Mykistävän kaunis Montenegro

Montenegro on mykistävän kaunis. Vehreitä vuoria, joiden rinteillä serpentiinitiet mutkittelevat. Kirkkaan sinisenä ja turkoosina välkehtivä meri. Siellä täällä maisemaa täplittävät kylät, joiden talot hohtavat hunajankeltaisen, vaniljanvalkoisen ja tiilenpunaisen eri sävyissä.

Näkymä Kotorinlahdelle ja Kotorin vanhaankaupunkiin.

Valokuvasaaliimme Montenegrosta jäi valitettavan laihaksi, sillä säät eivät meitä suosineet, vaan kolmepäiväisen visiittimme aikana satoi enemmän tai vähemmän kaatamalla lähes koko ajan. Kamera pysyi kaatosateella laukussaan, mutta henkeäsalpaavat maisemat on nyt talletettu muistikortin sijaan sydämeen, ja saatiinpa me muutamia varsin mainioita otoksia napattua kamerallakin.

Punaiset tiilikatot ovat Balkanin-matkaajalle tuttu näky.

Saavuimme piskuiseen Kotorin kaupunkiin bussilla Dubrovnikista. Matka kesti vajaat kolme tuntia, josta rajamuodollisuudet haukkasivat tunteroisen. Majapaikkamme Old Town Hostel sijaitsi 1200-luvulla rakennetussa vanhassa kivitalossa Kotorin vanhassakaupungissa, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Ensimmäisen yön nukuimme kahden hengen kylppärillisessä huoneessa, mutta seuraaviksi öiksi vaihdoimme halvempaan huoneeseen jaetulla kylppärillä. Mikä on sinänsä hassua, koska meidän ei tällaisella tavallisella parin viikon kesälomareissulla olisi mitenkään välttämätöntä sniiduilla, ja tähän asti oma kylppäri on ollut meille majapaikan valinnassa lähes ehdoton vaatimus, mutta jotenkin majoituksesta maksaminen on vain alkanut tuntua turhalta. Siellä huoneessa ja kylppärissä kun tulee lopulta vietettyä niin vähän aikaa. Ja onko se sitten seikkailunhalua vai sopeutumiskykyä, mitä ikä on tuonut muassaan, mutta jostain syystä hostellielämä on alkanut viehättää.

Old Town Hostel

Vanhankaupungin kapeat kujat hostellin ikkunasta katsottuna.

Mutta se siitä hostellisivujuonteesta.

Olimme varanneet Montenegroon kolme päivää ajatuksena pitää Kotoria tukikohtana ja tutustua sieltä käsin lähialueiden kohteisiin. Sää kuitenkin päätti toisin. Epävakaisella säällä ei ollut mitään mieltä retkeillä pää kolmantena jalkana, joten vietimme pari päivää Kotorin vanhassakaupungissa ja sen ympäristössä hengaillen ja retkeilimme vain yhtenä päivänä.

Ensivaikutelma Kotorista oli vähän ankea. Istahdimme yhdelle vanhankaupungin keskeisimmistä aukioista virvokkeille ja katsoimme ympärillämme vallitsevaa ihmisvilinää epäuskoisina. Oltiin edellisiltana kauhisteltu Dubrovnikin vanhankaupungin helvetillistä turistimäärää ja nyt tuntui totta puhuen siltä, että oltiin päädytty vastaavaan turistirysään. Ravintoloita joiden sisäänheittäjät mainostivat tarjoushintaista meriruokaa ja identtistä turistitilpehööriä myyviä pikkuliikkeitä yksi toisensa perään. Ei juuri muuta.

Ai että on hauska vitsi, hah-hah! Tällaista rojua myytiin kaikissa vanhankaupungin turistirihkamaliikkeissä.

