≡ Menu

Aloha Havai’i!

Vuori- ja sateenkaarinäkymä Havaijilla

Meidän matkareitti oli Australiaan asti noudattanut aika pitkälti niitä ajatuksia, jotka meillä oli matkakohteista ennen reissuun lähtöä. Mitä nyt kohteita oli tippunut listalta aika lailla ronskilla kädellä. Ihan uusia, suunnitelman ulkopuolisia kohteita ei oltu tultu edes ajatelleeksi. Mutta sitten tuli Havaiji!

Kumpikaan meistä ei itse asiassa ole koskaan ajatellut haluavansa Havaijille. Mutta sitten mentiin melbournelaiseen lentomatkatoimistoon ihan vaan vähän kyselemään, mikä olisi paras reitti Australiasta johonkin päin väli-Amerikkaa, ja kuinka ollakaan, poistuttiin toimistosta* Havaijin lentoliput kourassa. Halvin reitti Meksikoon kulki nimittäin Los Angelesin kautta ja välilasku olisi Havaijilla. Matkatoimistovirkailija kysyi, halusimmeko kenties pysähtyä pariksi päiväksi Havaijille, ja muutaman minuutin mietittyämme todettiin, että kuka sitä nyt pariksi päiväksi, mutta miksei viideksi!

Ja niin matkareitille valikoitui kohde, josta tiedettiin entuudestaan kovin vähän. Surffaus, leit, havaijinpizza, havaijinleike, havaiji-paita, ananas. Pieni selvitystyö osoitti, että Havaijilla on vaikka mitä. Ensinnäkin saaria on monta, jotain 122 kappaletta. Meidän lento oli Honoluluun, Oahun saarelle ja todettiin heti alkuunsa, että muita saaria (pääsaaret ovat Havaiji eli Big Island, Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau) ei edes yritetä valloittaa. Oahullakin olisi aktiviteetteja ja nähtävyyksiä moneen lähtöön, mutta päätettiin sitten kuitenkin – sekä nuukuuksissamme että laiskuuksissamme – että mentäisiin vain viettämään vanhaa kunnon rantaelämää Waikiki Beachille. The sun, the sea and the sand, sitä tähän väliin kiitos.

Surffaus on havaijilainen juttu

Surffaus on ehdottomasti havaijilainen juttu. Ehkä mekin kokeillaan sitä ensi kerralla?

Kun sitten kerrottiin yllättävästä matkasuunnitelman muutoksesta facebookissa, Arna sai viestin serkkupojalta. Arnan kaukainen Ameriikanserkku, jonka olemassaolosta ei ollut hajuakaan, sattuu asumaan juurikin Havaijilla ja vieläpä Oahun saarella! Viestejä vaihdeltiin, ja kun päästiin Honoluluun, sovitiin heti tärskyt serkkutytön kanssa. Mikä onnellinen jälleennäkeminen! Ei siis varsinaisesti ihan tuore tuttavuus, sillä kävi ilmi, että me ollaan ilmeisesti tavattu joskus kersana sukujuhlissa Suomessa, mutta muistikuvat olivat vain turhan hatarat. Käytiin Ceeceen kanssa yhtenä päivänä brunssilla Hulagrill-ravintolassa (tsihihi!) ja toisena päivänä ensin auringonlaskudrinkeillä Royal Hawaiian -hotellin Maitai-baarissa (hihhii!) ja jatkettiin siitä vielä upealle illalliselle Roy’s Waikiki Beach -ravintolaan, ja juttu luisti kuin vanhoilla kavereilla ikään. Oli niin hauskaa! Juteltiin Havaijista, yhteisistä sukulaisistamme Suomessa, amerikkalaisten ja suomalaisten tavoista ja niiden eroavaisuuksista ja elämästä yleensä. Syötiin hyvää ruokaa, juotiin hyvää juomaa, saatiin korvaamattomia matkavinkkejä seuraavaa Havaijin matkaa varten eikä ole liioittelua sanoa, että suorastaan ystävystyttiin. Miten ilahduttavaa onkaan tavata joku “ventovieras”, jonka kanssa synkkaa heti, ja jonka kanssa ollaan vieläpä sukua!

Serkukset Hulagrillin kuumuudessa

Arna ja Ceecee-serkku Hulagrillin terdellä, trooppinen ilmasto suorastaan huokuu tästä kuvasta!

Waikiki Beachin kaunis auringonlasku

Waikiki Beachin kaunis auringonlasku

Havaijin parhaat maitait saa Maitai-baarista

Maitai-baarista saa parhaat maitait.

