Uusi aamu paratiisissa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, meri kimaltelee heti ovemme ulkopuolella, aallot lyövät laiskasti rantaan. Tänään tiedossa olisi joutenoloa, lueskelua, makoilua ja korkeintaan uimista. Ensin olisi kuitenkin aamiaisen aika.
Arna on vielä aamutoimissaan kun Arto päättää mennä ihailemaan paratiisimaisemaa rivitalomme terassilta.
Ah, meren suolainen tuoksu, auringon pehmeästi kutittava lämpö… mikä upea aamuhetki! Arto sulkee hetkeksi silmänsä ja hengittää keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa. Kylläpä elämä on ihanaa! Arto hyräilee hiljaa itsekseen: ”Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin…”
Arto kääntyy hitaasti mennäkseen takaisin huoneeseen ja huomaa syrjäsilmällä viereisen huoneen oven olevan sepposen selällään. Selällään on myös naapurin rouva. Sängyllä makaavan leidin jalat kurkottavat kohti kattoa ja naapurin herran valkea karvainen takamus pomppii niiden välissä tasaisesti kuin tennispallo pöydällä.
”…siihen mä jään.”
Katse nauliintuu vain hetkeksi, joka kuitenkin tuntuu ikuisuudelta. Kestää tovin ennen kuin verkkokalvolle piirtynyt visuaalinen ärsyke laittaa liikkeelle signaalin, joka kulkee näköhermoja pitkin aivoihin, jossa pienillä harmailla aivosoluilla tuntuu vievän tovin sulatella saamaansa informaatiota. Lopulta havainto on hyväksyttävä todeksi: Naapurissa naiskennellaan!
Äkkiä sisään ja ovi kiinni. Arto purskahtaa nauruun ja kertoo havainnostaan. Herran jestas, kypsät ihmiset ja tuolla lailla ovi sepposen selällään! No, ei se himo kysy aikaa tai paikkaa…
Hetkeen emme tohdi lähteä liikkeelle. Pian nälkä kuitenkin ajaa meidät ulos huoneestamme, ja lähtiessämme huomaamme naapurin oven olevan jälleen kiinni.
Törmäämme rakkauden vellovassa meressä pulikoineeseen pariin aamiaisella. Hymyilemme ja toivottelemme hyvät huomenet.
Tällainen paratiisimaisema avautui kämppämme terassilta. Naapurin kulkuset on rajattu pois kuvasta.
Lue lisää Tiomanista
Iik, vessanpöntössäni on hämähäkki!
Voi apua! Meillä on yksi vastaava kokemus Malesiasta, kun majoituttiin aika kämäsessä majatalossa jossa huoneiden seinät olivat paperia eivätkä yltäneet edes kattoon asti. Aamuyöllä herättiin molemmat naapurihuoneesta kuuluvaan kovaääniseen lätinään ja ähinään enkä usko, että sen pariskunnan kiihkon saattelemat kommentit toistensa varustelusta unohtuvat ikinä.. 😀 😀 Pariskunnan tullessa vastaan seuraavana päivänä oli aika vaikeaa pitää naamataulu peruslukemilla 😀
Haha! Vielä kun olisitte tervehtineet naapuripariskuntaa jotenkin kaikkitietävästi ;). Näihin tällaisiin tapauksiin törmää itse asiassa varsin usein just nimenomaan noissa edullisemmissa majapaikoissa. Johtuu varmaan heikommasta äänieristyksestä, tai sit budjettimatkaajat harrastaa enemmän seksiä :D.
Repesin xD! Tuo oli niin hyvin kirjoitettu, ja osasin kuvitella Arton tuohon tilanteeseen ihan täysin :P. Kuten valitettavasti myös sen pariskunnan…
Joo se pomppiva hanuri kaikkine varusteineen ei kyllä poistu ihan helposti Artonkaan päästä :D. Kiva kuulla että juttu viihdytti!