Tiedäthän Aliaksen? Sen seurapelin, jossa tiettyä sanaa yritetään selittää omalle joukkueelle pelkin elein, ilman sanallisia vihjeitä? Noh, Arto joutui tosielämän Aliakseen Vietnamisssa lääkärillä käydessään.
Selitettävät sanat olivat purema, perse, kutittaa.
Artoa vaivaamat puremat oli todennäköisesti hankittu jo viikkoa paria aiemmin Thaimaassa, bungalowimme terassilla, jonka tyynyin vuorattu lekottelupenkki oli myös paikallisten kissojen ja koirien suosiossa. Ärsyttävästi kutiavat näppylät olivat nimittäin juuri siinä paidanhelman ja vyötärön välisellä alueella, joka jää avonaiseksi huolettoman reissarin heittäytyessä rennosti hippityynyjen hellään syleilyyn lekottelemaan. Siellä värikkäiden kankaiden suojassa ne penteleen kirput, tyynypistiäiset tai mitkä lie verenhimoiset oliot olivat varmasti lymyilleet pahaa-aavistamattoman reissarin berberiä vaanien.
Nyt Arto seisoi siis hanoilaisen terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolla ja yritti kovasti esittää vaivaansa ja tapahtumien kulkua mahdollisimman kuvaavin elein. Lääkäri ei näet puhunut sanaakaan englantia, ja hänen vieressään istunut ja kääntäjänä toiminut hoitajakin tuntui osaavan vain yhden: Yes.
Toki Arto oli heti alkuun näyttänyt persuksissaan, tai oikeastaan alaselässään olevat paukamat, mutta kun pelkkä kutiava alue ei kertonut koko totuutta, piti koko tapahtumaketju yrittää esittää näyttelemällä.
Arto esitti välillä koiraa, välillä makaavaa ja purtua travelleria, välillä viheliäistä kirppua, samalla suurieleisesti ahteriaan – tai siis alaselkäänsä – kynsien. Yleisö seurasi tarkasti esityksen käänteitä ja nyansseja. Lääkäri katseli hiirenhiljaa, ehkä hieman alta kulmain. Hoitaja vieressä toisti innostuneesti ”Yes, yes, yes” Arton miimikoidessa perusteellisesti.
Esityksen jälkeen hoitohenkilökunta vetäytyi keskustelemaan aiheesta. Lopulta lääkäri ojensi Artolle reseptin ja esitti samalla pillerin nielemistä ja salvan levittämistä. Dropit saatiin mukaan terveyskeskuksen alakerrassa sijaitsevasta apteekista, jonka jälkeen kutinan karkoitus saattoi alkaa.
Matka jatkui pian Hanoista eteenpäin, mutta kutina seurasi mukana, joskin hieman lieventyneenä. Ja kyllähän vaivasta lopulta päästiin ihan kokonaan, joskin mysteeriksi jäi oliko parantuminen lopulta lääkkeiden vai kenties ajan parantavan vaikutuksen ansiota. No, ainakin lääkärireissusta jäi käteen hauska tarina.
Mitä opimme tästä? Ei kannata stressata vaikkei kieli taipuisikaan kuin natiivilla. Reippaalla mielellä, huumorilla ja kovalla yrityksellä pärjää aina.
Epäilemme, että puremat SAATTOIVAT tulla tuon bungalowin terassin penkin tyynystä, mutta emme tietenkään voi olla varmoja. Tavallisia hyttysenpuremia ne tuskin olivat, sillä paukamat olivat vain tietyllä alueella ja ne vaivasivat hirmuisen pitkään. Luteitakaan emme usko niiden olevan, sillä Arnalla ei ollut paukaman paukamaa, ja samassa sängyssä kuitenkin nukuttiin.
Lue lisää Tarinoita maailmalta
Petipunkkeja?
Me ei löydetty merkkejä petipunkeista (eli luteista?), joten epäillään että ne oli jotain muita häröläisiä.
Aika häijy juttu ja minusta tuntuu, ettei lääkäri ollut ikinä hoitanut kutiavaa persusta. Sellainen on varmaan Vietnamissa kansantauti, koska niitä tyynyjä on ihan varmasti sielläkin. Minä sain Perussa jonkinlaisen kokovartalokutinan, mikä johtuu siitä, ettei nahkani ollut tottunut kuumaan ja kosteaan. Tälle perkeleelle on nimikin, immersiojalka ja pitää varoa sitä kuin ruttoa, mutta minkäs teet muuta kuin hankkiudut pois. Voin myös todeta, että kaikki maailman hiivat tunsivat Perussa ollessaan päivänsä koittaneen.
Meistäkin näytti siltä, että kutiava persus oli lääkärille täysin uusi ilmiö. Ehkä paikalliset vain elävät kutiavien persustensa kanssa, eivätkä vaivaudu poikkeamaan moisen pikkuvaivan takia lääkäriin.
Luteita meinasin veikata, mutta niitä olisi varmasti ollut sitten molemmilla.. itse sain jonkun kutiavan täplikkään ihottuman nukuttuani mökissä Japanissa vaihtareiden kesäleirillä. Sudin kortisonia siihen jonkun aikaa, niin katosi onneksi.
Aina sitä tuolla Aasian suunnalla kyllä hirvittää, että minkälaisen koukkumadon saa vielä elimistöönsä nahkan alle kutiamaan. 🙂
Tutkittiin tosiaan sängyt ja petivaatteet ja kaikki, eikä niissä ollut merkkejä luteista. Eikä Arnalla tosiaan ollut mitään. Mitä lie paikallisia hiekkakärpäsiä, mutta tosi pitkäkestoisen ihottuman saivat aikaiseksi. Me ei olla onneksi onnistuttu saamaan mitään tämän kummempaa hyppykummaa mistään, vaikka aika paljon ollaan Aasiassa reissattu ja niissä snadisti konstailemattomammissa mökeissä yövytty.
Minä sain Vietnamissa kutiavia paukamia bikinialueelle. Syyksi epäilen hotellin pesulan kemikaaleja. Nimittäin olivat vaatteet pesulan jäljiltä niin parfymoituja että ne piti huuhdella. Minulla on aiempaa kokemusta ko kosketusekseemasta kotimaassa. Oireet helpottivat kun poistin altistavan tekijän.
Ha! Tämä on muuten erittäin potentiaalinen syyllinen! Kas kun ei tullut silloin mieleen. Eikä lekurillekaan, joskin siitä emme voi kielimuurin takia olla ihan varmoja :).