Täysin uusi maa, täysin uusi maanosa. Australiassa ja Havaijilla oli ollut sen verran hektistä, että emme olleet ehtineet tutustua uuteen matkakohteeseemme etukäteen laisinkaan, joten laskeuduimme Meksikon kamaralle täysin pihalla kaikesta. Tiesimme Mexico Cityn ja että se on yksi maailman suurimpia kaupunkeja, mutta muuta emme kaupungista tienneet, esimerkiksi missä siellä kannattaisi majoittua, miten siellä olisi järkevintä liikkuva tai mitä siellä voisi tehdä. Myönnettäköön, että maan rahayksikköäkin piti vähän pinnistellä…
Lentokentällä marssimme majoitusta välittävän yrityksen myyntipisteelle, ja päädyimme erinomaisen espanjan kielen taitomme ansiosta erittäin hyvällä sijainnilla ja halvalla hinnalla siunattuun Hotelli Principaliin. Kiittelimme itseämme ja toisimme loistavasti hoidetusta tilanteesta.
Hotelli sijaitsi todellakin paraatipaikalla, Bolivar-kadulla lähellä zocaloa eli keskusaukiota, sille johtavaa pääkatua Avenida 5 de Mayoa ja merkittävimpiä nähtävyyksiä.
Hotellin sisäosa muodostui suurehkosta katetusta sisäpihantapaisesta, jonka seinustoilla huoneet sijaitsivat useammassa kerroksessa. Tila oli siis varsin avoin ja näin ollen kaikuva. Hallin kolkkoutta oli yritetty pehmentää kasvein, mutta puskista huolimatta se toi väkisinkin mieleen vankilan selleineen.
Sellimme, anteeksi huoneemme, oli pieni ja konstailematon. Ikkunattoman kopperon täytti kovalla patjalla varustettu minikokoinen sänky. Huoneen perällä piilotteli pikkuruinen kylppäri, jonka suihkusta tuli vettä hyvällä paineella mutta sillä lailla laajalle sirottaen. Viemäri haisi. Mutta olipahan ainakin halpa!
Asetuimme häiriötekijöistä huolimatta aloillemme ja teimme olomme kotoisaksi. Viemärin hajuunkin tottui yllättävän nopeasti. Päivä oli ollut pitkä, joten pikaisen iltapalan jälkeen asetuimme yöpuulle.
Silmät olivat painua väkisinkin kiinni, mutta huoneen äänieristys osoittautui kehnoksi. Kuuntelimme kun joku käveli käytävällä ja löi oven kiinni. Kaiku jäi halliin kummittelemaan. Mutta viimein hiljaisuus laskeutui. Saisipa jo nukuttua rauhassa, ajattelimme.
Tovin kuluttua meidät veti unen ja valveen rajamailta tähän maailmaan hallista kaikuva korkokenkien kopse. Naisen heleä kikatus ja miehen maltillisempi naurahdus seurasivat. Askeleet lähestyivät ja päätyivät naapuriimme. Hetken avainta aseteltiin lukkoon, ja pian ovi paukahti kiinni parivaljakon perässä.
Kauan ei esileikkejä harrastettu, vaan pian naapurissa oli täysi lemmenleikkien tohina päällä. Kauan ei tohinaakaan kyllä kestänyt – onneksi.
Kun himon huudot oli karjuttu ja tarpeet tyydytetty, ovi avautui toistamiseen ja miehen tasainen askellus loittoni. Korkokengät jäivät huoneeseen vielä hetkeksi. Pian nekin lähtivät liikkeelle ja äskeinen kuunnelma toistui ilmeisesti ainakin osin eri näyttelijöin.
Saimme kuunnella uusinnan vielä seuraavanakin iltana.
Tällä kertaa olimme tosin osanneet varautua korvatulpin – on tärkeää muistaa ehkäisy.
Lue lisää Tarinoita maailmalta
Ei hitsi!! Tää teidän joulukalenteri on huikee! Kirjoitatte niin hienosti 😀 Onpahan tääkin taas ollut kokemus..
Kiitos Mira ihan älyttömän kivasta palautteesta! Auttaa kummasti jatkamaan tämän rutistuksen loppuun :).
hmmm… mulla on äänekäs ja ilmeisen lemmekäs pariskunta naapurina, joiden rakkaudenesityksiä saan todistaa harva se yö 🙂
Eeeh, hauska juttu!!! Unohtumaton klassikko: ”Viemärinhajuunkin tottui yllättävän nopeasti.” Teidän joulukalenteri koukuttaa, kiitos. ^_^
No huh, olisipa voinut olla ilot itsellä kaukana, jos päivän matkustamisen jälkeen pääsee vielä toistuvaa näytelmää kuuntelemaan. Mutta näistä jutuistahan usein ne hauskimmat matkamuistot tulee, sellaisista jotka ei sillä hetkellä ehkä tuntuneet niin hauskoilta. 🙂
No joo, tääkin tarina naurattaa kyllä enemmän jälkikäteen kuin silloin paikan päällä 😀
Ihana postaus! Niin hauska!!:D hymyissä suin luin koko postauksen! Ja oli heti pakko lukea muitakin postauksia.:) Toi on maailman inhottavin, ku oot väsynyt ja vihdoin pääset sänkyyn ja sit heräät jatkuvasti muitten ääniin ja varsinkin tommosiin ääniin ois ärsyttäcä herätä:D
Kiitos Noora kivasta palautteesta! 🙂
Juu ei ollut ihan toivottu päätös pitkälle päivälle tämä. Jälkeenpäin on toki helppo nauraa 😀
Hahaha mitä settiä taas! 😀 Mutta ei toi kyllä näytä yhtään miltään selliosastolta mun silmään… Oikein viehättävältä ennemmin! Ja hei: kaikkeen tottuu, myös viemärinhajuun. Testattu.
Kyllä näin on, kaikkeen tottuu. 😀