Royal Hawaiian -hotellin luau eli havaijilainen illallisshow

Me sniikattiin paikallisoppaan johdolla salaa katsomaan Royal Hawaiian -hotellin luau’ta eli havaijilaista illallisshowta ilmaiseksi.

Serkukset Roy's-ravintolassa

Serkukset ja amerikkalainen joulukuusi Roy’sissa

Viisi päivää Havaijilla vierähti ihan liian nopeasti. Käytiin rantsussa, käppäiltiin Waikiki Beachin keskustassa, syötiin hyvin ja yllättävän halvalla (jenkeissä on niin halpaa Australiaan verrattuna!), siemailtiin maitai jos toinenkin.

Waikiki Beach

Waikiki Beach

Havaijilainen minijoulukuusi Waikiki Beachilla

Havaijilainen minijoulukuusi Waikiki Beachilla

Marukame Udon -ravintola Waikiki Beachilla

Käytiin pariinkin otteeseen tässä verrattomassa udon-mestassa lounaalla. Jonoa oli aina, mutta jonotus oli todellakin vaivan arvoista.

Kaksi isoa kulhollista udon-nuudeleita ja neljä tempuraa maksoi yhteensä vain 12,50 e

Kaksi isoa kulhollista udon-nuudeleita ja neljä tempuraa maksoi yhteensä vain 12,50 e! Ja ravintola ilmoitti ovella, että tippiä ei tarvitse maksaa!

Upea kroppa ja kauniit kasvot samassa paketissa!

Upea kroppa ja kauniit kasvot samassa paketissa!

Havaijilla me panostettiin asumiseenkin. Oltiin buukattu kohtuuhintainen hotellihuone, mutta ilmoittauduttu upgrade-jonoon, ja saatiinkin lopulta koko viideksi päiväksi käyttöömme hotellin ylimästä kerroksesta sviitti suorastaan pilkkahintaan (9 dollarin eli 7 euron lisämaksua vastaan per yö) ja viihdyttiin varsin hyvin ihan hotellilla.

Havaijilla on jännä ilmasto, siellä saattaa sataa ropsauttaa ihan milloin tahansa, ja aina sateiden yllättäessä oli mukava vetäytyä hetkeksi hotellihuoneeseen ja lähteä sitten taas ulos kun aurinko alkoi paistaa. Havaiji on ananaksen, paitojen, pizzojen ja leikkeiden lisäksi tunnettu myös sateenkaaristaan, ja niitä bongailtiinkin innokkaasti aina sateiden jälkeen. Upeita!

Näkymä meidän hotellin lanailta eli parvekkeelta

Merinäkymä meidän hotellihuoneen lanailta eli parvekkeelta.

Vuoristoa ja sateenkaari meidän hotellin lanailta katsottuna

Vuoristo- ja sateenkaarinäkymä meidän hotellihuoneen lanailta toiseen suuntaan

Ampuminen on Havaijilla koko perheen harrastus!

Loppukevennyksenä mainittakoon, että törmättiin tän tyyppisiin mainoksiin ihan joka puolella. Lisäksi kadulle olivat jalkautuneet ampumaratojen sisäänheittäjät. Ampuminen on kiva koko perheen harrastus!

Havaijille täytyy ehdottomasti päästä uudestaan, sen tämä pikapyrähdys osoitti. Seuraavalla kerralla aiotaan käydä ainakin Pearl Harborissa ja tulivuoriretkellä, ottaa muutama surffaustunti ja ennen kaikkea käydä tutustumassa The Lost -sarjan kuvauspaikkoihin (me ollaan faneja!). Jälkimmäistä selviteltiin kyllä tälläkin kertaa, mutta varsinaiset Lost-turistikierrokset on jo lopetettu, ilmeisesti telkkarisarjasta on jo sen verran aikaa, ettei kiinnostusta enää löyty tarpeeksi. Retken olisi toki saanut järjestettyä, mutta vähän turhan isolla rahalla meidän budjettiin nähden.

* Ei olla muuten vuosikausiin ostettu lippuja mistään matkatoimistosta, mutta tämä oli ihan hyvä kokemus, kun itsellä ei ollut tietoa parhaista ja edullisimmista reiteistä. Saatiin oikein paperiliputkin, ja homma maksoi tismalleen saman verran kuin netistä ostettuna, mutta aikaa kului murto-osa nettisurffailuun kuluvasta ajasta!

{ 0 comments… add one }

Leave a Comment