Norsu oli sokea. Sen omistaja oli vihastuksissaan puhkonut sen silmät, kun poikasensa menetystä surrut eläin ei ollut pystynyt jatkamaan raskasta työtään. Toisen norsun jalka oli vioittunut sen jouduttua työskentelemään surkeissa olosuhteissa ja pudottua jyrkkää rinnettä ryminällä alas. Kolmannen selkä oli notkollaan vuosikausia jatkuneen turistien kanniskelun seurauksena.
Jokaisella puiston eläimellä on traaginen tarina. Ja valitettavasti näitä tarinoita on koko Thaimaa pullollaan. Olemme itsekin törmänneet norsuun esimerkiksi Bangkokissa, Patpongin vilkkaalla baarikadulla. Paikassa, johon viaton luontokappale ei todellakaan kuulu. Pieni norsunpoikanen oli lohduton näky keskellä humalaista lauantai-iltaa, mutta niin vain turistit poseerasivat sen kanssa ja kannattivat rahapusseillaan tällaista toimintaa.
Toisaalta mitäpä tässä jeesustelemaan, me olemme ikävä kyllä myös ratsastaneet norsulla, Thaimaassapa hyvinkin, silloin vuosia vuosia sitten kun emme vielä paremmin tienneet. Enää emme tätä virhettä tee, ja toivomme, että tämän pienen blogimme kautta voimme toimia esimerkkinä ja jakaa tietoutta vastuullisesta matkailusta.
Sillä tällaisista edellä mainituista tilanteista, baarikatujen vilskeestä, julmasta orjatyöstä ja rahanahneista norsuratsastuspaikoista, eläimet täytyy pelastaa. Ja tällä asialla on Elephant Nature Park Chiang Maissa.
Chiang Mai on tätä nykyä kuuluisa luonnonpuistoista, joihin näitä kovia kokeneita norsuja on tuotu turvaan. Paikalliset bisnesnenät ovat selvästi haistaneet, että länsimaiset turistit haluavat toimia vastuullisesti ja auttaa elämiä. Meillekin elefanttien turvakoti oli jo etukäteen tärkein kohteemme Pohjois-Thaimaan rundillamme, sillä halusimme paitsi nähdä nähdä näitä komeita otuksia, myös auttaa kitkemään haitallista eläinturismia.
Mutta vaikka näitä norsuille perustettuja luonnonpuistoja on Chiang Main ympäristö pullollaan, valitettavasti vain murto-osa niistä on pyyteettömästi eläinten asialla. Paikalliset turisti-infot, matkatoimistot, baarit ja majapaikat ovat hyllyt väärällään norsujen turvapaikkojen ja vanhainkotien esitteitä, mutta paikkojen vastuullisuudesta on vaikea sanoa mitään ilman huolellista taustatutkimusta.
Meidänkin majapaikkamme emäntä ihmetteli moneen otteeseen miksi halusimme mennä juuri Elephant Nature Parkiin, vaikka se on kalliimpi ja kauempana kuin toinen paikka, jota hän yritti meille kaupitella. Siellä olisi kuulemma päässyt kaiken lisäksi ratsastamaan norsulla, perusteli emäntämme, eikä ymmärtänyt lainkaan, että se juuri on osa ongelmaa.
Miten siis valita minne mennä?
Ainakin on syytä rajata heti pois palveluntarjoajat, joiden ohjelmassa on norsuratsastusta. Tämä pudottaa listasta suurimman osan. (Kokeilkaa vaikka googlata suosituimmat aktiviteetit Chiang Maissa.) Monet ”turvapaikat” nimittäin tarjoavat ratsastusta, vaikka valtaosa norsuista on kykenemättömiä elämään normaalisti juuri ratsastuksen takia. Suuresta koostaan huolimatta norsun fysiikka ei nimittäin kestä ihmisten kanniskelua, vaan niiden selkä vammautuu herkästi. Myös kaikenlainen muu viihde-esiintyminen, kuten temppujen esittäminen tai norsujen maalaaminen, on vältettävää.
Me tutkimme etukäteen huolellisesti eri vaihtoehtoja ja uskallamme selvitystyön ja vierailumme perusteella suositella Elephant Nature Parkia.
Samaan on päätynyt mm. The Guardian, jonka kattava artikkeli norsujen turvakodeista Aasiassa kannattaa lukea.
Elephant Nature Park sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista suuressa laaksossa, jossa norsuille on pyritty tarjoamaan mahdollisimman luonnonmukaiset elinolosuhteet leppoisten eläkepäivien viettoon. Jokaisella norsulla on nimetty kaitsija, joka vastaa oman hoidokkinsa hyvinvoinnista. Elephant Nature Parkissa ei ratsasteta norsuilla, vaan tärkein aktiviteetti on vain ihailla niitä – ja siinähän sitä jo onkin!
