Me vietettiin Sydneyssä muutama päivä kahteen eri otteeseen Australian-reissumme aikana. Matkalla Byron Baysta Melbourneen kolme päivää ja punaisen keskustan seikkailun jälkeen viisi päivää. Superaktiivinen duracellpupumatkaaja olisi ehtinyt koluta kahdeksan päivän aikana varmaan koko kaupungin nähtävyyksineen, puistoineen, museoineen ja iltaelämineen kaikkineen, mutta me otettiin taas tapamme mukaan rennosti ja keskityttiin pyörimään Chinatownin, The Rocksin ja Sydney Harbourin alueilla.
Pyörähdettiinpä myös pikaisesti Manlyssa – lähinnä lauttamatkan ja oopperatalonäkymien takia – ja Bondi Beachillakin. Erityisesti jälkimmäisen viiden päivän aikana, 10 päivän hurmoksellisen retkiputken jälkeen oltiin sen verran poikki, ettei todellakaan kaivattu ihmeempää aktiviteettia. Kunhan käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin, ja pistäydyttiin välillä syömään tai tuopilliselle.
Sydneyn oopperatalo kuvattuna Harbour Bridgen näköalatasanteelta.
Bongattiin risteyksiä, joissa jalankulkijoille palaa vihreät samaan aikaan joka suuntaan. Risteyksen voi siis ylittää myös tällä lailla keskeltä.
Swarovskin joulukuusi Queen Victoria Buildingissä oli massiivinen. Ja kimaltelevainen.
Kaupunkisiluetti Manlyn-lautalta kuvattuna.
Sydney Tower. Ylhäältä 300 metrin korkeudesta pääsee ihailemaan maisemia 15 euron pääsymaksua vastaan, jätettiin menemättä.
Yhdeltä kujaselta löytyi hauska lintuhäkkitaideteos.
Me tykättiin Sydneystä ihan kybällä. Oltiin kuultu jossain matkan varrella, että sanonnan mukaan siinä missä Melbourne on Australian New York, Sydney olisi Los Angeles, mutta mikäli jälkimmäisellä viitataan pinnallisuuteen tai itseriittoisuuteen tai vastaavaan, me ei havaittu mitään sellaista. Koettiin ennemminkin, että Melbournessa porukka oli jotenkin harvinaisen tympeää, mutta Sydneyssä oltiin suurkaupunkilaisiksi oikeinkin ystävällisiä ja huomaavaisia.
Meidän lemppariksi muodostui kaikesta turistisuudestaan huolimatta The Rocks. Siellä saattoi tuntea historian siipien havinan, ja sen pienet kadut ja kujat olivat täynnä viihtyisiä kahviloita ja baareja (ja kalliita putiikkeja). The Rocksista on tulossa erillinen juttu.
Viihdyttiin oikein mainiosti myös Sydney Harbourissa oopperataloa, Harbour Bridgeä ja CBD:n eli Central Business Districtin pilvenpiirtäjäsiluettia ihaillen. Välillä istahdettiin Opera Barin aurinkoiselle terassille nauttimaan lasilliset kuohuviiniä.
Harbour Bridge
Oopperatalo ja Opera Barin terassi, verraton paikka nauttia lasillinen kuohuvaa.
Sydneyn kaupunkisiluetti illalla
Harbour Bridgellä järjestetään kiipeilyretkiä, nuo pienet siniset miehet tuossa oikealla ylittävät juuri siltaa.
Arna ja oopperatalo. Vuodelta 1994, jolloin Arna kävi Sydneyssä ekan kerran, on olemassa samantapainen kuva.
Sydney CBD
Arto ja Harbour Bridge
Ollaan näköjään reissun aikana bongattu aika lailla hääkuvaussessioita. Tässä taustana Sydney Harbour ja oopperatalo.
Lähtöpäivänä otettiin bussi Bondi Beachille, käytiin syömässä viimeiset fisut ja chiput ja käveltiin ruoan päälle noin kuuden kilometrin mittainen Bondi to Coogee Coastal Walk, joka kulkee henkeäsalpaavan upeissa rantamaisemissa Bondilta Tamarama Beachin, Bronte Beachin ja Clovelly Beachin kautta Coogee Beachille, josta otettiin bussi takaisin keskustaan.