Ensivaikutelmat voivat onneksi kääntyä päälaelleen ja niin kävi tässäkin tapauksessa, kun hakeuduimme kauemmas keskusaukiosta. Edullinen paikallinen chardonnay ja maukas Nikšićko-olut kevensivät tunnelmaa, ja myöhäiselle lounaalle onnistuimme kuin sattuman kaupalla valitsemaan turistiravintoloiden yltäkylläisyydestä paikan, jonka simpukat valkoviinissä ja neljän juuston pasta olivat varsin maistuvia edulliseen hintaansa nähden. Myöhemmin illalla aivan hostellimme kulmalta löytyi viihtyisä halpaa olutta myyvä kulmabaari, ja sen vierestä yöpalaa tarjoava leipomo, jonka uppopaistetut pancerotet ja riisipallerot olivat suussasulavan maukkaita. Aloimme viihtyä.

Kylänraitti Kotorin vanhassakaupungissa.

Vanhankaupungin kujilta löytyi hauskoja taideteoksia.

Kansankuppila, josta löytyi reissun halvin kalja.

Jalkapallon MM-finaalia jännittämässä siinä samaisessa kansankuppilassa.

Seuraavana aamuna Arna heräsi karheaan kurkkuun ja tukkoiseen nenään. Syytimme ilmastointia. Aamulla kävimme käppäilemässä lauantaitorilla ja satamassa luksusjahteja ihailemassa. Kelit eivät edelleenkään hellineet, mutta kun iltapäivällä sade tuntui vähän hellittävän, päätimme lähteä kapuamaan 1350 askelmaa St. Johnin linnoitukseen, jonne pääsee suoraan vanhankaupungin ytimestä.

Opaskirjassa ja netissä varoitellaan, että reitti sopii vain energisille ja hyväkuntoisille, mutta meidän mielestä suoritus ei ollut kovinkaan vaativa. Meidät tosin yllätti kesken kaiken kaatosade, jota jäimme pitelemään puun alle. Vettä tuli paljon ja pitkään, ja kiviportaat muuttuvat sateella todella liukkaiksi, joten harkitsimme jo luovuttamista. Jollain ihme sisulla tai millä lie päätimme sitten kuitenkin odotella sateen laantumista ja jatkaa loppuun asti. Onneksi, sillä sää selkeni silmänräpäyksessä, ja ylhäältä linnoituksesta avautuivat todella upeat näkymät yli Kotorinlahden.

Illemmalla nautimme aperitiiviviinit viihtyisässä Old Wineryssä (suositus!) ja illallisen Tripadvisorista löytämässämme, satamassa sijaitsevassa edullisessa Galerijassa (suositus!), jonka pihvit hipovat täydellisyyttä! Pihvin paistoaste oli pyytämättä täydellinen eli raaka, joten jos tykkäät kypsemmästä, muista mainita siitä tarjoilijalle. Myös paistettu mustekala oli herkullista.

Eväshetki appelsiinipuiden katveessa.

Torilta sai rasiallisen pulleita ja mehukkaita karhunvatukoita kolmella eurolla.

Pätkä vanhankaupungin muuria.

Sadetta pitelemässä matkalla St. Johnin linnoitukseen.

Ylhäältä linnoituksesta avautui upeat maisemat ja aurinkokin alkoi sopivasti paistaa.

Ihmisen pienuus, luonnon mahtavuus.

Alla avautuu Kotorin vanhakaupunki ja taustalla välkehtii Kotorinlahti.

Hyvin ansaittu Arhonton rosé Old Wineryssa

Seuraava päivä valkeni edellistäkin synkempänä ja sateisempana, ja Arnan flunssa oli entistä pahempi (ja kesti lopulta sen reilun viikon, mitä flunssat nyt yleensä kestävät). Sitkeinä sisseinä starttasimme kuitenkin retkelle, jonka olimme buukanneet hostellin kautta edellisenä päivänä.