Me teimme Elephant Nature Parkiin vain lyhyen päivävisiitin, mutta puistossa on mahdollista viettää pitempiäkin aikoja. Lue esimerkiksi Rimman kokemus viikon vapaaehtoistyöstä Elephant Nature Parkissa ja Veera Biancan kokemus yön yli -vierailusta.
Päiväretkelläkin ehtii saada hyvän käsityksen keskuksen toiminnasta. Käyskentelimme ryhmässä laajalla aukealla, jossa norsujen lisäksi eleli myös puhveleita, koiria ja kissoja. Kierroksella meille selitettiin turvakodin toimintaa, esiteltiin norsuyksilöitä ja kerrottiin niiden elämäntarinoita. Tarinat olivat järjestäen surullista kuultavaa, kuten artikkelin alussa kävi ilmi.
Meidän vierailullamme norsut näyttivät hyväkuntoisilta, mitä nyt edellisessä elämässä saadut vammat painoivat monien olemuksessa. Oli sydäntä särkevää nähdä, miten ihminen voi tuhota kauniin luontokappaleen. Mutta vaikka tarinat olivat traagisia, päällimmäisinä tunteina päivän aikana olivat ilo ja toivo. Esimerkiksi pallolla leikkivää norsunpaikasta ja raihnaisen norsuvanhuksen kiintymystä hoitajaansa oli ilo katsella.
Ehkä me ihmiset vielä joskus opimme!
Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettemme voi tietää tai väittää, etteikö tämänkin paikan toiminnassa olisi vieläkin parannettavaa. Ainakin me pohdimme, onko norsujen ruokkiminen tai niiden houkutteleminen hedelmien avulla kylpemään tarpeellisia aktiviteetteja? Tai miksi meille turisteille on niin tärkeää päästä silittämään norsuja tai poseeraamaan niiden kanssa valokuvissa? Eihän sekään ole norsuille lajityypillistä toimintaa. Ja pakostakin tulimme miettineeksi, että kuinkakohan stressaantuneita norsut mahtavat olla, kun niiden ”kotona” vierailee päivittäin satoja turisteja.
Mutta ymmärrämme kyllä, että jollain tällainen turvakotitoiminta on rahoitettava, ja pääsylipputulot ovat tällaiselle suojelutyölle ensiarvoisen tärkeitä. Maksaisimmeko mekään pääsylippua, jos saisimme sitä vastaan katsella norsuja etäisyyden päästä, vaikkapa aidan takaa tai näköalatornista? Ehkä. Vaikea sanoa.
Jos haluat nähdä norsuja lähietäisyydeltä ja kantaa kortesi kekoon niiden onnellisten eläkepäivien turvaamiseksi, Elephant Nature Park on meidän kokemuksemme mukaan paras vaihtoehto Chiang Maissa.
Mekin kävimme vastaavassa paikassa Phuketissa. Oli mukava nähdä lähietäisyydeltä norsuja, syöttää niitä ja uida niiden kanssa.
Ainut mitä mietin niin mikä on näiden suojelupaikkojen todellinen onnistuminen. Ku tämähän perustuu siihen että suojelupaikka ostaa kovalla hinnalla norsun ratsastuspaikasta. Ja niinkö mainitsit niin jokaisella norsulla tuolla on joku paha vika, eli onko nyt niin että nämä eläimet ei enään sovellu alkuperiseen hommaan ja siksi ne myydään hyvään hintaan suojelupaikkaan. Ja tilalle otetaan uusi uljas terve eläin joka jatkaa hommassa. Mää vähän veikkaan ettei mikään kaltoinkohtelupaikka myy sittä ykköspyssyään suojelupaikkaan joka on just oppinu talontavoille. Veikkaan kyllä että ne suojeluun menevät on juuri sellaisia jotka ei enään kykene niille tarkoitettuun bisnekseen. Eli onko summa summa rum rahoitetaanko suojelupaikoilla uusien eläinten koulutusta ratsastukseen?
Hei Mika ja kiitos kommentista myös täällä blogin puolella. Tämä on erittäin hyvä kysymys. Meidän mielestä on syytä suhtautua varauksellisesti kaikkiin turistikohteisiin, joiden nimissä käytetään sanoja kuten ”sanctuary” tai ”eco”, sillä usein taustalla on kuitenkin muita vaikuttimia kuin hyvän tekeminen. Yritysten taustoja kannattaa pyrkiä selvittämään, eikä vain sokeasti uskoa siihen mitä yritys itse itsestään kertoo.
Onko sinulla muuten joku lähde tuohon, että suojelupaikat ostaisivat norsut kovalla rahalla ratsastuspaikasta?
https://relay.nationalgeographic.com/proxy/distribution/public/amp/animals/2019/08/gluay-hom-the-thai-elephant-rescued-to-new-home
Tässä National Geographicin tuore juttu, jossa mainitaan siitä miten norsu ostettiin omistajaltaan jotta se voitaisiin sijoittaa Elephant Nature Parkiin.
Kiitos, tämä oli kiinnostava!