Liput saatu: Musiikkiteatteri Kapsäkki
Jules Vernen klassikkoromaaniin perustuva koko perheen seikkailumusikaali sai uusintaensi-iltansa Musiikkiteatteri Kapsäkissä viime viikolla. Näytöksiä on 15.3. saakka vain muutama, joten kannattaa suunnata kipin kapin lippuostoksille! Tämä esitys sopii kaiken ikäisille.
Kävimme itse katsomassa näytelmän 7-vuotiaan Friidun ja kohta 12-vuotiaan Pikku Ystäväisen kanssa. Pikku Ystäväinen on itsekin harrastanut musiikkiteatteria Kapsäkissä ja olemme viimeksi käyneet katsomassa hänen esitystään kyseisessä teatterissa. Pikku Ystäväiselle tämä oli myös pienoinen nostalgiatrippi ja hän totesikin esityksen alussa, että on outoa, kun ei ole itse lavalla.
Kapsäkin näyttämö on pieni, mikä mahdollistaa intiimin ja intensiivisen teatterielämyksen. Maailman ympäri 80 päivässä -esityksessä lavastus on niukka ja näyttelijöitäkin vain viisi, joten esitys nojaa vahvasti dialogin, ilmaisun, kehollisuuden ja musiikin varaan.
Ja voi pojat, mitä näyttelijäsuorituksia saimmekaan nähdä! Jussi Nikkilä oli ilmiömäinen monissa rooleissaan ja hänen tilannekoominen sanailunsa sai vedet valumaan silmistä – hyvällä siis! Nikkilä vastaa myös teoksen ohjauksesta, dramatisoinnista ja sanoituksista.
Paavo Kerosuo, joka minulle tanssia harrastavana ysärinuorena on tutuin Hype-musikaalista, on myös mainio jäyhän englantilaisen herrasmiehen Phileas Foggin roolissa. Kerosuo myös vakuuttaa monipuolisena muusikkona mestaroidessaan samanaikaisesti bassorumpua, bongoja, helistimiä, tamburiineja, rytmimunia ja ties mitä marakasseja. Musiikki-iloittelussa ja instrumenteissa ei muutenkaan ole säästelty: esityksen aikana soitetaan niin kitaraa ja viulua kuin syntikkaa ja huuliharppuakin. Ja monia muita pelejä ja vehkeitä, kuten tuonnempana kerromme.
Passepartout’n roolissa nähdään intensiivinen Antti Korhonen, salapoliisi Fixin roolissa komeaääninen Anu Hostikka ja rouva Aoudan roolissa ilmeikäs Veera Railio. Etenkin Railio, Hostikka ja Nikkilä nähdään myös lukuisissa muissa rooleissa, kun he tekopartoja ja päähineitä vauhdikkaasti vaihtamalla muuntautuvat milloin miksikin maailman turuilla ja toreilla kohdatuksi hahmoksi.
Näyttelijöiden keskinäinen leikkisä kemia ja fyysinen lavasekoilu on mukaansatempaavaa ja viihdyttävää. Ainoastaan yksi liian pitkäksi venähtänyt pierukohtaus meni meidän joukkueella vähän yli, mutta katsomosta kuuluvan kikattelun perusteella sekin nauratti erityisesti pikkuväkeä. Monessa kohtaa dialogi tuntui harhautuvan käsikirjoituksesta, mikä toi tarinaan erittäin onnistunutta tilannekomiikan tuntua. Tiedä sitten, oliko kyse improvisaatiosta vai pitäydyttiinkö kässärissä, mutta se on sitä teatterin taikaa.
Meidän joukkueelta Maailman ympäri 80 päivässä sai pelkkiä kehuja! ”Tosi hyvä” ja ”hauska”, sanoivat lapset, ja me aikuiset sanomme, että hulvaton ja vauhdikas koko perheen musiikintäyteinen seikkailutarina, joka viihdyttää ja naurattaa koko kaksituntisen. Välillä nauratti oikein kovastikin, siis silleen itkunauruhysterian partaalla, mitä ei usein teatterissa tapahdu.
Menkää katsomaan teatteria, ihmiset!



Eipä ole tainnut koskaan tullut käytyä katsomaan mitään musiikkitearia. Tämä voisi olla hyvä paikka aloittaa, tykkään teoksesta valtavasti.