Saana Live now – dream later -blogista haastoi meidät (molemmat erikseen!) listaamaan reissu-unelmiamme. Haasteen on alun perin aloittanut Kohteena maailma -blogin Rami. Olemme listanneet unelmakohteemme toisen valinnoista tietämättä, joten lopputulos on itsellemmekin yllätys!
Tämän sarjan aikaisemmissa jaksoissa olemme kertoneet unelmiemme paikasta, tapahtumasta, kotimaankohteesta, kaupungista, maasta ja saaresta (joka muuten sattui olemaan molemmilla sama!) Tänään vuorossa on – pidä kiinni hevosistasi – EXTREME!
Extreme: Issikkavaellus & haisukellus
Arna: Issikkavaellus Islannissa
Jos extremellä tarkoitetaan jotain äärimmäistä vaaraa tai ääri-ilmiöitä, tai urheilusuorituksia joissa adrenaliini virtaa, en haaveile mistään sellaisesta. Valitsin siis tähän kohtaan poniretken! Ja taas seuraa paljastus: olin lapsena hevostyttö ja harrastin ratsastusta monen monta vuotta Leppävaaran ratsastuskoulun kesäleireillä.
Olen lukenut Salamatkustaja-blogia jo vuosia ja haaveillut Sadun opastamasta issikkavaelluksesta niin kauan kuin muistan. En keksi parempaa tapaa tutustua Islannin karunkauniiseen luontoon kuin lämpimän ja pörröisen islanninhevosen selässä töltäten. Tähän asti osallistumisen on estänyt ensin lapsettomuushoidoissa ramppaaminen, sitten raskaus ja sitten vauvasymbioosi, mutta nyt esteitä ei enää ole! Tuleva kesä on jo täyteen buukattu, mutta asetetaan täten tavoitteeksi #ponikesä2020!
Ja jotta saisin hommaan edes häivähdyksen extremeä, joten unelmoidaan sitten vaikka tästä matkasta, jossa ratsastetaan kymmeniä kilometrejä päivässä vapaan hevoslauman kanssa ja joka on suunnattu “erähenkisille ja kokeneille islanninhevosfaneille”. Todellisuudessa päädyn varmaankin jollekin aloitteleville tai keskitason ratsastajille suunnatulle matkalle, jossa yövytään maatilalla, pulikoidaan lämminvesialtaissa ja ratsastellaan hissukseen Islannin erämaassa maisemia ihaillen. Kuulostaa aivan fantastiselta, vai mitä?
Ja tiedetään, virallisesti ne ovat hevosia eikä poneja. Mutta poni on söpömpi sana. Ja onhan ne tosi pieniä. Pikku pikku pikku pörröponeja.
Kuva: Genevieve Perron-Migneron
Arto: Haisukellus
En ole mikään extreme-erkki, ja lapsen saamisen myötä itsesuojeluvaisto on entisestään voimistunut. Olisi perin noloa jos lapsi saisi varttua ilman parvekkeen kaiteella epäonnistuneesti ”lankuttamassa” ollutta isäänsä. Toisin sanoen, en unelmoi BASE-hypyistä Eiffel-tornista, pilvenpiirtäjien seinillä kiipeilyä ilman turvaköyttä tai K2-vuoren ”huiputtamisesta” lisähapetta – tai hapella sen enempää. Laskuvarjohyppy olisi joskus kyllä kiva kokea.
Villieläimiä kuitenkin ihailen suuresti ja erityisesti haita. Katselen kaikki telkusta tulevat haidokkarit innolla, pois lukien kököimmät tyyllin ”The Most Extreme Predators”.
Kerran ollaan onnistuttu snorklatessa törmäämään pariin pieneen riuttahaihin ja jo se oli upea kokemus. Valkohai on kuitenkin toteemieläimeni, joten sellaisen vonkaleen näkeminen luonnossa olisi mahtavaa, mielellään kuitenkin häkistä tai vaikka laivan kannelta kuin kuonotusten jorpakossa ilman ranteen paksuisia kaltereita turvana. Näiden retkien eettisyydestä en osaa sanoa mitään, se puoli pitäisi tietysti ensin tutkia. Häkkisukelluksia järjestetään ainakin Etelä-Afrikassa ja Meksikossa, joten taidanpa hieman ottaa asiasta selvää…
Kuva: Laura College
Lue myös:
Kymmenen reissu-unelmaa: Alaska & Wulingyuan
Kymmenen reissu-unelmaa: Rion sambakarnevaalit & Burning Man
Kymmenen reissu-unelmaa: Kevon kanjoni & Kuhmon karhusafari
Kymmenen reissu-unelmaa: Seattle & Tokio
Kymmenen reissu-unelmaa: Japani & Uusi-Seelanti
Kymmenen reissu-unelmaa: Tonga & Tonga
Häkkisukellus kiinnostaa meitäkin. Meillä ole Etelä-Afrikassa retki varattuna ja maksettunakin, mutta se valitettavasti peruuntui. Kuulemma sää ei ollut paras mahdollinen ja haihavaintoja ei viime päivinä ollut juuri ollut. Peruuntumisesta huolimatta asiasta jäi hyvä mieli, sillä joku toinen järjestäjä olisi voinut viedä turistit retkelle huonosta säästä ja epätodennäköisestä säästä huolimatta.
Mutta oman kokemuksemme vuoksi suosittelemme, että aikaa on varattuna ainakin muutaman ”varapäivän” verran, joka parantaa todennäköisyyttä retken toteutumiselle.
Meistä kahdesta Arna ei haaveile häkkisukelluksesta lainkaan (mutta yllytyshulluna ei jättäisi sitä kyllä väliinkään…), mutta enemmän huolettaa ko. aktiviteetin eettisyys. Hait käsittääksemme joudutaan houkuttelemaan häkille jollain keinolla, mikä ei ole luonnonmukaista. Mutta tästä meillä ei ole sen enempää tietoa.