Saatiin palautetta, että blogi saisi taas mielellään päivittyä. Tottahan se on, edellisestä päivityksestä alkaa olla jo pari viikkoa, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän juttuja jää rästiin (ideoita on vaikka kuinka!), joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!
Palataan siis ajassa taas hieman taaksepäin, noin kolmisen viikkoa sitten tekemäämme Fraser Islandin kaksipäiväiseen retkeen.
Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari (120 km x 24 km) ja yksi Australian suurimmista saarista. Saaren luonto on todella monimuotoista, sieltä löytyy niin sademetsää, suoalueita, hiekkadyynejä, mangrovea, eukalyptus-metsää, valkohiekkaisia järviä kuin paratiisirantaakin.Näin jälkiviisaana voisi todeta, että sääennuste olisi kannattanut tarkistaa ennen retken buukkaamista. Meidän retkelle sattui nimittäin aika haasteelliset sääolosuhteet; tuulta oli lähtöaamuna noin 40 metriä sekunnissa, sää oli pilvinen ja parin päivän aikana satelikin hieman. Kova tuuli osoittautui erityisesti varsin mielenkiintoiseksi, kun ottaa huomioon, että saari on pelkkää hiekkaa. Sanotaanko vaikka, että saatiin jo heti ekana päivänä varsin perusteellinen ihonkuorinta hiekkapuhallustyyliin. Kiiteltiin toki onneamme, ettei oltu kyseisenä päivänä lähdössä esim. valaisbongausretkelle, heh.
Huono sää vaikutti retken onnistumiseen lopulta yllättävänkin paljon, monissa paikoissa käyminen oli kaukana miellyttävästä, kun navakka tuuli piiskasi hiekkaa silmät ja suut täyteen, ja osa toisen päivän retkiohjelmasta jouduttiin peruuttamaan sääolosuhteista johtuen. Fraser Island on joka tapauksessa erittäin kaunis saari ja monipuolinen luontokohde, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla! Sääennusteen tsekkaamisen lisäksi suosittelemme valitsemaan retkijärjestäjän huolellisesti, ja kokeneiden 4WD-kuskien kannattaa tutustua saareen itsenäisesti.
Fraser Islandin tiet eivät ole ihan tasaisimmasta päästä.
Tien päällä
Jumissa.
Traktori rientää apuun ja matka voi taas jatkua!
Traktoria odotellessa oli aikaa luontokuvailla.
Kaunis McKenzie-järvi. Valkoinen hiekka on sitä samaa silica-hiekkaa, jota maailman kauneimmalla Whitehaven Beachillakin näimme.
Kirkasvetisessä järvessä oli miellyttävää käydä pulahtamassa, vaikka keli olikin viileä.
Vehreää sademetsää
Mystinen sademetsäkasvi
Toinen mystinen sademetsäkasvi
Tämä havumetsä näyttää siltä, että se voisi melkein olla Suomesta?
Metsäneläin kurkistaa piilostaan.
Pieni pläntti eukalyptus-metsää havumetsän keskellä
Eukalyptus-puiden rungot ovat osittain tai kokonaan valkoiset.
Moottori. Mitenköhän tämä tänne keskelle metsää joutui?
Ovelan näköinen kookaburrajengi väijyy meidän aamiaista.
Eli Creek
Uimassa hyisessä Eli Creekissä
Apina Eli Creekissä
Kirrar Sand Blowssa maisemat olivat kuin toiselta planeetalta.
Kiipeäminen dyynin huipulle upottavassa hiekassa oli raskasta, alastulo kävi paljon näppärämmin.
Kukin omalla tyylillään
Maheno-laivanhylky nököttää 75 Mile Beachilla.
Maheno joutui syklonin uhriksi vuonna 1935, ajautui Fraser Islandin rannikolle ja on siitä lähtien köllötellyt 75 Mile Beachilla.
Pinnacles Coloured Sands ja turistikuva
Sää yltyi toisena päivänä iltaa kohti pahemmaksi ja pahemmaksi. ”Älkää herrantähen menkö”, kehottivat vastaantulijat. Meidän oli kuitenkin pakko uhmata hurjaa säätä, muuten jäisimme jumiin saarelle ehkä ikiajoiksi (tai siis ainakin iltaan asti). Tiukoille menu mutta selvittiin!
Me majoituttiin Kingfisher Bay Resortin halvimmissa mökeissä, ja Arnan yllätys oli suuri, kun oltiin astumassa sisään päärakennuksen aulaan. Olen ollut täällä ennenkin! Muistoja vuodelta 1994 tulvi mieleen: tuossa seurusteltiin ihmisten kanssa ja siemailtiin koktaileja, tuolla keskusteltiin Alpon brasilialaisen kollegan kanssa jalkapallosta, tuossa ravintolassa syötiin illallista, tuolta pääsee uima-altaille, tuolla takana on meidän silloinen huone… Oli yllättävää, miten tutulta paikka tuntui, ihan kuin olisin ollut täällä ihan vasta hiljattain!
Kingfisher Bay Resort
Retkijärjestäjän valinnasta muutama sana
