa.
Mujeresilla ei tullut paljon kuvailtua, tässä yksi harvoista otoksista. Söpö ja laiha jättikoira!
Artokin syvensi vähän lomarusketusta, taisi vaan aurinkoprillit unohtua päähän!
Matkalla Mujeresilta kohti Cancúnia. Mistä näitä nyssäköitä ja pussukoita oikein tulee?
Nykin lentoa edeltävänä päivänä siirryttiin Cancúniin missionamme hankkia matkalaukku matkan varrella keräämiemme matkamuistojen rahtaamiseen. No niinhän siinä kävi, ettei me mitään matkalaukkua löydetty, mutta tulipahan istuskeltua aurinkoisella terassilla, bongattua julkkis ja käytyä katsomassa Super Bowlia amerikkalaisessa ketjuravintolassa. Cancúnissa muuten tuntui ihan siltä, että olisi Amerikassa ollut, pehmeä lasku tulevaan Amerikan-lomaan siis!
Uuu, hieno ja fantsu hotelli! Otettiin hotellin halvin ja pienin huone, joka sekin oli kyllä meidän silmissä melko iso, hotellin sijainti oli matkalaukkushoppailua silmällä pitäen mainio, matkalaukku tosin jäi lopulta shoppailematta.
Cancúnissa on tarjolla kaikenlaista aktiviteettia, tätä touhua oli hauska seurata aurinkoiselta terassilta.
Kaverikuva Sir Richard Bransonin kanssa, herra oli viettämässä poikansa polttareita Cancúnissa.
Moikka!
Iso kiitos teille tämän blogin pitämisestä! Ollaan lähdössä mieheni kanssa reissuun tuossa alle parin viikon päästä, ja ollaan kyllä saatu tästä blogista reissun suunnitteluun ihan kullan arvoisia vinkkejä! Tarkoituksena kierrellä paljolti samoja maita kuin teilläkin; Bali, Malesia, Singapore, Australia.. 🙂 Joten tästä blogista on ollut meille todella paljon hyötyä.
Olisi kyllä mukava kuulla, miten teillä nykyään menee! 🙂
Moikka Anni ja suurkiitokset kivasta palautteesta! Hienoa, että olette kokeneet blogin hyödylliseksi oman reissunne suunnittelussa.
Meidän olisi tarkoitus tässä syksyn saapuessa hieman aktivoitua blogin suhteen, ja kirjoittaa juttuja niin matkamme päätepisteestä New Yorkista kuin lukemattomista muistakin aiheista, jotka on matkan varrella pistetty korvan taakse. Ja miksei sitä voisi hieman kuulumisiakin kertoa! Ainakin meitä mietitytti ennen reissuun lähtöä, miten se kotiinpaluu mahtaa aikanaan sujua, joten ehkä uskallamme luvata kirjoituksen siitäkin aiheesta :).
Te elättekin nyt jänniä aikoja! Toivotamme teille molemmille oikein antoisaa, rentouttavaa ja nautinnollista reissua, siitä tulee varmasti kaikin puolin upea kokemus!
Pitikö holbox majoitus varata paljon etukäteen, tuntuu että jäljellä on vain kalliita majoituksia. Ollaan ehkä parin viikon päästä menossa. Teidän hostelissa ei ainakaan näyttänyt olevan vapaata.
Moi Kimi! Valitettavasti tuosta reissusta on jo niin kauan aikaa, ettei pienet harmaat aivosolut pysty millään muistamaan tarkkaa varausajankohtaa – aika viime tippaan taidettiin silloinkin jättää? Käsittääksemme tuo saari on kuitenkin muuttunut tämän neljän vuoden aikana kovastikin, joten emme uskalla lähteä arvuuttelemaan majoitusmahdollisuuksia siellä tällä hetkellä. Onnea matkaan!
Kiitos tästä postauksesta, mukava lukea täältä Yucatanilta päin 😏 Me ollaan hengailtu nyt viikon päivät erittäin rauhallisessa pikkukylässä Cancunin ja Playa del Carmenin turistirysien välimaastossa ja lähdetään tänään kohti Tulumia. Tuo Isla Holbox kiinnostaa myös ehdottomasti sitten Meksikon-loman loppupäässä, kun mennään pohjoiseen päin. Kuulostaa ihan täydelliseltä paikalta!
Kiitos kommentista, mukava kuulla että postauksesta oli iloa :). Ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä :(.
Mitäs piditte Tulumista? Entä päädyittekö Holboxille? Oliko pohjoisessa muita kiinnostavia paikkoja? Ai että, Meksikon-loma kelpaisi kyllä tähän synkkään vuodenaikaan…