Olimme varanneet retken ensisijaisesti Lovćenin kansallispuiston takia, jossa halusimme ehdottomasti käydä, mutta jonne matkustaminen itsenäisesti ilman omaa autoa on käytännössä mahdotonta. Tai no ei mahdotonta – taksilla pääsee kyllä – mutta kallista. Tämä osuus retkestä oli lopulta kuitenkin kaikkein epäantoisin, sillä vettä tuli kuin aisaa, emmekä pystyneet nauttimaan maisemista tahi muustakaan, vaan istua kökötimme vain autossa ja yritimme tihrustaa märän ja huuruisen ikkunan läpi, josko erottaisimme edes jotain maisemantynkää. Kansallispuistossa olisi ollut tyrkyllä pienimuotoinen kapuamistehtäväkin, eli muutama sata askelmaa montenegrolaisen merkkihenkilön, 1800-luvulla eläneen filosofin ja runoilijan Petar II Petrović-Njegošin mausoleumille, mutta tämän me jätimme suosiolla väliin, sillä vesisateen lisäksi oli myös ihan hemmetin kylmä, eikä meillä ollut varusteina sortseja ja t-paitoja kummempaa.

Kansallispuiston lisäksi pistäydyimme matkan varrella jossain luostarissa (valitettavasti tämän nimi on nyt päässyt tipahtamaan muistista, emme nimittäin niin perusta luostareista ja kirkoista sun muista), vierailimme Montenegron vanhassa pääkaupungissa Cetinjessä, jossa kävimme lounaan jälkeen ihmettelemässä jälleen yhtä luostaria ja kirkkoa, sekä pysähdyimme kotimatkalla Budvassa, joka on suosittu lomakohde ja meidän noin puolen tunnin kokemuksen perusteella melkoinen turistirysä, ainakin tähän aikaan vuodesta. Ylhäältä vuorenrinteeltä näimme luksussaaren ja -resortin Sveti Stefanin sekä hotellin, jossa Casino Royal -leffan kohtauksia on kuvattu. Iltapäivällä ei enää satanut ja aurinkokin hieman pilkahteli, joten oli ihan mukava käppäillä tuoreissa maisemissa ja kuunnella oppaamme jutustelua maastaan, edesmenneestä Jugoslaviasta ja 90-luvun tapahtumista montenegrolaisten näkökulmasta.

Kalamies Budvan vanhassakaupungissa

Mummo ihmettelemässä Budvan turistivirtaa

Retkiohjelmassa oli siis vaikka mitä, mutta anti jäi lopulta aika vaisuksi melkein koko päivän kestäneestä kaatosateesta johtuen. Oli silti kiva nähdä Montenegroa vähän laajemminkin kuin vain yhden pikkukaupungin verran, mutta kyllähän se auringonpaiste tai edes poutasää olisi ollut ihan kiva.

Retkipäivän jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa eli maata. Hyppäsimme aamulla hostellin minibussin kyytiin ja saavuimme muutamaa tuntia myöhemmin Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan. To be continued…

Hintaesimerkkejä:

• bussi Dubrovnikista Kotoriin n. 20 euroa, matkalaukusta reilun euron lisämaksu
• Old Town Hostel, kahden hengen huone omalla kylppärillä 65 euroa, jaetulla kylppärillä 50 euroa
• lasillinen (hyvää) viiniä viinibaarissa 6–7 euroa, pikkupullollinen (20 cl) perusviiniä eli ns. talonviiniä 3–4 euroa
• oluttuopponen turistiravintolassa kolmisen euroa, kansankuppilassa 1,20 euroa
• hostellin kautta buukattu koko päivän retki 35 eur/hlö
• minibussikuljetus Kotorista Mostariin 30 eur/hlö

Kannattaa tsekata myös meidän muut Balkan-jutut:

• Sarajevo – julmaa sotahistoriaa ja keskieurooppalaista kahvilakulttuuria
• Mostar – historian havinaa, lihapötkylöitä ja uimahyppyjä
• Turistimassojen keskellä Splitissä
• Turistimassojen keskellä Dubrovnikissa
• Marco Polon jalanjäljissä Korculan saarella
• Balkan lautasella
• Balkanin huurteiset mallasjuomat
• Miksi Balkanille kannattaa matkustaa