Saana Live now – dream later -blogista haastoi meidät (molemmat erikseen!) listaamaan reissu-unelmiamme. Haasteen on alun perin aloittanut Kohteena maailma -blogin Rami. Olemme listanneet unelmakohteemme toisen valinnoista tietämättä, joten lopputulos on itsellemmekin yllätys!
Tämän sarjan aikaisemmissa jaksoissa olemme kertoneet unelmiemme paikasta, tapahtumasta, kotimaankohteesta ja kaupungista. Tänään on vuorossa maa.
Maa: Japani & Uusi-Seelanti
Arna: Japani
Kyllä tämä on Japani! Niin ehdottomasti kuin vain voi olla. Olen haaveillut Japanista niin kauan kuin muistan, enkä itse asiassa tajua ollenkaan, miksi me ei olla jo käyty siellä. Tai siis meillähän oli tässä taannoin (voi luoja, voiko siitäkin olla jo kolme vuotta!!!) hankittuna lentoliput Fukuokaan, jossa meidän oli tarkoitus lillua onseneissa ja syödä kolme kertaa päivässä ramenia ja piipahtaa muutaman päivän reissu Korean puolella Busanissa, mutta sitten Arton patellajänteestä kuului naps ja koko matka peruuntui.
Mutta kyllä sinne vielä joskus päästään! Toiveissa olisi mennä kirsikankukkien aikaan, tietty, ja viipyä vähintäänkin muutama viikko eri saarilla ristiin rastiin junaillen. Japanissa minua kiehtoo ennen kaikkea sen täysin ainutlaatuinen historia ja kulttuuri, monipuolinen luonto ja – tietenkin – ruoka. Ramen tulikin jo mainittua, mutta kolmen päivittäisen nuudelisoppa-annokseni lisäksi söisin myös niin paljon sushia, sashimia, sobanuudeleita, okonomiyakia, tempurahässäköitä, yakitori-vartaita, takoyaki-palleroita ja pallokalaa kuin napa vetää. Eiku pallokalan jättäisin sittenkin muille, ja ottaisin tilalle ne kaikki muut japanilaiset ruuat, joiden olemassaolosta en vielä edes tiedä.
Sen ajan, jolloin en olisi syömässä jotain, viettäisin seuraavien aktiviteettien parissa: köllöttelisin onsenissa eli japanilaisessa kylpylässä, kiitäisin luotijunan kyydissä, kävisin patikoimassa tulivuoren juurella, käyskentelisin neonvalojen loisteessa, eksyisin Tokion kaduilla ja kujilla, ihastelisin temppeleitä Kiotossa, ostelisin ruokakaupoista ja automaateista asioita joita en tunnista, siemailisin cocktailia Park Hyatt -hotellin New York Barissa, lurauttaisin laulun tai pari karaokekopissa, joisin (ja söisin) matcha-asioita, ostelisin paikallisia tekstiilejä ja keramiikkaa.
Hämmästelisin, ihastelisin, kuuntelisin, hengittäisin Japania.
Kuva: Masaaki Komori
Arto: Uusi-Seelanti
Tämä olisi voinut olla yhtä hyvin Japani, kuten edellisessä unelmakaupunkikohteitamme esittelevässä jutussa mainitsinkin. Tai Kuuba, johon olimme maailmanympärireissulla kovasti menossa, mutta joka lopulta päätettiin pudottaa reittisuunnitelmasta viime hetkillä eräänlaisen matkauupumuksen vuoksi. Sen samaisen uupumuksen, jonka tähden myös nyt valitsemani unelmakohde Uusi-Seelanti jätettiin odottamaan sopivampaa hetkeä.
Emme siis olleet väsyneitä itse matkailuun, päin vastoin. Alkuperäinen suunnitelma kuukauden reissusta Ausseissa vain venähti – hupsistakeikkaa – erittäin aktiiviseksi kolmen kuukauden seikkailuksi. Seikkailuksi, jonka aikana ehdittiin nähdä niin paljon kaikkea, että pelkäsimme ettei sen kaiken jälkeen mikään voisi nousta samalle tasolle –saati yli. Vieläkin menee pää pyörälle kaikesta nähdystä ja koetusta. Jo Australiaa edeltävät kuukaudet olivat elämysrikkainta aikaa siihen astisissa elämissämme, joten ähkyn vaara oli ilmeinen.
Niin huikaisevan kaunista kuin Uudessa-Seelannissa epäilemättä onkin, emme olisi saaneet siitä ehkä kaikkea irti. Niinpä pitkällisen ja vaikean harkinnan (ja sattuman) jälkeen päätettiin lopulta skipata Uusi-Seelanti ja suunnata Havaijille lataamaan akkuja. Sieltä olikin hyvä jatkaa uudella innolla kohti Meksikoa.
Kaipuu Uuteen-Seelantiin kuitenkin jäi.
Kuva: Samuel Ferrara
Olipa ihanan eläväisesti kuvaillut haaveet! 🙂 Toivottavasti molemmat reissut onnistuvat vielä joskus tulevaisuudessa.
Kiitos Iida kommentista! Eiköhän ne vielä toteudu :). Kun pistää toteutumaan :D.