Bondilla me seurattiin hetki hengenpelastajien toimintaa, joka oli aikamoista actionia. Tuon tuostakin surffilaudalla liikkuvat pelastajat kävivät noukkimassa liian kauas ajautuneita uimareita rantaan, me nähtiin kymmenessä minuuttissa ainakin viisi tällaista tapausta. On se kumma, etteivät ihmiset kunnioita virtauksia, kun niistä ihan varta vasten kissankokoisin kirjaimin varoitellaan.
Valitettavasti me jouduttiin todistamaan Bronte Beachilla myös elvytystilannetta, joka ei vaikuttanut päättyvän onnellisesti, sen verran kauan elvytystä kesti vielä ensihoitajien saavuttua paikallekin. Kyseessä ei ehkä kuitenkaan ollut uintionnettomuus, sen verran kaukana rannasta onnettomuuspaikka oli. Tahdomme ajatella, että uhri oli vanha ihminen, joka sai kokea luonnollisen lopun kauniilla rannalla…
TV:stä tuttu Bondi Beach
Surffaus on suosittu aktiviteetti Bondilla.
Mutta virtaukset kannattaa ottaa vakavasti.
Onneksi rantsussa partioi joukko hengenpelastajia.
Hengenpelastajilla piteli kiirettä. Vähän väliä joku ajautui virtausten voimasta liian kauas rannasta ja hengenpelastajan piti rientää apuun.
Fisut ja chiput, aussien(kin) kansallisruoka
Linnun pienuus, luonnon mahtavuus!
Takana Bondi, edessä blondi. Lepotauko Bondi to Coogee -kävelyn alkumetreillä.
Ihmisen pienuus, luonnon mahtavuus!
Syötiin pääasiassa Chinatownissa, sillä sieltä löytyy edullisimmat ja maukkaimmat sapuskat. Meidän ensimmäinen majapaikkakin sijaitsi aivan Chinatownin sydämessä ja toinenkin sen laitamilla, joten kulmat tulivat tutuiksi. Australian ruokatarjonta ei ole noin muuten sykähdyttänyt, mutta isompien kaupunkien aasialaiskaupunginosista sai todella hyviä ja halpoja aterioita, paikoitellen jopa parempia kuin Aasiasta.
Sydneyn katukuva on muuten hyvin aasialainen, välillä tuntui melkein, että olisi ollut jossain Aasian suurkaupungissa. Selvä enemmistö väestöstä on silmämääräisesti arvioiden aasialaistaustaista ja näin ollen myös kauppojen ja ravintoloiden tarjonta on aasialaisvaikutteista. Erona Aasiaan on toki se, että Sydneyssä on todella siistiä, liikenne on maltillista ja kaikki sujuu muutenkin länsimaisella järjestelmällisyydellä.
Ruoasta puheenollen, syötiin Australiassa koko kolmen kuukauden ajan pääsääntöisesti hyvin konstailemattomasti ja mahdollisuuksien mukaan edullisesti (vaikka se on kyllä totta puhuaksemme sula mahdottomuus, ellei lähde perusreppureissaajan paahtoleipä-nutella-linjalle!), mutta muutaman kerran panostettiin vähän vakuuttavampiin ruokaelämyksiin. Ikimuistoisin niistä oli illallinen Surry Hillsin kaupunginosassa sijaitsevassa Porteño-ravintolassa, josta saatiin vihiä matkalla Alice Springistä Sydneyyn, kun koneessa näytettiin Anthony Bourdainin Sydney-jakso. Taivaallisen hyvää portugalilaista fine diningia rennossa ja tyylikkäässä ympäristössä. Kallista, mutta ah niin täydellistä!
Suosittelemme lämpimästi illallista Porteñossa, vaikka se ei budjettimatkaajan kukkarolle sovikaan. Anthony Bourdainkin kävi täällä.
Harryn legendaarinen lihapiirakkapaikka löytyi myös No Reservationsin Sydney-jaksosta. Täällä on lounastanut myös Kevin Costner!
Aussityylisen lihapiirakan päällä on kasat pottumuusia ja hernemuhennosta sekä loraus kastiketta eli gravya. Kyllä Eromanga vie voiton.
Korealaista ruokaa, nam!
Bye bye Sydney, Aloha Hawaii!
Kivaa kun kuvia on näin paljon ja kuvatekstitkin löytyy! Eksyin äskettäin blogiinne ja olen tykännyt näkemästäni muutenkin 🙂
Moikka Teea ja tervetuloa vielä toistamiseen tänne blogiin, kiva että tykkäät!